Uskaltaako täällä kysyäkään, onko kukaan ollut kuntoutuksessa Terapiatehtaassa? Millaista oli? Nylkekää vaikka, mutta en ole ajatellut mennä AA-kokouksiin. Päihdesairaanhoitajan juttusilla kyllä käyn.
Kukaan Terapiatehtaassa hoidossa ollut ei näköjään vielä ole vastannut tähän, niin minä uskallan vastata jotain.
Ootko sä Pullå siis Terapiatehtaaseen menossa?
Mun on sikäli paha kommentoida hoitopaikkoja, että en ole ollut pitkäaikasessa hoidossa missään hoitopaikoissa joista palstalla puhutaan, mutta sikäli taas hyvä kommentoida hoitopaikkoja koska näen kuitenkin oikeessa elämässä paljon niiden asiakkaita ja työntekijöitäkin. 
No, Terapiatehtaasta on kyllä sanottava, että olen nähnyt ihmisiä jotka on olleet menossa sinne hoitoon, ja sen jälkeen en ole niitä nähnytkään.
Se on yleensä hyvä merkki. 
Kiitos tiedosta!
Joo, siis Terapiatehdas on yhtenä vaihtoehtona, mutten ole koskaan kuullut siitä, saati että kukaan siellä olisi kuntoutuksessa ollut, niin ajattelin urkkia. Selvinnee päihdesairaanhoitajan juttusilla tänään lisää
Pullå, mitä kuuluu?! Long taim nou see, long taim nou hear. [size=50](so call me Helen Keller : ))[/size]
Ugh, minulla on lisää toisen käden tietoa Terapiatehtaasta. Kyseessähän on siis erilaisille päihdeasiakkaille räätälöityä yksilöllistä hoitoa, joka perustuu etenkin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.
Ideana on pureutua päihdeaddiktion olemukseen ja ytimeen tehokkaasti, eikä suinkaan järjestää mukavaa ajanvietettä ja mukamuka-kuntouttavaa puuhastelua kuivattelun oheistoiminnaksi.
Tältä osin idea on siis sama kuin vaikkapa minnesota-hoitomallissa, sillä erolla että menetelmänä on siis yksilöity kognitiivinen terapia, eikä 12 askeleen yhteisöllinen hoito niinkuin minnessä/myllyssä.
Hyva hoito on kyseessä varmasti on, kivasti.
Olen perehtynyt vähän tuohon kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, tosin vain englanninkielisten itsehoitokirjojen kautta (ammattilaisterapeutti ei varmasti ainakaan huonompi vaihtoehto ole). Hyvin tervehenkistä ja rauhoittavaa jalat maassa -kamaa, joka todella tuntuu toimivan (ite pian 5 kk raittiina). Riippuvuudessa ei ole kyse mistään elämää suuremmasta viinademonista, vaan joukosta harhautuneita ajatusprosesseja. Niitä voi hallita ja korvata eri tavoin, tai sitten vain yksinkertaisesti antaa niiden olla. Riippuvuus on haasteellista, mutta sitä ei ole pakko mystifioida joksikin kärsimyskokemukseksi.
Sitäpä juuri, mutta on pikkusen moniulotteisempi juttu myös. Siksihän puhutaankin oireyhtymästä; monien eri seikkojen summasta. Addiktiollahan on kolme, tai oikeastaan neljä ulottuvuutta: psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja vielä neljäs abstraktimpi, jota joskus kutsutaan sielulliseksi.
Täsmennettään: kaikkien ei ole pakko mystifioida sitä joksikin kärsimysnäytelmäksi. Tosin joskus mainitunlaisesta mystifioinnista voi olla apua, jos henkilön elämänkulku on ollut todella traumatisoiva. Esimerkiksi huumeaddiktioon toisinaan liittyvät lieve-ilmiöt ja seurannaissairaudet voivat olla tällaisia.
Myös lapsuuden traumat päihdeongelman takana voivat vaatia perusteellisempaa pureutumista. Monet päihderiippuvaiset ovat päihdeperheiden kasvatteja, ja lapsuuteen on voinut kuulua erilaisia traumatisoivia kokemuksia insestistä lähtien.