Olen huomannut että sekin fysiikan laki pitää paikkansa, että tyhjiö pyrkii täyttymään.
Miten kauan ensin menee siihen että unohtaa juomisen, se lienee yksilöllistä, mutta sitten kun aivot pääsevät vapaammin toimimaan niin tekemistä löytyy liikaakin.
Ensimmäiset päivät olivat minullakin sellaisia että tahtoi väkisin tulla ryyppy mieleen. No, minulla oli sitä tottumusta turhankin kan ssa, kysymys oli kymmenien vuosien joka päivä ottamisesta ja siinä oli alkuun pakotettava itseään unohtamaan. Ja siinäkin oli mtekeminen avuksi.
Mitä tahansa missä ei päihteillä ole tekemistä, ei ajatustakaan.
Tekemistä maailmassa on, ongelma on joskus siinä että monen mielestä työstä pitää aina saada myös palkkaa tai muuta korvausta, ja niitä maksajia ei olekaan samassa suhteessa kuin tekemistä.
Itse taisin pikemmin vain jatkaa entisiä harrastuksia ja hyödyntää sen tosiasian että selvänä voi laajentaa harrastuksia. Moneen paikkaan kun ei oikein voinut pöhnässä mennä.
Metsään lähdin, kun sattui olemaan sopivasti kesäaikakin kun lopetin, luin, kuten ennenkin, ja samalla otin hommakseni pienen laihdutuskuurin…ehkä juuri sitä varten että oli muuta ajateltavaa.
Elämänmuutoksen yhteydessä on tietysti sopiva hetki aloittaa jotain ihan uuttakin. Mahdollisuuksia on, jos on rahaa niin “rajattomasti” mutta olen huomannut että melkoisesti löytyy persaukisellekin vaihtoehtoja.
Itse pidin tärkeänä sitä että sain annoin alkoholiongelmalleni aikaa ja rauhaa kutistua, näivettyä ja vähentyä päivä päivältä. Ajattelkemalla kaikkea muuta mahdollista, tekemä’llä kaikkea muuta mahdollista ja puhumalla kaikesta muusta mahdollisesta. Ensimmäisinä viikkoina en tosiaan ollut tarpeeksi vahvoilla mennäkseni mihinkään päihdeongelmiin keskittyvään ryhmään, aivoni tarvitsivat sen rauhan.
Myöhemmin sitten, joo … on tuluut mukaan kuvioihin monia päihdetyötä tekeviä yhsistyksiäkin… niissä tuntuu olevan krooninen pula aktiivisista tekijöistä . Mieluummin silti niidenkin suhteen osalllistun mieluummin edelleen toimintoihin joissa ihminen hyväksytään kokonaisempana, eikä jonkin ongelman kautta nähtynä …tuntuu jotenkin inhimillisemmältä.
Tekeminen on hyväksi, ja sitä löytyy… niin yksin onnistuvaa kuin yhdistyksissäkin … ja tietysti sitten moni saa aikansa kulumaan ansiotyön, bisneksen ym merkeissä. Ja jos työstään tykkää niin mitäpä pahaa siinäkään olisi. On sitten arvostuskysymys onko itsekullekin se rahan ja tavaran kerääminen tärkeintä.
Asuinpaikalla saattaa olla hiukan merkitystä, mahdollisuuksia ei joka paikassa yhtäläiusesti ole.
Suomalaiset kuulemma rakensivat ensin kuntaansa kirkon, sitten urheilukentän kja jos rahaa ja aikaa jäi niin ehkä jonkunlaisen savupirtin asunnokseenkin… sen verran asiassa on perääkin että uskontoon ja urheiluun on tiloja joka paikkakunnalla. Jos ei ole taipumuksia kumpaankaan niin sitten voi joutua etsimään kauempaa.
Useissa kirkonkylissä noiden kahden jälkeen seuraava rakennus on kapakka, ja sinne nyt sitten ei monella raitistuneella pyrkyä ole.
Mutta, taas tullaan siihen, jos on itsellä auto ja muutama euro rahaa niin eihän nykyaikana ongelmaa ole.
Rahattomalle, autottomalle ja syrjässä asujalle sitten on vaikkapa netti vaihtoehtona, jos sosiaalisempaa toimintaa kaipaa. Ja kannattaa penkoa sielläkin vähän llaajemmin, ei välttämättä sopivinta seuraa ja keskustelua löydä suurimm ista ja mainostetuimmista sivustoista… pieniä mukavia sivustoja jloissa voi osallistua enemmänkin kuin chattailemalla löytyy kun viitsii silmäillä. Olen löytänyt ihan mukavia pikku ryhmiä joiden kanssa silloin tällöin keskustelen.
V ähän hankalaa taitaa olla neuvoa konkreettisia tekemisen malleja, ihmisten m ielenkiinnon kohteet kun ovat aika moninaisia. Ja olosuhteetkin ovat erilaisia.
Minä neuvoisin kokeilemaan kaikkea missä saa ajatukset irti viinasta
, eli kiertämään alkuun kaukaa niin viinaa lisä’ä hamuavien kuin viinasta ja sen kiroista paapattavienkin ryhmät. Poisoppiminen, aktiivinen unlohtaminen ja uusien ajatyusmallien kaivertaminen aivokuoreen… siinä sitä urakkaa ensi alkuun… ja sitten se saattaakin mennä jo omalla painollaan.
), niin saisi taas lainattua kirjoja ja leffoja
), asun melko lähellä Helsinkiä, joten pyörällä pääsisin vaikka mihin tapahtumiin.