Tästä se lähtee

Hei kaikki kanssaihmiset!

Toivon, että tuleva tekstini ei ole liian sekava/vaikeasti luettava. Tämä on tosiaan ensimmäinen tekstini tällä palstalla.

Olen nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että olen päättänyt lopettaa alkoholin käyttämisen kokonaan. Olen jo lähempänä kolmeakymppiä oleva henkilö, ja olen tullut siihen tulokseen, että alkoholi on pelkästään haitaksi elämälleni. Tämä sivusto on minulle tuttu vuosien varrelta, ja olen tätä lueskellut aina silloin tällöin kun olen ollut erityisen kovissa krapuloissa ja morkkiksissa. Nyt päätin avata sanaisen arkkuni, sen toivossa, että täältä saisi vertaistukea ja apua tavoitteelleni.

Olen käyttänyt alkoholia reilut kymmenen vuotta, ja olen huomannut, että se ei yksinkertaisesti sovi minulle. Käyttöni on mennyt selvästi huonompaan suuntaan viimeisen viiden vuoden aikana. Olen aina ollut “sosiaalinen juoja” (jos siinä ylipäätään mitään sosiaalista on ikinä ollut). Alkoholin käyttöni on liittynyt voimakkaasti viikonlopun viettoihin, mutta jokunen ns. putkikin on tullut juotua. Suurin ongelmani on kuitenkin se, että en pysty kontrolloimaan juomistani. Juon todella helposti muistin pois, ja hölmöilen humalassa. Näistä hölmöilyistä on seurannut monenlaisia ongelmia. Näitä hölmöilyjä seuraa tietenkin järkyttävät morkkikset ja ahdistukset, joita en mielellään kokisi enää ikinä uudestaan.

Nyt olen ollut juomatta melkein kaksi viikkoa. Viimekertaisen morkkiksen jälkeen päätin, että nyt korkin on pysyttävä loputtomasti kiinni. Täysin raitis linja on minulle ainoa oikea vaihtoehto. Olen ennenkin yrittänyt lopettaa juomisen, mutta jonkun ajan päästä olen palannut “kohtuukäyttäjäksi”, josta olen siirtynyt taas ajan kuluessa vetämään örvellyskännejä.

Tässä tällaista satunnaista tajunnanvirtaa. Lisää tekstiä on tulossa vielä lähitulevaisuudessa. Mukavaa alkanutta kevättä kaikille!

Tervetuloa.

Raitista keväänjatkoa.

Putkis 0132

Kiitos, sitä samaa!

Hei Mister,

Kuulostaa kovin tutulta. Itse olen myös vähän allee kolmekymppinen viikonloppu/viihde/sosiaalisten tilanteiden juoja. Nyt pian neljä viikkoa raittiina ollut. Itselleni juomattomuus on ollut helppoa, MUTTA, siihen on muutama syy.

Olen hyvin paljon / usein elämäni aikana ollut ns. Selvinpäin viihteellä. Siis kuskina tai muuten vaan baarissa kavereiden kanssa mutta selvinpäin. Olen myös työskennellyt baarissa, jossa totuin iltoihin kun kaikki muut olivat kännissä ja minä selvänä. Viime vuosina juominen on silti ollut yhä useammin kuvioissa viihteellä… ja yhä useammin se EI ole pysynyt hallinnassa. Sen lisäksi että olen juonut suunnitellun neljän juoman sijaan 12, ja suunnitellun 12 vesituopin sijaan 0 tuoppia vettä, olen venyttänyt iltoja niin pitkään kun mahdollista kunnes muisti tai jalat katoaa ja seuraavat päivät morkkistellaan. Jotkut jopa vuoden tai parin takaiset hölmöilyt hävettää vieläkin. Mutta niin, syy siihen miksi juomattomuus on tuntunut helpolta on se, että kokemuksia selvinpäin hauskanpidosta on paljon (ja ne reissut ovat 100% aina olleet mukavampia kun kännireissut). Lisäksi raittiutta on edistänyt se että tein päätöksen lopettamisesta ja kerroin siitä lähimmille ihmisille. Välillä olen myös pohtinut mikä syy minulla olisi juoda… en keksi yhtään hyvää syytä. Minulla ei ole hauskempaa humalassa, en ole fiksumpi enkä kauniimpi, en säästä rahaa enkä rentoudu, ahdistus ei katoa vaan palaa pahempana.

