Ensiksi toivotan itseni tervetulleeksi foorumille. Ja asiaan. Heräsin tos aamulla vitulliseen krapulaan ja mietin et kyllä meni taas vahvasti. Taas tuli juotua 2 päivää ja vieläpä rahoilla, joita mulla ei ees vielä ole?! Taitolaji sekin. Was it worth it? No ei todellakaan ja nyt tuhansien epäonnistuneiden yritysten jälkeen päätin et nyt loppuu. Kokonaan. “Kyllä mä voin ottaa kohtuudellakin”, näin mä oon ittelleni uskotellu viimeset 10 vuotta ja onhan tuo ny ihan täyttä paskaa. 
4. luokalta lähtien lempijuomani alkoholi on ollu isossa osassa elämää ja sen kaa on ryssitty niin kouluja ku parisuhteitakin mut aina mä oon sen valinnu…Ikää on nyt kertyny 29 vuotta ja alkaa oleen aika isojen päätösten… Päätin tulla tänne vähän kirjotteleen ja on hommattu salikortit jne työkalut tätä proggista varten mut mitä niillä tekee jos ei oo sitä halua ja päättäväisyyttä? Ei mitään ja nyt voin pitkästäaikaa sanoa et sitä halua on. Keväällä olin 3kk. selvinpäin antabuksen avulla mut pakkopullaltahan se maistu. Nyt mennään ilman myrkkyjä ja katotaan oonko mies vai marjanpoimija! Sekava avaus ehkä mut tästä se lähtee! Day number uno.
Tervetulemast, rohkeasti vain kärsimään raitistumisen alkutuskia. Mikäli ottaa helvetin koville, on siihen apuja saatavissa laaja kirjo aina raamatusta korvaanpuhelteluhoitoihin. Ennen kaikkea tarvitaan sitä OMAA HALUA! Sillä siitähän se raittius lähtee, käytti sitten myöhemmin aivan mitä hyvänsä raitistelutekniikkaa apunaan. Sitä omaa halua on syytä vahvistella! Tällä palstalla voi lukea toisten kokemuksia, ei se muillakaan ole helppoa ollut!
Tervetuloa!
Heliseeltä tulikin hyvä kattaus informaatiota alkukahinoihin!
Ole itsellesi lempeä <3
Sullakin on jo vuosia juopottelua eli helppoa ei tule olemaan. Kannattaa hakea tietoa ammattimaisten päihdehoitajien yms. kautta ja täällä päihdelinkissä on myös paljon tietoa noilla muilla alueille kuin nämä keskustelut. Tietojen ja päihdeterapian avulla itse olen nyt saanut vähennettyä juomista pitemmällä aikavälillä, vaikka viimeinen kuukausi on ollut enemmän kännissä tai krapulassa kuin normaalissa olotilassa. Tuli ns. tuurijuopon repsahdus lokakuu-marraskuu vaihteessa. Nyt taas selvien kirjoissa.
Kiitos vain kaikille. Tulee olemaan kova savotta vaikka nyt tuntuuki helpolta pätökseltä ku olo on sellanen, että hirsipuu ei kuulosta ollenkaan hullummalta vaihtoehdolta.
Tervetuloa ja tsemppiä!
Kuinkas siellä on lähtenyt raitistelu käyntiin?
Tänään jo normaali olo, eli krapula selätetty. Oli kyl hyvä päivä, kävin aa-palaverissakin vaikka oli korkee kynnys lähteä ihan ominpäin. Pari kertaa käynyt joskus kavereiden houkuttelemana. Tärkeintä se, että päätös pitää edelleen vaikka krapulassa sen tein. Tästä on hyvä jatkaa.
Tärkeää, että omasta halusta menit ja itsenäisesti.
Kannattaa ottaa palaverista kotiin jotain lukemista ja vaihtaa muutama puhelinnumero.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olipahan vetelä päivä. Töiden jälkeen en tehnyt yhtikäs mitään. Huomenna sit viimenen oikee työpäivä ja maanantaina vaan käyn viemässä työkavereille jotain pullaa ja sit on mun taival tuossa työpaikassa ohi.
Vähän ehkä arveluttaa et miten työttömäksi jääminen vaikuttaa tähän raitisteluun mut toisaalta sit voi keskittyä taas kunnolla treenaamiseen, joka pitää mut aika tehokkaasti selvinpäin kunhan vauhtiin pääsen. Näin ainakin uskon.
Pientä depistä ja stressiä ilmassa mut ei tässä mitään hätää.
