Tavoitteena raittius

Me Lopettajat
1

Hei,
Haluan kertoa tilanteestani ja kysyä miten te olette onnistuneet raittius päätöksen pitämisessä.
Tilanne on siis, että viimeisen 1 vuoden sisällä olen sisäistänyt alkoholiongelmani. Enään ei ole putkia, eikä tule juotua edes viikottain. Satunnaisesti muutaman kerran kuussa.
Tämä vuosi on ollut hyvä ja olin noin 3kk täysin ilman alkoa, kunnes aloin lipsumaan. Ajattelin voivani juoda muutaman, jolloin huomasin sallivani sen seuraavanakin viikonloppuna.
Kesää ennen oli taas kuukauden raitis jakso, kunnes omassa elämässäni tapahtui ikäviä asioita. Ja huomasin vanhan tutun tavan käsitellä tunteita, eli alkoholin taas nousseeksi pintaan.
Heinä-elokuussa on tullut juotua enemmän, kuin koko muuna vuotena yhteensä.
Havahduin tähän tällä viikolla ja olen pyörittänyt päässäni ajatusta jättää alkoholi kokonaan pois elämästäni.
Sillä alkoholin vaikutuksen alaisena, muutun täysin ihmiseksi joka en selvänä ole.
Mutta vastuullani on, että selvänä päätän kuitenkin juoda tietäen millaiseksi muutun.

Mitä asioita raittius on teidän elämään tuonut? Haasteita? Hyviä asioita?
Mikä on saannut teidät pysymään päätöksessänne, vaikeilla hetkillä?
Mitä ns. Vinkkejä antaisitte raittiuden tukemiseen?
Jos teillä tulee tunne että ”voin ottaa pari”, miten pääsette ajatuksesta pois?
Onko teillä vertaistukea tai elämässäni ihmisiä jotka ovat myös raittiita?

2

Jos vaan haluat tarpeeksi, uskon että onnistut.
Ehkä yksi mun vaikeus juomisen suhteen on ollut myös se, etten kyllä juurikaan persoonaltani humalassa muuksi muutu. Ehkä avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi?
Mä en määrällisesti ole ihan aina älyttömästi juonut, koska suht vähäkin on riittänyt. Mutta kärsinyt olen juomisestani. Varmasti niin, ettei kukaan muu. Koskaan eikä ikinä.

3

Joku voi sanoa ettei oma tahto tähän riitä…mutta oma tahto ja halu on loppuviimein se väline, millä ihminen muuttaa omaa ajatteluaan sekä sen tietoisen, että sen tiedostamattoman ajattelun puolella. Ja se vaikuttaa käyttäytymiseen.
On iso merkitys kyllä.

4

Heipä hei.

Tämä vaivahan on varsin pirullinen taltutettava juurikin tuon mielen seilaamisen lopettamisen ja josko nyt kuitenkin pystyisin kohtuukäyttöön- ajatusten välillä. Kauheiden kankkusten ja mokialujen jälkeen lopettaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, hetken päästä sitä alkaa kehitellä taas toiveita muutaman ottamisesta ongelmitta.

Omaa lopettamistani vauhditti kuolemanpelko ja ymmärrys siitä, etä olen menettänyt lopulllisesti kykyni juoda asiallisesti. Se on mennyt, eikä ole saatavissa takaisin. Hyviäkin viinanhuuruisia muistoja on, mutta enää alkoholin kanssa ei tule kuin kamalia muistoja.

Kun jotenkin oudosti katosi se pahin hulluus, jossa syöksyin kuin luonnonvoiman heittämänä yht´äkkiä kaljahyllyn kautta nyhtämään pari ennenkuin tajusin mitä tapahtui, orastaviin juomahimoihin auttoi ikävien kokemusten muistelu… kuinka jouduin putkaan tai miten hirveä krapula voi ahdistuksineen, oksentamisineen ja hikoiluineen olla.

Raittius ei ole kaikkia ongelmia poistanut, mutta nyt elämä on ihan hyvää ja paljon helpompaa kuin juodessa.
*aikaa ei mene dokaamiseen ja toipumiseeen
*rahaa voi käyttää johonkin muuhun
*pöhötys ei vaivaa
*nukun paremmin

Olen jotenkin alkanut ajatella, että pienikin alkoholin käyttö voi estää toipumisen, ylläpitää vanhoja huonoja ajattelumalleja ja tunteiden käsittelykeinoja. Kun on itselleen sallinut juomisen mahdollisuuden, siihen turvautuu, eikä niinkään etsi tai opi muita keinoja. Ei siis sillä tavalla saa henkiselle puolelle täysraittiuden etuja, vaikka fyysisesti vähentäminen parantaakin terveyttä.

Voithan kokeilla kaikkea mahdollista; vertaistukiryhmiä, etsiä tietoa alkoholista ja riippuvuuksista, jos lukeminen kiinnostaa, niin aiheesta on paljon hyviä kirjoja, niin tietoa kuin vähän humoristisempaakin. Raitistuneet “julkkiksetkin” ovat kertoneet monissa kirjoissa ja haastatteluissa elämänsä muuttumisesta alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen. Tietoa ja muiden kokemuksia voi sitten soveltuvin osin käyttää apuna omassa raitistumisprosessissaan.

Tsemppiä, pikkuhiljaa raittiita päiviä kertyy!

