Tästä se alkaa

Moikka! Tästä alkaa TAAS uusi yritys täysin raittiiseen elämään. Olen kulkenut kohta vuoden a-klinikalla, kokeillut eri lääkkeitä, mutta ei näytä auttavan minulla. Lopetin antabuksen kahden kuukauden käytön jälkeen, jotta pääsin juomaan :frowning: Olen hyvä ja rakastava äiti kolmelle lapselle ja aviovaimo hyvälle miehelle, mutta olen alkoholisti. Olen ollut teinistä asti. Välillä olen ollut pitkiäkin aikoja juomatta, mutta nyt vain pahenee tämä tissuttelu ja alkoholi hallitsee ajatuksia koko ajan. Olen huomannut, ettei minulle sovi vähentäminen. En osaa pitää kohtuutta juomisessa. Ainoa vaihtoehto on lopettaminen kokonaan, mutta se tuntuu tässä vaiheessa hurjalta vaihtoehdolta. Miten selviän ilman alkoholia. Mistä saan nyt lohtua vaikeina aikoina. Miten pääsen eroon alkoholin ajattelemisesta :frowning: Koko ajan vain mietin kesäisiä mökkireissuja, kun nautiskelen terassilla kylmää olutta. Miehen kanssa puuntekoa omalla pihalla, kun samalla juodaan janoon olutta. Pihasaunan hikilöylyjö huurteista olutta nauttien jne… Miten tästä selviää?? Motivaatio on suuri, sillä haluan näyttää perheelleni, että pystyn tähän, mutta miten näistä ajatuksista pääsee eroon? Voi kun löytäisi jonkun ystävän, joka käy samaa läpi ja jonka kanssa voidaan tsemppailla toisiamme. Onko antaa vinkkejä, mistä täältä netistä löytyisi vertaistukea. Onneksi löysin tämän sivuston. Ehkä täältäkin saan tukea <3 T. Nainen 35v

[Poistettu asiatonta - Päihdelinkin moderaattori]

Hei toivossa elävä! Minusta tuntuu, että tilanteemme on aikalailla samankaltainen. Olen keski-ikäinen
naishenkilö. Alkoholimäärät ovat nousseet vuosien varrella huolestuttavalle tasolle. Tätä nykyä juon pe-su ison kossun ja pari pulloa viiniä. Järkyttävää, eikö totta? Hoidan työni hyvin, koska saan siitä säännöllisesti positiivista palautetta. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että perhe-elämä alkaa olla ihan loppu tähän minun tilanteeseeni. Jokainen haluaisi vain tavallista perhe-elämää. Ja sen estäminen on ihan minun oma vika. Laitoin raittiuslaskurin alkamaan huomisesta alkaen. Ja olen varannut ajan päihdepuolen kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle. Nyt tämän on loputtava. Olen vuosia lukenut näitä päihdelinkin tekstejä ja löytänyt monesta tarinasta itseni. Nyt päätin aloittaa oman ketjuni, nyt olen tosissani.

Heih, mä olen hyvin tod. näk. kirjotellu tai ainaki ajatellu hyvin samanlaisia aikoinaan. Oloni helpottu kovasti siinä vaiheessa, kun tajusin, että mun ei tartte huolehtia mahdollisista tulevista janotuksista nyt eikä tänään. Toki hyvä olla jotain suunnitelmia tilanteiden varalle, mutta etukäteen ahdistumalla ajaa ittensä vaan “ei kannata edes yrittää”-moodiin. Tai se ainakin mulla oli vaarana. Se mikä tänään tuntuu hurjalta tai mahdottomalta, voi huomenna/ens kuussa/ens kesänä ollakin ihan ok.

Kärsivällisyyttä ja kovaa päätä, Toivossaeläen ja pohtija!

Kiitos hurjasti teille kommenteista. Ei se auta kuin mennä päivä kerrallaan <3

Tämä päivä on ollut väsyneen oloinen, mutta silti olen saanut paljon aikaiseksi. Fiilis on hyvä, kohta pääsee hyvän kirjan pariin ja sitten unille. Päivä numero yksi on takana.

