Tasaista ja hyvää.

Me Lopettajat
1

Hei taas kaikki pitkästä aikaa :slight_smile:

Edelliset kirjoitukseni (ja pohjatiedot minusta) löytyvät nimimerkillä Spitfire. Tuskin moni muistaa, kun aikaakin on kulunut ja täällä on vieraillut pilvin pimein väkeä sen jälkeen. No asiaan…

Noiden viimeisten kirjoitusten jälkeen on vettä virrannut joessa ja viinaakin kurkusta. Väliaika on kulunut välilä juoden ja välillä raitistellen. Tuo selvä aika, mihin vanha topic sijoittuu, kesti 8,5 kuukautta. Se oli hienoa aikaa, ja sen jälkeenkin on ollut useamman kuukauden jaksoja kokonaan raittiina. Juovina aikoinakin on jäänyt lähes olemattomiin baarireissut ja niihin liittyvät ylilyönnit. Kaikin puolin juominen on muuttunut ns. normaalimmaksi ja siistimmäksi. Juominen on tapahtunut pääsääntöisesti kotona, tai lomareissulla.

Kohti nykyistä tilannetta viime vuosien juovat ajat ovat lyhentyneet suhteessa raittiisiin aikoihin. Jollain tavalla juomisesta on mennyt mielenkiinto ja hauskuus loppunut. Kuin itsestään on muita asioita tullut tilalle. En sitten tiedä, onko nyt tulut se klassinen “olen oman järveni juonut”, tilanne? Ennenkin pitkien raittiusjaksojen jälkeen olen kokenut ongelmaksi sen tietyn pisteen, minkä moni muukin on kokenut. Tuntuu, että pystyy hallitsemaan vaikka kokeilisikin juomista. Se on ainakin minulle olut se kompastuskivi, minkä jälkeen ralli on alkanut alusta. Viime aikoina kuitenkin joka kerta nopeampaa on alkanut uudestaan tuntumaan, etä parempi on ilman.

En oikeastaan edes tiedä, miksi juuri nyt aloin taas kirjoittamaan tänne. Jotenkin vaan tuntui, että johonkin pitää saada purkaa ajatuksia. Tällä hetkellä ei siis ole mitään hätää, mutta ei mitään shokeeraavan hyvää flow-tilaakaan raittiudesta. Tällä kertaa aloitin raittiuden Elokuun puolivälissä ilman sen kummempia lupauksia tai odotuksia. Apuna on ollut 1 tunnin käynti A-klinikan terapeutilla kerran kuussa ja alussa Antabus. Mitä pitemmälle raittius on edennyt, olen alkanut ajattelemaan, onko tarpeellista enää ottaa ollenkaan? Mitä siitä saan? Olen enemmän ja enemmän alkanut ajattelemaan asiaa terveyden kautta, ja luulen nyt, että se on se ajatuksenkulku mikä entisistä kerroista on ratkaisevalla hetkellä jäänyt puuttumaan.

Eli yhteensummattuna: Olen hiukan ihmeissäni, kuinka asiat tuntuvat loksahtelevan paikalleen lähes itsestään, kun jaksaa yrittää ja antaa ajan kulua. Edellisillä kerroilla pohdittiin, onko olemassa oikeita ja vääriä keinoja raitistua. Minulle on kyllä vahvistunut käsitys, että jokaisella on oma polku samaan päämäärään.

Toivottavasti ajatuksistani saa jollain tasolla kiinni, ja ne herättäisivät keskustelua. Kirjallinen ilmaisu on hiukan kohmeessa pitkän paussin jälkeen…

2

Moi kaikille.

