Vastaan tuohon lopun kysymykseen itsellesi, että ehdottomasti kannattaa lopettaa kaikki rahapelit. Olin itse aikoinaan useamman vuoden pelaamatta slotteja, mutta laitoin kuitenkin vakion sisään lähes joka lauantai. Kerran sitten natsasi 3000€ voitto → paluu slotteihin → tuli pelattua kaikki säästöt ja tehtyä velkaa yli 30 000€, joita maksan edelleen.
Peliriippuvaiselle on vaarallista pitää pelaamista yllä millään tavalla. Se iso mahdollinen voitto jostain arvasta tai vastaavasta tulee varmasti aiheuttamaan vaikeuksia ajan kanssa. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon. Koen itse olevani tästä sairaudesta voiton puolella, mutta ei se onnistuisi millään ilman nollatoleranssia - se on ainoa oikea tie. Tsemppiä matkallesi!
Kiitos
Nollatoleranssi on se ratkaisu. Tiedän sen itsekkin mutta näin pelaamattomuuden alussa sitä miettii mikä on itselle se paras ratkaisu. Kävin lunastamassa arvat ja myyjä kysyi että laitetaanko uusiksi. Minä että EI ja lähdin ostamaan sillä rahalla ruokaa
Jotenkin nyt kun alan pikku hiljaa vieroittumaan peleistä niin olen huomannut että peliriippuvuuden alla pimennossa oleva Ostos riippuvuus on nostanut päätään. Nuorempana tilailin koko ajan lisää ja lisää tavaraa ja vaatetta ihan vain ostamisen ilosta ja siitä että sain ostamisesta nautintoa. Nyt kun en syydä rahoja slotteihin niin haluaisin vain ostella ja ostella… Tämä on ihan älytöntä miten raha voi polttaa tilillä vaikka ei sitä paljon ole
Göranin kanssa samoilla linjoilla-nollatoleranssi on paras ja toimivin.
Vaikka sanot että olit mainonnan uhri, ehkä se oli kuitenkin alitajuisesti sitä jännityksen hakua- jospa sittenkin voittais ees jostain, kerta sloteista ei enää voi
Riippuvuudella on tapana siirtyä, esimerkkinä alkoholisti joka raitistuu, saattaa alkaa tekemään hullunlailla töitä ja ajautuu työnarkomaaniksi. Tupakoinnin lopettaja saattaa alkaa urheilemaan pakonomaisesti, tai jää koukkuun nikotiinipurkkaan. On ihan ok ja hyväkin asia hakea korvaavaa tekemistä riippuvuuden tilalle, mutta saattaa ajaa vaan seuraavaan riippuvuuteen, mikä ei koskaan ole hyvä. Jostain pitää ne kiksit saada, tai jotain muuta ajateltavaa jotta pääsee pakenemaan riippuvuuden todellisuutta, ehkä sä haet niitä kiksejä nyt siitä ostelusta?
Voi olla että haen niitä kiksejä ostelusta.
Kaikki joululahjat on ostettu niin ehkä alan ostolakkoon samalla. Pari pakettia odottaa postissa ne noudan jonka jälkeen loppuu nettishoppailu. Kärsin nuorempana syömishäiriöstä jonka vuoksi urheilin hulluna. Olen siitä parantunut mutta en ole koskaan saanut enää urheilusta mielihyvää. Meni niin överiksi silloin ja aloin inhoamaan kaikkea fyysistä rehkimistä. Kun miettii riippuvuuksia niin olen myös jonkinlainen läheisriippuvainenkin. Alkaa tuntumaan että tämä akka on yhtä sekamelskaa
Tänään tuli mieleen taas pelata hieman. En pelannut vaan siirsin ajattelemani 10e peli rahan luottokortin lyhentämiseen.
Lyhensin luottokorttia eilen 800e lyhennyksellä. Reilulla kädellä taas ja käyttötilille jäi rahaa sen verran että seuraavaan palkkapäivään saakka ruuat saan. Kyllä tämä tästä
Mitä tossa sun tekstejä luin, niin enemmän ja enemmän vahvistui ajatus siitä, ettet ole välttämättä myöntänyt uhkapelien ongelmaa sun kohdalla. Pelkkä sen ulos sanominen ei ole myöntämista; rohkeaa kylläkin. Se muutos pitää tajuta omassa päässä. Tähän mun mielestä viittaa omien velkojen murehtiminen ja se, että lähdit ratkasemaan niitä pelaamalla. Ootko varma, että oot valmis jättämään pelit loppuelämän ajaksi? Odotat myös sitä “0 päivää” kun velkaa ei ole. Sinua tuntematta tai ilman ammattitutkintoa voin kuitenkin veikata, että mikäli et saa täysin valmisteltua itseäsi siihen ettei pelit ole sun juttu, on se 0 päivä muisto vaan. Eli vaikka pääsisit nollaan, mainitsemallani asenteella päätyy samaan jamaan uudestaan.
Olen itekkin repsahdellut ja murehtinut velkoja. Ei siinä mitään, varmasti ihan luonnollista sairaudelle. Kuitenkin oma parantuminen on lähtenyt vasta kun lopetti velkojen ainaisen miettimisen ja alkoi hyväksymään sen ettei pelit ole edes fiksuja sijoituskohteita. Mulle sanottiin tätä samaa keväällä, mutta luulin tietäväni paremmin mikä mulle sopii. Väärässä olin.
Usko mua: kun päätät jättää pelit lopullisesti ja opit elämään ajatuksen kanssa, huomaat muutoksen sun arjessa. Vaikka ite oon vähän masistellu viime aikoina ja ollu henkisesti raskaita aikoja, oon tuntenu olevani eri tavalla elossa kun viime vuosina. Sen muutti se, että elämässä tärkeintä ei ole enää löytää rahaa peleihin tai miettiä miten salata kaikki kaikilta.
Hei
Olet ihan oikeassa.
Minun pitäisi keskittää energiat muuhun kuin velkojen ja rahasta huolehtimiseen.
Olen ihan neuroottinen tuon mobiilipankin kanssa. Saattaa olla että käyn päivässä sen 1-10 kertaa ihan vain katsomassa saldon.
Ihan kuin ne rahat sieltä katoaisi
Tämä on tuttua minullekin… Nyt olen jonkin aikaa onnistunut olemaan ostelematta vaatteita, joita en tarvitse, mutta rahankäyttö muuten on edelleenkin melko randomia. Toinen “riippuvuus” minulla on syöminen. Tai siis suhde ruokaan on todella vääristynyt, ahmimista ja paastoamista vuorotellen. Raha myös polttelee tilillä ja käyn vähintään kerran päivässä katsomassa mobiilipankissa tilin saldoa.
Psykoterapiassa tästä olikin puhetta, että minulla on taipumusta toiminnallisiin riippuvuuksiin. Yritän nyt saada painoa pudotettua: puolessa vuodessa on tullut melkein 9 kg lisää Todella vaikeaa ja taistelua sen suhteen, etten sitten vie laihdutusta epäterveelliselle tasolle nopean painonpudotuksen toivossa… Jotenkin ei osaa olla ilman jotakin kulman takana odottavaa katastrofia: kaipa nämä riippuvuudet on minun kohdalla jonkinlaisia selviytymismekanismeja, vaikka tiedostankin, että ne on minulle haitallisia.
Tsemppiä kovasti: työtä nämä asiat vaatii, mutta eiköhän tulos ole sen arvoinen!