Hienoa Pohtija <3 Ite join taas eilen :frowning: Tänään aloin lukemaan kirjallisuutta alkoholismiin liittyen. Haluan, että saan silmäni auki, enkä enää retkahtaisi. Kyllä me toivutaan, kun tarpeeksi kovasti yritetään <3 Tsemppiä kovasti kaikille :smiley:

Moi!
Haluaisin myös lopettaa mutta puuttuu se lähin tuki asiaan. Tänään mietin soitanko aa kerhoon. Olen käynyt pari kertaa päihdehoitajalla ja muutaman kuukauden taistellut väkisin eteenpäin. Eilen retkahdin ja kaljaa siinä kului pitkin iltaa. Haluaisin lopettaa kokonaan mutta mietin kans koko ajan kuten kirjoitit entä mökillä kesällä ? Enhän mä ole siellä ollut ikinä selvänä kesää. Entä juhannus ja niin edelleen. Hoidan myös työni viikolla en juo mutta lauantai on pahin selvitä siinä kuluu 10-20 olutta ja kauhea mieliteko. Taas lähdetään alusta päivä kerrallaan. Tsemppiä teille kaikille tulen mukaan tukemaan!

^Täällä esiintyy erilaisia filosofioita, kullekin tarpeen mukaan. “Päivä kerrallaan” -filosofiassa ei tarvitse pohtia miten oltaisiin selvänä tulevissa tilanteissa. “Päivä kerrallaan” -filosofiassa ollaan selvänä tänään.

Jotkut ovat täällä esitelleet kuukauden raittiussuunnitelmaa, vuoden raittiussuunnitelmaa jne… Mikäpäs siinä jos rahkeet riittää. Minä olen tarvinnut päivä kerrallaan suunnitelmaa joskus, ja käytän sitä edelleen koska se on mielestäni helppo ja hyvä.

Aikoinaan, pahassa viinantuskassa, pohdin myöskin alkoholiongelmaisen siskoni kanssa että mitenkä sitä jaksaisi olla ilman viinaa yhä vaan, johon sisko sanoi lohduttaen että ei tarvitse jaksaa eikä ponnistella yhtään sen enempää kuin että on ilman viinaa tänään.

Voi tsemppiä hurjasti sullekin <3 Ei tämä kyllä yksin onnistu :frowning: Tekis mieli mennä minnesota-hoitoon, mut mistähän siihen rahat sais…huoh… no päivä kerrallaan :slight_smile:

“Lopettaisin -mutta kun.”

Yksi mahdollisuus on lopettaa muista piittaamatta.
Jos muut eivät osallistu auttamalla lopettamiseeni niin jos päätän olla juomatta siitä huolimatta mitä muut siitä ajattelevat.

Jos ajattelen että en voi lopettaa jos muut eivät sitä tai tätä niin siinä on aina takaportti.

Useimmiten takaportit ovat omasta päästä kotoisin.

Lopettaminen ilman takaportteja sisältäviä ehtoja voi olla ratkaisu.

En väitä että ainoa ratkaisu mutta mieti sitä. Tosissasi. Ilman “mutku”-sanaa.

Ei tarvitse edes miettiä filosofiaa että elänkö päivän kerrallaan vai yksinkertaisesti vain elämää eteenpäin. Ei väliä. Voi lopettaa ja olla olla miettimättä takaporttia että tänään en juo mutta huomisesta en tiedä. Ei tarvitse jättää huomiseenkaan auki ovea takaisin juomiseen. Sitä ei tarvitse miettiä. Spekulointi on oikeastaan ajanhaaskausta ja itsensä kiusaamista.

Tämä on kyllä totta, että päivä kerrallaan on mentävä eikä enää miettiä tulevaa… oon niin monet kerrat luvannut perheelleni lopettaa ja aina ovat joutuneet pettymään. Nyt lupaan olla raittiina päivä kerrallaan :slight_smile:

Hyvä :smiley: Mä aloitan kans tänään ja päivä kerrallaan mennään. Hyviä pointteja tullut täällä paljon. Olen kans ajatellut ottaa selvää minnesota hoidosta ainakin yksi kaveri siinä onnistui aikoinaan. On tämä vaan ihme sairaus ja hyvin yleinen tässä maassa.

