TEEMAKESKUSTELU: Ensimmäiset viikot/viikko raittiina

[Fincoco]

Halusin avata keskustelun aiheesta Ensimmäiset viikot/viikko raittiina, koska meillä kaikilla on kokemusta siitä.

Miksi tämä aihe?

Olen ollut nyt raittiina reilu pari viikkoa sen jälkeen kun kohtuukäytön kummitus otti niskaperse otteen ja heitti minut seinään niin, että ajattelin hallitsevani silloin tällöin juomisen. Se kuitenkin jatkui siitä mihin se jäi 24.6.2023. Nämä reilu pari viikkoa on sisältänyt pari kertaa kiusauksen juoda ja huomaan olevani sotamoodissa alkoholia kohtaan. Tässä teemakeskustelussa käsitellään raitistuneiden ensimmäisiä viikkoja raittiina.

Keskustelun suuntaa-antavia kysymyksiä:

• Millaisia kokemuksia teillä on tästä? Millaisia ensimmäiset viikot oli?

• Mikä on auttanut pysymän juomatta ensimmäiset viikot?

• Mitä neuvoja antaisit samassa tilanteessa olevalle, joka on ensimmäisiä viikkoja raittiina?

• Mikä oli haastavaa?

Vapaa sana:
Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita. Saa myös vastata vain yhteen kohtaan tai kertoa omin sanoin ja vastailla myös niihin kysymyksiin, joita ei ole esitelty. Tässä keskustelussa keskitytään siis ensimmäiseen viikkoon ja viikkoihin. Keskustelu vapaata tästä teemasta

[Pakkastyttö]

Päällimmäisenä mielessä mielialan vaihtelut. Ensimmäisten päivien päättäväisyyden ja “hyvä minä” fiiliksen jälkeen ahdistusta, “mitä hittoa nyt”, repsahduksen pelkoa.

[Puuhapete]

Moro

Mulla on useampikin ensimmäinen viikko. Viimeisin niistä oli heinäkuussa 2024. Oloa sävytti maksakirroosin pelko, epäusko superkorkeast verenpaineesta etc. ja helpotus, ettei tarvi enää juoda.

Aiemmilla kerroilla oli ehkä tyypillisempiä itselleen lupauksia, ylä- ja alamäkiä ja sitä kaikkea mitä useimmilla.

Olisi ollut kyllä hyvä jo selvästi ennen viimeisintä lopettaa, mutta onneksi edes silloin.

T. Puuhapete

[Bambu]

Itselläni menossa neljäs viikko tätä, toivottavasti viimeistä lopetusta.

Ensimmäinen viikko aivan helvettiä; krapulaa, vainoharhaa ja sietämätöntä ahdistusta.

Toinen viikko. Euforiaa puski välillä kovastikin. Täysin varma olo päätöksestä.

Kolmas viikko. Retkahduksen pelkoa, retkahduksen toivomista. Miksi ihmeessä olisin selvinpäin enää päivääkään ajatuksia. Suunnattomia mielitekoja korkata. Ne kestettiin; jotenkin, hammasta purren. Kävelyä, kahvia, kävelyä, kahvia.

Neljäs viikko. Tähän mennessä hieman tasaisempaa. Juominen ei ole kokoaikaa mielessä, päivittäin kyllä.

[Metsanpoika]

Minun piti vähän palata lukemaan reilun vuoden takaisia kirjoituksiani. Juomisen lopettamiseen ei taida oikeata tapaa ollakaan, kunhan on juomatta, konstilla millä hyvänsä. Minä touhusin vimmalla. Kotitöitä, liikuntaa…mitä vain kunhan ei tullut joutokäyntiä. Välillä kun yritin istahtaa sohvalle, niin pian oli pakko lähteä ulos steppaamaan, mukamas tekemään jotain, pinoamaan puita, lämmittämään pihasaunaa… Olin levoton, kärsimätön…

Porejuomia on tullut juotua paljon, aluksi ihan ketjussa, hiukan liioitellen koko ajan tölkki kädessä. Muutama viikko sitten poikani totesi kurkatessaan meidän jääkaappiin, että teillä on kyllä aina paljon limsaa no ei se limsaa kaikki ole, makuvissyjä pitkälti, mutta joo, näin on. Ajattelen mielessäni, että parempi sekin kun kaappi täynnä kaljaa

Muistan kuin eilisen päivän, kun viime talvena täällä plinkissä toveri kertoi valmistavansa inkiväärishotteja. Eipä muuta kun tehdas pystyyn. Hyvä juoma niitä tuli aluksi kiskottua kaksin käsin, tyrnishottien kera. Juon nykyisinkin, mutta maltillisemmin näiden kanssa kykenen kohtuuteen.

Avanto ja saunominen toi isosti helpotusta levottomuuteen alkuviikkoina.

Olen jäänyt kaipaamaan vertaista puhe seuraa alkuraittiudessa ja edelleenkin. Varmasti netti AA tai vastaava olisi hyvä. Vaatisi vaan aloittamisen vaivannäön…

Ensimmäisenä päivänä kotoa hävitettiin kaikki viina…tai ei tainnut tarvita, kun olin juonut kaiken… eikä meillä edelleenkään säilytetä alkoholia kotona eikä tarjota kenellekään. Baarireissut tms hengailu paikoissa jotka keskittyvät pitkälti alkoholin ympärille, ovat kuihtuneet minimimiin, pakollisiin. Olemme puolison kanssa keksineet muita tapahtumia tilalle.