5

Olen alkanut ajatella samoin. Rakastan uutta maailmaa, mikä raittiuden myötä on auennut. Kaikki kärvistely, kyseenalaistaminen, pitkä alakulo ja neuvottomuuden tunteet kannatti käydä läpi. Vaikka vähentäessäni luulin pohtivani ja työstäväni paljon, mikään ei oikeasti pakottanut muutokseen. Lopettaminen on vaatinut paljon enemmän, mutta samalla se ei tunnu pään hakkaamiselta seinään, vaan jokainen vastus kuitenkin palkitsee.

Taaskaan en tietenkään puhu kaikkien muiden puolesta, mutta omastani ehdottomasti kyllä. Kun katson taaksepäin juovaa itseäni nyt, tunnen enimmäkseen sääliä.

Oma raittiuspäätökseni syntyi, kun ympärillä alkoi ihmisiä menehtyä ja sairastua, ja monessa tapauksessa heräsi epäily alkoholin osuudesta. Havahduin, ettei tässä enää ihan nuoria olla, eikä itseään ole varaa myrkyttää loputtomiin. Tunsin olevani paremman kohtelun velkaa sekä omalle kropalleni, joka väsymättä teki töitä korjaten itseaiheutettuja jälkiä, että muille ihmisille, joiden hoidettavaksi oman toimintani seurauksena vielä todennäköisesti päätyisin.

Minulle ei oikeastaan tule tunnetta, että voin ottaa pari, kun en oikein ole viime vuosina halunnut paria vaan enemmän. Tai siis oikeastaan jopa uskon, että voisin ottaa pari ja jättää juomisen siihen, mutta koska en halua vain paria, on sama olla ilman. Ei siis ole halua lähteä sitä kokeilemaan. Ja tosiaan ajattelen, että olen osaltani alkoholini juonut. Sen verran kauas on tullut kirittyä kohtuukäyttäjien ohi, että heillä on vara vielä jatkaa vaikka minun on parempi pysähtyä.

Kysyt myös onko elämässä raittiita ihmisiä. Olen kertonutkin, että puolisoni on aina juonut kohtuudella. Eli tyyliin joskus saunaoluen ja juhlissa pari-kolme. Jos näin ei olisi, en tiedä onnistuisinko itsekään olemaan ilman. Vaikeaa olisi. Olen myös kesän aikana tutustunut paremmin pariin vanhaan tuttuun, jotka eivät käytä alkoholia. Huomaan suureksi häpeäkseni pitäneeni heitä jotenkin tylsinä aiemmin, vaikka asia on ihan päinvastoin. Heidän kanssaan tulee käytyä todella hyviä keskusteluja kävelyllä tai kahvikupin äärellä. Ennen olen blokannut heidät seurastani, kun aina on pitänyt säilyttää mahdollisuus mennä lasilliselle. Olen tiedostanut tuonkin vasta nyt.

6

Hei.
Lyhykäisyydessään tarinani on että nuorena join viikonloppuna yhtenä iltana (muka oli hauskaa, vaikka join jo silloin ihan liikaa ja usein meni muisti tai sammuin, ja kaverit sanoivat että älä juo niin paljon). Sitten vuosien myötä n. 15v meni kun havahduin ja halusin irti viinasta ja kaikesta mitä se elämässäni aiheutti. Se viisi vuotta oli kipuilua asian kanssa ja tajusin olevani juoppo… en tiennyt oikeasti siihen aikaan mitä on alkoholismi. sain avun vertaistuesta, AA:sta. Siihen se loppui. Päivä kerrallaan vain olin ilman alkoholia. Vaikka enhän minä joka päivä juonut niin silti päivä kerrallaan olin, koska ajan myötä aloin tajuta, että kun oli hankalia tilanteita niin silloinkin vain päivä kerrallaan.
Minulla ei ollut “viinan himoa” enää sen jälkeen, siis suoraan sellaista, oli kyllä vaikeuksia sietää pettymyksiä ja muuta, mielentilojen kanssa jouduin kipuilemaan. Mutta vastapainoksi piti keksiä jotain mukavaa tekemistä mistä tykkäsin, että pääsi vähäksi aikaa pois niistä piinaavista olotiloista ja mielenmyllerryksistä. Syyhän oli aina muissa tai olosuhteissa, vasta pitkän ajan päästä tajusin, ettei syy minun mielentilaan ole muissa vaan omassa päässä.
Opin myös sen että kun oli vaikeaa tai liian hauskaa, niin olin miettinyt sen, etten tarvitse alkoholia enää niihin, sitä ei enää tarvitse, se ei enää auta mihinkään. Ei ole enää mitään miksi pitää ottaa.
Minulla on raittiita ystäviä ja jopa ns. kummihenkilö oli alussa, mikä olikin aika tärkeä henkilö.
Tänä päivänä raittiita päiviä on jo hurjan pitkä rivi, mutta mutta vain päivän kerrallaan olen edelleen raittiina.
Minua helpotti kovasti alussa se, etten tarvinnut vannoa ja vakuuttaa kenellekään etten enää juo .
Olin vapaaehtoisesti en pakolla juomatta ja se oli helpotus, kun ei tarvinnut taistella.
Joku kirjoitti siitä omasta halusta. totta on se, että pitää itse haluta olla juomatta. Oma halu on tärkein. Ja että on kiitollinen raittiista päivästä. Minulla on kyllä myös Korkein Voima jolta pyydän varjelusta ja apua että jaksan.