Taas yksi raitis ja tavallinen lauantai. Hyvin nukuttu yö, normaalia tekemistä päivällä, ei suurempia ajatuksia alkoholin suhteen. Hyvin seesteistä ja ehkä tylsääkin. Tällä hetkellä raittius suht ongelmatonta. En toki ajattele, että niin olisi kaikilla. Tsemppiä heille, kenellä on hankalampi vaihe. Niitä on riittänyt minullakin matkan varrella. Mukavaa illanjatkoa :slight_smile:

3

Moikka taas kaikille, jonkunlaisen tauon jälkeen…

Tuon marraskuun 2016 , ja siihen ajoittuvan päivityksen jälkeen tilanteeni on edelleen tasainen. Sen aikainen raitis jakso kesti muistaakseni huhtikuulle asti. sen jälkeen 2 yhden illan kevyttä kaljoittelua kuukauden väleillä ja taas kesäkuusta lokakuuhun kokonaan ilman. Talvella yksi ulkomaan loma, jolloin tuli otettua ihan sievästi muutamana päivänä ja nyt kevään aikana taas 2 yhden illan juomista. Nämä siis niin, että antabus ensin tauotettu. Näille kaikille viimeisen vajaan kahden vuoden aikana tapahtuneille yhteistä oli puolittainen väkipakko, sekä valtava alakulo seuraavana päivänä.

Aivan kuin mielenkiinto olisi luonnostaan lopahtanut, kun kerrat harvenevat ja määrät vähenevätt. Sisimmäsäni tiedän, että tämä kaikki on minulla tulella leikkimistä, jos päästän hiukankaan vanhaa minääni niskan päälle. Lisäksi tiedä, että minunkin tilanteessani kokonaan ilman on paras ja ainoa vaihtoehto. Viimeiset 2 vuotta on ollut erinäisten raskaiden tapahtumien ja henkisen kuormituksen vuoksi erittäin otollista aikaa mopon karkaamiselle käsistä, ja siitä olenkin ylpeä, että kaikkiin mahdollisuuksiin nähden olen selvinnyt hyvin vähällä.

Olen siis tämän kohta 20 vuotta kestäneen enemmän tai vähemmän ongelmallisen taistelun ja pitkienkin raittiiden jaksojen aikana nähnyt selvänä kaikki vuoden juhlapyhät, paljon juhlia ja tapahtumia ym. Niiden suhteen ei ole ongelmaa, ja ylipäänsä normaali arkielämä sujuu hyvin antabuksen voimalla. Lääke ei minulla aiheuta ongelmia pitkälläkään käytöllä, joka on hyvä asia.

Se mitä tässä haen, on se viimeinen sykäys, ponnistus, tsemppi, tai mikä vaan, että jää pois nuo puolipakolliset yhden illan kokeilut, vieläkö juominen on kivaa. Tähän liittyen muistin tämän kanavan, ja ajattelin että josko täältä löytyisi uusia näkökulmia asiaan. Jotenkin tuntuu nurinkuriselta, että kun viime kerrasta alkaa kulumaan aina aikaa, alan enemmän työstämään asiaa ja ajattelemaan kokonaan lopettamista, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi akaa petaamaan juomista. En tiedä mistä se kertoo.

Nyt tämän kevään aikana olen huomannut ajattelevani juomista vähemmän, olevani sosiaalisissa tilanteissa rohkeampi selvinpäin, ym pieniä hyviä merkkejä. Eli minulla on kaikki palikat valmiina kokonaan selvään elämään, konkreettinen toteutus vaan puuttuu. Vai onko tässä vaan viisainta mennä eteenpäin päivä kerrallaan selvänä enempiä suunnittelematta. En nyt tähän yhtäkkiä varmaan kaikkia ajatuksiani saanut vuodatettua, ja jäsentely voi olla epäselvää, mutta toivottavasti asia selkeni edes hieman. Laitan lisää, kun saan hieman jalostettua taas ajatuksiani ymmärrettäväksi. Kirjoittaminen yhtäkkiä tuntuu muuten ihan hyvältä keinolta. toivon kommentointia, ja lukekaa vanhatkin ketjuni nimimerkillä Spitfire, jos kiinnostaa.

Mukavaa selvää lauantaita kaikille :sunglasses:

4

Mielenkiintoinen elämä alkoholin kanssa sulla. Luen joskus tarinaasi ja kommentoin sit enempi.