Alkuviikkoina kaikki oli haastavaa, oli tekemistä ihan vain pärjätä itsensä kanssa! En uskalla lähteä ketään neuvomaan, mutta vinkkaisin juuri juomisen lopettaneelle, että tänne plinkin lopettajiin kannattaa ehdottomasti liittyä. Tästä on iso apu. Suosittelisin myös jotain jutteluryhmään osallistumista, esim.AA, itsellenikin. Sitten suosittelisin keskittymään ekat vaikkapa kolme kuukautta vain raittiina pysymiseen, ainakin niin että se on ykkös juttu, koska siihen kuluu niin paljon voimavaroja, että ei kannata jakaa niitä muihin projekteihin. En tiedä, jollain voi toimia toisin.

Ja vielä, muista että lähes kaikki keinot sallittu juomishimojen estämiseksi ja poistamiseksi. Syöminen, vissyjen/kahvin juominen, karkit, nukkuminen, elokuvat, hulluna urheilu, valehtelu kavereille juhlissa, että on ‘mikä lie’ että en voi juoda jne.

Alkumetreillä lohdutti suunnattomasti konkareiden kertomana, että pian helpottaa, kuukauden kuluttua jo hyvinkin ja kolmen kuukauden kuluttua tosi paljon…

Tämmöistä tuli mieleen mettäperällä tänään

Raitista päivää kaikille ja kiitos että olette, vertaistuki on parasta​

[wouldyou]

On monta ekaa vikkoa takana. Ikävä kyllä. Muistelen nyt vaikka onnistumista jonka jälkeen olin yli vuoden raitis.
Se oli juhannuspäivän aamu, edellisenä iltana tarkotuksella ostin sicxpäkin vaikke tehny edes mieli. Se oli ihan erilainen juominen kuin muulloin. Siinä oli sitä Gracen että ota se viimeinen paukku, sopii toisille tää metodi.
Juhannuspv aamu oli kuuma ja kaunis, lähdin 2h kävelylle, suuen osaa matkasta paljain jaloin, ilkohan silläkin joku merkitys, maadottaa itsensä äitimaahan. Sattui sopivasti tuli joku vastaan ja jäätiin hetkeksi jutteleen, oli aikaista varmaan ehkä 7 aamulla, juteltiin että täälä me ollaan ja muuta on varmaan kankkusessa kotona. Eipä juttuseurani tiennyt oli mun raittiuden päivä 1.

Olin todella kyllästynyt siihen että kaikki kuorrutetaan alkolla, häät, hautajaiset, alkoa on joka paikassa, aina, alkoholia varten on juottoloita ihan erikseen missä tsiljoonaa eri laatua, koska alkoholi on etanolia ja maistuu pahalta, on kauheesti variaatioita millä etanolin maku peitetään. Eihän kukaan juo puhdasta etanolia se on pahaa! Nää ajatukset ja Sober Leon auttoi.

Eka vaikee oli vasta 2vk kohdalla, pääsin yli siitäkin.

Haastavaa oli yksinäisyys, asun ja elän yksin, välillä on aivan tolkuttoman tylsää. En ole edes töissä. Tylsyyteen varmaan oon useimmiten juonutkin.

Kokeile eri asioita. Mulle toimi Sober Leon, nykyään taas Carl Jung ja Eddie Pinero, kuuntelen siis tdella paljon podcasteja. Podcastit on mulle tuli ja ystävä. Kun mulla ei oo ketään, niin nää lukijat edes puhuu mulle.

En muista tän teorian nimeä, mutta meidän aivot ei ymmärrä sanaa ei. Tälle on joku nimitys. Eli mitä enemmän sä ajattlet juomista, tai suklaata, tai pelaamista tai mikä se sun oma ongelmasi onkaan, niin älä syö suklaata tulkitaan aivoissa syö suklaata. Tarkotan tällä että kannattaa olla muuta ajateltavaakin eikä vaan niitä ei, en saa, älä, koska nää kieltotyyppiset ei toimi. Meidän aivot ei ymmärrä eitä vaan jankkaaminen älä juo, älä juo, vaan lisää juomisen halua koska aivoille se on juo, juo, juo.. Mä uskon tähän teoriaan.

Kiireisenä itsensä pitäminen, valmistautuminen itselle pahimpiin hetkiin. Miten selviät kaupasta, kierrä alkoholihyllyt jne, osta nopeasti mitä tarviit ja lähde pois. Mikä on sun vaikein hetki, mulla se on esim perjantai iltapäivä. Osta kotiin korvaavia asioita, syö vaikka enemmän, rouskuta porkkanoita, jauha purkkaa, urheile jne. Itse join/juon paljon Pepsimaxia, energiajuomia yhen per pvä, inkiväärishotit säväyttää tai suuhun peinei pala tuoretta inkivääriä ja pureskelee sitä. Lähes kaikki keinot käy.