Tekemisen puute ja tyhjyyden tunne

Olen 42-vuotias nainen, eronnut kahden tytön äiti ja asun lasten kanssa vuoroviikoin. Puolet ajasta lapset asuvat isänsä luona. Minulla on ollut vuosia kuormittava parisuhdetilanne eikä se näytä helpottavan, mutta en myöskään aio erota miesystävästäni.

Olen paljon yksin, teen etätöitä enkä tapaa juuri ihmisiä, miesystävää 1-2 viikon välein. OIen ollut vuosia masentunut. Lääkkeet kyllä on käytössä. Minulla on kohtuullisen terveelliset elämäntavat muuten, mutta juominen on ollut kasvavissa määrin ongelma. Juon, koska olen tylsiintynyt, ahdistunut eikä minua kiinnosta oikein mikään elämässä. Minulla on ystäviä ja tapaankin heitä aina välillä. Suurin ja ehkä ainut ongelmani on tämä parisuhde. Kun ei ole yhteistä aikaa, niin on koko ajan aivan raastava ikävä. Juuri nyt tilannetta ei voida muuttaakaan, eikä varmaan pitkään aikaan.

Minun pitäisi löytää jostain elämäniloa ja tekemistä, mistä nautin. Olen luonteeltani suorittaja ja nautin kyllä työstäni, mutta en juuri muusta. Minua ei oikein enää kiinnosta mikään. Periaatteessa on kaikki mahdollisuudet käyttää aikaa ja rahaa aika vapaasti.

Viime aikoina alkoholinkäyttö on mennyt niin pahaksi, että juon joka ilta. Heräsin kolmelta aamulla tänään ja aloin tehdä Mielenterveystalon alkoholiongelmaisten ohjelman tehtäviä. Sieltä löysin tämän keskustelufoorumin linkin. Minulla ei ole tuttavia, joilla olisi alkoholiongelmia ja juon lähes aina yksin. En toisaalta voi puhuakaan tästä kenenkään kanssa, mutta tältä palstalta varmasti löydän ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Miesystäväni ei ymmärrä. Hän on aina vähätellyt ongelmaani, koska ei itse juuri käytä alkoholia eikä ymmärrä miten se voi olla ongelma, tai ehkä ei halua myöntää, että minä voin todella huonosti. Hänellä on toisaalta hyvin vakavia terveys- ja muita ongelmia elämässään, joten on luonnollista, että hän ei ole pystynyt auttamaan minua.

Mitä te olette keksineet alkoholin tilalle? Minusta tuntuu, että juominen on keskeinen osa elämääni. Harrastan kävelemistä ja kuntosalilla käymistä, en juuri muuta. Näistäkään en niin paljon välitä, mutta auttavat nukkumista ja ovat jotain tekemistä sentään.

Oikeastaan suurimman osan ajasta vain odotan, että aika kuluu ja tulee jokin parempi aika. Nautin lähinnä suorittamisesta ja aikaansaamisesta.

4 tykkäystä

Tervetuloa palstalle @Katariina. Kuulostaa tutulta, miten kuvaat alkoholin käyttöäsi ja sitä, että ei oikein mikään kiinnosta. Positiivista on, että nautit suorittamisesta ja aikaansaamisesta, kunhan ne ei kuormita liikaa. Mutta siis se, että pystyt ylipäänsä vielä nauttimaan jostain, itse en pysty tuntemaan nautintoa lainkaan, paitsi alkoholista. Positiivista on myös se, että käyt töissä.

Masennus on hankala sairaus ja itsekin juon mm.sen takia. Oletko miettinyt, että voisit käydä Työväenopiston kursseja esimerkiksi? Tai jonkin kansalaisopiston. Siellä on tarjolla vaikka mitä käsitöistä kielten opiskeluun ja pelkkä tarjonnan selaaminen voisi toimia tekemisen vinkkeinä, vaikkei kursseille lopulta osallistuisikaan.

Parisuhdeongelma onkin vaikeampi taklata, jos tilanteeseen ei ole näkyvillä muutoksen mahdollisuutta. Oletko pystynyt puhumaan miesystäväsi kanssa ongelmasta ja ikävästä? Voisi kuvitella, että jo asiasta puhuminen auttaisi.

Tsemppiä sinulle!

Hei

Kiitos vastauksesta! <3 Tuntuu hyvältä, kun joku ymmärtää. Sinun tilanteesi on selvästi vielä paljon vakavampi, kun et pysty enää nauttimaan muusta kuin alkoholista.

Olen kyllä selannut moneen otteeseen kansalaisopiston kursseja, mutta ei ole löytynyt mitään kiinnostavaa. Miesystäväni kanssa tykkäisin varmasti tehdä ihan mitä vain. Pahinta on se, että yksin mikään ei tunnu miltään. Puhumme päivittäin tästä ikävästä ja hän kokee sen pahana samalla tavalla kuin minäkin.

Kiitos kannustavasta viestistäsi!

1 tykkäys

@Katariina mitä sinulle nyt kuuluu?

Hei @Lintuanna !
Kiitos kun kyselit :slight_smile: Olin viikonloppuna yhdessä miesystäväni kanssa ja hetken kaikki on taas hyvin. En ole käyttänyt alkoholia muuten kuin ravintolassa lasin viiniä ruuan kanssa. Ei ole oikeastaan tehnyt edes mieli, mutta se johtuu nyt tuosta kun päästiin tapaamaan. Jospa tämä tästä menisi taas muutaman päivän paremmin.

Mitä itsellesi kuuluu?

1 tykkäys

Kuulostaa hyvältä ja hyvä, että pääsitte tapaamaan. :blush: Itselleni kuuluu aika lailla samaa kuin aiemminkin, tänään alkaa I am soberin seuranta ja tsemppi.

Kuulostaa hyvinkin tutulta - kuin suoraan omasta elämästäni.

Tylsyys ja tyhjyyden tunne itseäkin lähinnä työntävät juomaan. Itsekin olen vuosia ollut masentunut. Lääkitystä olen lopettamassa. Terapeuttia juuri etsin.

Harrastan liikuntaa, lukemista ja musiikkia, mutta ne eivät riitä ainakaan minun elämän sisällöksi. Minäkin olen suorittaja, enkä oikein saa kiksejä arjesta. Tällä hetkellä olen työtön, joten päiväni ovat tappavan tylsiä. Mutta toisaalta en ainakaan juo alkoholia stressiin.

Vaikka minulla on perhe, tunnen oloni usein yksinäiseksi. Paradoksaalisesti yksin ollessani en usein tunne itseäni yksinäiseksi.

1 tykkäys