Akateeminen urani katkesi kolme vuotta avioeroni jälkeen. Erosta lähtien oli juomiseni alkoholistista. Ura oli poltettu silta takanapäin. Onneksi päädyin eläkkeelle työttömyyden sijaan. Toisaalta tyhjänpanttina olo turhautti. Nöyryys ja muu elämänviisaus AA:sta auttoi. Juominen jatkui pätkittäin kunnes lopetin kapakassa käynnin kokonaan – ei edes aamukahville kapakkaan. Sain uusia ystäviä. Nyt olen ollut 3,5 kk selvinpäin, mutta elän vain päivän kerrallaan. Muisti ja maksa ovat vakavasti vaarassa, jos vielä juon.
Huomenta. Pistin sulle viestin toiseen saman otsikon alaiseen ketjuusi. Siihen liittyen kysyn miten voitit “tyhjänpanttina” olemisen tunteen. Ja miten täytät päiväsi tällä hetkellä?
Kiinnostaisi myös oletko jo lähellä tavallista eläkeikää vai vielä sen verran nuorempi että sulle on voinut muodostua sellainen “välimaastossa” olevan fiilis joka ei oikein tiedä, haluaako vielä jollain lailla työelämään takaisin tai lopullisesti normaalista työprosessista pois. Tämä on oma tilanteeni. Eli tässähan näitä!