Hienoa, Toivossaeläen ja Mark1, päivä kerrallaan on hyvä tapa lopettaa.
Omastani ja useampien muidenkin kokemuksesta voin sanoa että se päivä kerrallaankin voi olla joskus liian pitkä aika. Silloin sovellamme sääntöä puoli päivää kerrallaan, tunti kerrallaan, 10 minuuttia vielä pinnistelen. Joskus voi ottaa todella tiukille, mutta jokainen voitettu minuutti on alku useammalle voitetulle minuutille.

Sen vielä tahdon kertoa; jos se sortuminen nyt kuitenkin tulee, ei koko päivää ole menetetty. Ei tarvitse jatkaa juomista niin kauan kuin kaljaa riittää. Voi lopettaa mahdollisimman pian. Jättää ne loput juomatta. Alkoholin kaataminen viemäriin ei ole tuhlausta vaan viisas teko. Puhdistuupahan nuo koronan saastuttamat viemäritkin samalla.

Kiitos kommentistasi Juulia <3

Kun lopetin, tiesin ensimmäiset viikot tunninkin tarkkuudella kauanko viimeisestä ryypystä oli aikaa. Jokainen tunti oli ennätys. Voisi siis sanoa että elin jopa tunti kerrallaan uuteen suuntaan kulkuani.

Oli se alku rankkaa, mutta kannatti.

Kun lopetin, päätin kyllä heti että tämän teen aivan riippumatta siitä miten muut ihmiset ja muu maailma tähän päätökseeni suhtautu, ja riipumatta siitä tuetaanko vai vastustetaanko sitä. Ajattelin (nyt kauempaa katsottuna mielestäni oikein) että jos päätös jää riippuvaiseksi tämän tai tuon ihmisen tai tahon tuesta ja mukanaolosta, niin helposti huomenna tai ylihuomenna ajattelen että eivätpäs olleetkaan niin kuin piti… ja mitäs sitten minäkään. Lähdenpä hakemaan kaljaa kun tuntuisi maittavan.

Juominen ja juomattomuus ovat useille ihmisistä kovin henkilökohtaisia, jopa intiimejä asioita. Oman itsensä ja hyvinvointinsa, mahdollisen hetikohtanautinnon ja pitkän ajan paremman elämän välillä tehtyjä henkilökohtaisia ratkaisuja. En epäile, etteikö toisaalta osa ihmisistä olisi erilaisia, muiden ajattelun ja tekemisten suhteen riippuvaisia. Ja ehkä jokainen meistä on joissakin asioissa sitonut ajattelunsa ympäristön ajatteluun. Ehkä siitä voi kuitenkin tarvittaessa irtaantua? Ajatella että just tämä asia on minun itseni, ja ensisijaisesti vain minun itseni, kannalta niin merkittävä että vain oma ääni tässä äänestyksessä on ratkaiseva.

Uskon voima tai uskon puute. Usko onnistumiseen tai usko epäonnistumiseen voi olla tällaisessa asiassa myös hyvin merkittävä. Olen huomannut monissa asioissa etä jos jo etukäteen uskoo ja uskottelee itselleen että “ei minusta tähän ole”, “en minä jaksa”, “ei tästä mitään tule” , "olen voimaton " jne niin kyllä vaan, nuo lausahdukset alkavat vahvistamaan itse itseään ajattelussa kunnes ne muuttuvat omalla kohdalla ihan kiveenhakatuiksi tosiasioiksi. Itseään voi psyykata, ajatusten ja sanontojen toistaminen on tehokasta. Tehokkaampaa kuin uskoisi. Siksi kannattaa myös valita millaisia juttuja itselleen hokee ja millaisia lausahduksia etsii hoettavaksi. Puutetta kun ei niistä ole.

Jaahas. Sunnuntai on illassa, eikä ole huikkaa tullut otettua. Eilen tein veroilmoitukset, tänään olen tehnyt mitä on huvittanut - eli ei juuri mitään! :laughing: Ensimmäisen juomattoman päivän jälkeen nukuin 13 tuntia! Aivan taivaallista oli herätä oikeasti levänneenä. Seuraavana yönä riittikin sitten jo yhdeksän tuntia. On se uni vaan niin erilaista, kun ei ole kemiaa pelissä! Mukava on tätä ketjua lukea, kun meitä aloittelijoita on tässä useampia ja konkaritkin ovat jaksaneet meitä tsempata!