Juomisen lopettamiseen liittyy yksi tyhmä juttu, nimittäin pelko. Pelko siitä että enää koskaan ei ole hauskaa tai pelko miten selvitä tilanteista, joissa ennen on juonut. Kun tilanteista alkaa tulla hyviä kokemuksia selvinpäin, pelko luonnollisesti hälvenee. Itse olen löytänyt liikunnan rentoutumiskeinoksi ja pelkoa vastaan olen taistellut sillä, että olen viikonloppuisin käynyt kavereiden kanssa ulkona (selvinpäin) kokeakseni, että en tarvitse viinaa sosiaalisen elämän ylläpitoon.

Mulla ei siis ole ollut putkia, en ole ottanut korjaavaa tms. Koskaan. Silti koen että alkoholi ei sovi mulle, siitä tuli joka viikonloppuinen tapa rentoutua ja se alko ohjata mun ajattelua liikaa… ihan niinkun missään ei ois mitään järkeä jos siihen ei liity olut, siideri tai viini. Kaunis ajatus “parilla käymisestä” muuttui todellisuudessa tosi rumaksi todellisuudeksi jota “perseet” kuvaa aika hyvin.

Tsemppiä ja rohkeutta lähteä viihteelle vaikkapa alkoholittoman oluen, energiajuoman tai kokiksen kanssa :slight_smile:

Kiitos viestistä kiipeli ja onnittelut neljästä viikosta!

Tunnistin itseni monesta kirjoittamastasi jutusta, varsinkin tuosta juomisen suunnittelemisesta. Sinulla oli paljon hyviää pohdintaa aiheesta. Aika usein sitä on huomannut, että suunnitelmat ovat muuttuneet melkoisesti kun on juonut tarpeeksi monta olutta. Ja lopputulos on pettymys itseensä.

Pelko on minulle erittäin tuttu ja se liittyy olennaisesti tuohon sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä on yhteydessä juomiseen. Eli käytännössä itselleni syntyy pelko siitä, että jostain jää paitsi. Viimeksi, kun lopetin juomisen juuri pelko aiheutti lopetuksen kariutumisen.

Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että minulle on parempi vältellä baareja ja humalaisia ihmisiä. Kokeilin viime kerralla käydä selvinpäin baareissa, mutta se tuntui melkoisen ahdistavalta ja turhalta. Minulla on kuitenkin hyviä kavereita, joiden kanssa vietän aikaa selvinpäin (he tosin juovat aika paljon), mutta en kuitenkaan välttämättä viihdy heidän seurassaan niin hyvin jos he ovat humalassa. Työelämä vie tosin nykypäivänä niin paljon aikaa, että kavereiden näkeminen on entistä harvempaa (ja harmittavan usein siihen on liittynyt alkoholi).

Urheilua olen harrastanut jo vuosia säännöllisesti ja nyt aion keskittyä siihen entistä aktiivisemmin. Kuntosalilla siis käyn. Ehkä voisi miettiä jopa uuden harrastuksen aloittamista, jonka ei tarvi edes liittyä liikuntaan.

Uusi harrastus on varmaan aina hyvä ajatus, jos liikunta on kuvioissa jo muutenkin. Kaikki ei tosiaan jaksa (eikä ole syytäkään) olla selvänä baarissa. Puolen yön jälkeen se onkin aika turhaa hommaa viimestään. Mutta jotain muuta korvaavaa tekemistä juomisen tilalle kannattaa kehitellä.

Mua pelottaa tällä hetkellä eniten tulevat ulkomaan reissut. Aikaisemmin reissuilla juominen on yleensä pysynyt hallinnassa, siks on päässä ajatus että “miks mä en vois juua kun oonhan mä aikasemminkin pystyny juomaan asiallisesti”, mutta koitan olla miettimättä tulevia reissuja kokonaan. Ja sit toisaalta sitä, että miks mun pitäis ulkomailla juoda - niin, ei miksikään.

Mites sun lähipiiri, ymmärtävätkö jos et juo vai joudutko selitteleen?

Niin juuri, miksi sinun pitäisi juoda ulkomailla kun et juo Suomessakaan. Juominen tuskin tuo mitään lisäarvoa reissulle, uskoisin että siitä seuraa vaan negatiivisia fiiliksiä.