Ruumiillisen treenaamisen ohella sulla on nyt mahdollisuus myös psyykkiseen treenaamiseen ja päivä kerrallaan aikaa jo alkaneen tuoreen raittiutesi ylläpitoon.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hankala päivä…Illasta alkoi tehdä niin mieli olutta että en tienny mitenpäin ois. Onneksi hyvä ystäväni oli kylässä ja sai pidettyä mut poissa kaupasta. Sen verran tuli takapakkia, että sorruin syömään yhden lyrican pahimpaan vitutukseen. Niihin löytyy kyllä resepti mutta olen jättänyt nekin pois enkä uusi enää respaa. Kai tää viikonloppu on nyt lusittu, sunnuntaikännejä tuskin tekee mieli vetää.
Jumalauta, tästähän tulee vielä taistelu.
Tuttuja ovat tunteet, joita tuossa edellä kuvailet. Päihteettömyyteen kuuluu isona osana henkinen kasvaminen. Minä olen nyt 26-vuotias mies ja olen yli vuoden raittiuden aikana kasvanut enemmän ja nopeammin kuin minään aikaisempaan vuotena. On tullut raittiina mietittyä asiat ja koko elämää ihan eri näkökulmasta. Matka ei ole ollut helppo, mutta todellakin sen arvoinen.
Eräs tuttavani sai aivoinfarktin nuorella iällä. Toipuu kyllä, mutta pelästyi vain helvetisti. Oli kuin maansa myynyt kun lääkäri kielsi häntä enää IKINÄ juomasta humalahakuisesti. Viikko infarktin jälkeen, ennen kuntoutuksen starttaamista hän jo joi. Perusteluna “dokaaminen on mun juttu” ja “dokaaminen on hauskaa”. Eikä se minun mielestäni sitten ollut hauskaa? Joinko vasten tahtoani?
Elämä on valintoja. Jokaisella valinnalla on seurauksensa. Millaisen elämän haluat itsellesi?
Kyllä mä haluan normaalin ja pitkän perhe-elämän. Ainakin oon aina ennen halunnut. Tosin ryyppääminen ja siitä johtuvat ahdistukset on muuttanut ajatusmaailmaa siten, että kaikki on yhdentekevää ja kuolema on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Kun miettii elämänhalua niin tällähetkellä tuntuu siltä, että jos kuolema nyt korjais niin se on mulle aivan se ja sama. Mutta uskon ja toivon että ajatusmaailma tästä alkaa kirkastumaan kunhan aikaa kuluu ilman viinaa ja positiivisia asioita tapahtuu elämässä sen myötä.
Tuttuja ovat tunteet, tuttuja. Ahdistukset ja…
Yoru kirjoittaa tuolla -Lopettamisen jälkeen, miltä tuntuu? -ketjussa alkoholismin tunnusmerkeistä. Alkoholin suurkulutus (alkoholismi, tätä sanaa pitää täällä vähän varoa- minun kohdallani se on kyllä totisinta totta) muuttaa koko persooonallisuutemme. Tietenkin se rappeuttaa ihmisen fyysisestikin niin huonoon kuntoon, että kuolema tosiaan aika ajoin alkaa tuntumaan armolta. Raittiuden myötä persoonallisuus alkaa muuttua takaisin päin, parempaan.
Aikaa tämä kyllä vaatii ja kärsivällisyyttä. Ei tapahdu hetkessä, mutta on lopulta enemmän kuin vaivan väärti. Jokapäiväinen pyrkimys elää ja toimia paremmin antaa meille hyvää oloa ja voimaa.
Aikaa ja kärsivällisyyttä. Vain ne tuovat helpotuksen.
Kannattaa lopettaa ennen kuin tullee ongelmia pysyvästi.
Täällä sitä sutkitaan edelleen selvinpäin. Tänään oli palkkapäiväkin ja ruokakaupassa ei käynyt mielessäkään ostaa olutta. Kummallista. Tänään myös jouduin käsitteleen ikäviä tunteita, joita yleensä on lääkitty viinalla. Ja kylläpä sattui, sattui ihan huolella mutta niin vain siitäkin selvittiin. Tässähän oppii pikkuhiljaa.
Iho on alkanut parantuun näinkin lyhyessä ajassa ja turvotus alkanut häipymään. Peilikuva muistuttaa jo etäisesti ihmistä. Treenitkin on sujunut ku ei ole tullut krapulataukoja.
Ensviikolla lähden lempibändini keikalle ensimmäistä kertaa selvinpäin. Tää onki tärkeetä, koska aina yksi suurimmista murheista lopettamisessa on ollut että mitä mä teen keikoilla, laivalla, festareilla, ulkomailla jne. jos en saa juoda. Ehkäpä ensviikon keikan jälkeen uskoo että vitut siinä viinaa tarvita. Ja tälläkertaa sit muistanki keikasta enemmän kuin pikkupätkiä.
Mä oon tällähetkellä aika tyytyväinen.
Mille keikalle meinasit mennä?
Children Of Bodom tulee heittämään keikan tampereelle.
Hyvä bändi. Mee vaan katsomaan selvinpäin. Eikö Laiho myös ole raitistunut?