Itsekin suunnittelen ulkomaan reissua kesälle. Tarkoituksena olisi käydä jossain vähän toiminnallisemmassa paikassa, rahatilanteen rajoissa. Eli joku muu reissukohde kuin maa, jossa olut on liian halpaa ja pubeja joka nurkalla.

Ja joo, lähipiiri ymmärtää hyvin päätökseni. He ovat nähneet, että alkoholi ei sovi minulle.

Misterr1 kirjoitti: Pelko on minulle erittäin tuttu ja se liittyy olennaisesti tuohon sosiaaliseen kanssakäymiseen, mikä on yhteydessä juomiseen. Eli käytännössä itselleni syntyy pelko siitä, että jostain jää paitsi. Viimeksi, kun lopetin juomisen juuri pelko aiheutti lopetuksen kariutumisen.

Just samoin tunnen. Jo nyt suren, kun ollaan lähdössä sporttiporukan kisareissulle mökkimajoituksella ja kauhulla odotan tätä. Miten ihmeessä selviän siitä taas ilman saunaoluita, skumppaa ja näkäräisiä. Ne on perinteitä ja osin hauskoja sellaisia. Olenko ilonpilaaja, tylsimys, kuolenko tylsyyteen? Viimeinen raitis kisareissu oli henkistä taistelua lähdöstä maaliin ja lähdin nukkumaan ennen kympin uutisia, muut rellestivät seuraavaan aamuun. Olihan se hienoa olla aamulla pirtsakkana, mutta jotenkin tuntui, että etäännyin porukasta. Tämä porukka on minulle kovin rakas.

Olen tehnyt ennakkovalmisteluita ja tällä kertaa perustelen juomattomuuden lääkekuurilla. Edellisen raitistelun pohjustin vedolla.

Tsemppiä teille molemmille!

Oikeastaan VAIN lähtemällä EHDOITTA seuraamaan Jeesusta, pääsee irti kaikista kiusauksista, se vaatii koko entisen elämän hylkäämistä ja sen vaihtamista Uskovaisen Iankaikkiseen elämään,joka alkaa jo täällä maan päällä…Kun lähtee seuraamaan Jeesusta…Ryyppyporukat katoavat siis oikeasti elämästä kuin KUPPA TÖÖLÖSTÄ, mutta sen mistä luovut… tulee SATAKERTAISESTI samantien parempaa ja lisää…
Se vai on KARMEA tosiasia, että jos aikoo hyljätä PULIUKON&AKAN tien…on lähdettävä kokonaan eri tielle missä ennen luuhasi…

Jorg.Buttgreit tarjoaa Jeesus-kortin. Se on varmastikin ihan passeli, jos on hengenihminen!
Minä en tuohon tartu, kiitoksia kuitenkin :slight_smile:

Suhtaudun hyvin kriittisesti kaikkiin uskontoihin, mutta olen avoimen kiinnostunut, kun kuulen ihmisten raitistuneen niiden avulla. Olen jopa liikkuttunut, kun ihmiset vilpittömästi kertovat saaneensa apua esim. Jeesukselta. Se on varmasti hieno kokemus.

On käynyt niinkin, että hädässä vannoutunut ateisti saattaa kutsua Jumalaa apuun. Voihan siis olla, että minäkin joskus kuopan pohjalta huutelen Jeesusta.

Mutta nyt uskon vain sattumaan, sattumalta pistin korkin kiinni.

Raitista perjantai-iltaa koko poppoolle!

Tervehdys taas!

Convallaria: tuleva mökkireissusi kuulostaa kieltämättä vaikealta ja houkutuksia täynnä olevalta. Itse lähestyisin tulevaa tapahtumaa seuraavalla pohdinnalla: onko mahdollisesti mukavasti alkoholin parissa vietetty ilta sen arvoista, että raittius katkeaa ja tulevaisuudessa alkoholi aiheuttaa negatiivisia juttuja? Täytyy myöntää, että nyt kun kevätaurinko on alkanut paistaa, niin se väkisinkin ajaa miettimään tulevaa kesää ja siihen liittyviä ilmiöitä. Näistä ilmiöistä voimakkaimpina mielessä ovat terassikaljoittelut ja juuri mökkireissut. Mutta mennään kirkkain mielin eteenpäin, kyllä raitis elämäntapa voittaa krapulaiset ja morkkisten täyteiset päivät.