Halusin kertoa täällä oman tarinani sekä ajatuksia sillä minun on pakko lopettaa juominen nyt. Olen reilu nelikymppinen kahden lapsen isä. Alkoholinkäyttöni on aina ollut erittäin humalahakuista ja viime aikoina se on mennyt aivan yli. Lisäksi juomiseni on alkanut olemaan kaappijuopottelua keskellä päivää kotona ilman sen suurempaa syytä.
Ihme kyllä olen vielä tähän päivään saakka saanut pitää työpaikkani ja perheen ja olen jotenkin onnistunut pitämään kulissit pystyssä. Viimeksi olen juonut pari päivää sitten mutta putki kesti melkein viisi päivää. Viimeiset kaksi päivää on ollut yhtä helvettiä kun vatsa ollut sekaisin ja ruoka/juoma ei pysy sisällä.
Suvussamme on ollut alkoholismia ja myös kaappijuopottelua ja nyt kun vielä on mahdollista niin haluan katkaista tämän kierteen.
Vaimoni ei kyllä katso toimintaani enää sormien läpi ja en halua myöskään että lapseni joutuvat kärsimään juomisestani. Vähentäminen ei ole vaihtoehto sillä olen jo muutamia kertoja lyhyen tauon jälkeen sortunut valheeseen ja ostanut perjantaiksi muutaman oluen huonolla seurauksella, lähes poikeuksetta siinä on käynyt niin että seuraavalla viikolla repsahdan juomaan muutamia oluita joko kotona tai harvemmin nykyään enää edes baarissa.
Olen miettinyt myös AA-kerhoon menemistä, mutta jostain syystä kynnys siihen on todella korkea. Olen koittanut kohtuullista juomista mutta siitä ei tule mitään, olen koittanut myös parhaani mukaan piilotella juomista vaimoltani mutta huonolla menestyksellä. Lisäksi kun juon muutun persoonana, elämäni alkaa pyörimään vaan alkoholin ympärillä ja muutun itsekeskeiseksi ja välinpitämättömäksi perhettäni ja rakkaitani kohtaan.
Rakastan elämääni ja perhettäni ja en halua menettää heitä ja näin ollen minun juomiseni on nyt juotu. Jos jatkan juomista niin tuhoan terveyteni ja perheeni.
Kovin vaikea pukea ajatuksia sanoiksi mutta tulen varmaan jatkossakin purkamaan tuntojani tänne ja kertomaan miten prosessini etenee.
Kynnys mennä AAn ovesta sisään on monille korkea. Et kuitenkaan menetä mitään, vaikka käyt tutustumassa. Voi näet käydä niinkin, että se kynnys hioutuu lopulta kokonaan pois ja ryntäät ovesta sitään epätoivoisena, perheettömänä, työttömänä, sairaana ja kaikkensa menettäneenä.
Vilperi hei, totta kai sinne on korkea kynnys, mutta toisaalta ei ole mitään sisäänpääsytutkintoa tai koetta. Riittää kunhan on halu lopettaa juominen.
Kohtuujuojaksi minäkin halusin ja yritin kuitenkin onnistumatta. Sitten kun tuli päivä, jolloin halusin lopettaa, menin palaveriin. Olen saanut olla raittiina ensimmäisestä palaveristani lähtien. Näin on käynyt myös monen monille tuntemilleni alkoholisteille.
Jos olet alkoholisti, sinulla on sama mahdollisuus. Alkoholismi on sairaus, josta kuitenkin on mahdollista lähteä toipumisen tielle ja raittiiseen elämään pidättäytymällä ensimmäisestä ryypystä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kovin on tutun oloista tekstiä. Perhettä tai vaimoa ei vielä ole, eikä minulla tule edes olemaan jos jatkan entiseen malliin. Opiskelen vielä Yliopistossa ja kohta on siirtyminen työelämään. Tosin en sinne ikinä siirry ellen raitistu.
Minäkin muutun kännissä välinpitämättömäksi. En vastaa puheluihin, en viesteihin, perun tapaamisia krapulan takia. Ja vielä ystäviä ja sisaruksia kohtaan Tarpeeksi kovassa kännissä lähden vaikka kuuhun hakemaan lisää viinaa unohtaen kaiken muun. Ei sellainen mies ole yhteensopiva työelämän ja perhe-elämän kanssa.
Myönnän, että AA-kerhon oven avaaminen oli vaikea paikka. Mutta olen saavuttanut oman pohjani. Nyt on takana vasta kolme kertaa kerhossa. Babysteps. Olen kyllä juonut tänä aikana. Mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Onhan sielä sitä uskonnollisuus puolta jonkun verran (en siis ole uskovainen) mutta omassa kerhossani ei häiritsevästi. Jos se siis mietityttää.
Eipä ole aikaan tullut kirjoiteltua. Nyt on reilu kuukausi takana ilman alkoholia. Ei ole oikeastaan parin ekan päivän jälkeen tehnyt edes mieli koskea vaikka tilaisuuksia olisi ollut vaikka kuinka jos olisi halunnut. Eli alku on ainakin mennyt ihan loistavasti.
Olo on loistava ja ei todellakaan ole ikävä krapuloita ja morkkiksia.
Palaan taas asiaan kunhan taas ehdin, töissä ollut sen verran kiireitä että ei ole tänne paljoa ehtinyt vierailemaan.
Suosittelen lämpimästi avun hakemista, vaikka se ei juuri nyt tuntuisikaan tarpeelliselta. On mahtavaa, kun on joku kontakti sitten, kun heikko hetki tai vaihe on päällä. Tähän ei ainakaan minulla riitä esim. puoliso tai ystävä, koska he ovat “liian lähellä” tai liian läheisiä, vaikka tukevatkin juomattomuuttani.
Sen ei tarvitse olla AA, on paljon muitakin vaihtoehtoja, toimineet ainakin minulla
neljä kuukautta meni hyvin. Ei ollut edes vaikeaa. Viime viikonloppuna veli oli käymässä ja menin ottamaan kolme olutta. No, siinä se se taas menikin. La-Su välisenä aamuyönä join eight päckistä jääneet kolme olutta huonoon oloon ja paskaksi menneen työpäivän jälkeen maanantaina pari kolme olutta.
Voihan vihtori! Olen kärsinyt koko viikon paskaa oloa, ei ole meinannut pysyä ruoka sisällä ja aamulla (riippumatta miten olen nukkunut) nuutunut olo. Tänään vielä löysin yhden maanantaisen juoman ja päätin tietty sillä korjata jo muutenkin toipumassa olevaa oloa. Olipa fiksua! Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko kroppa. Nyt on taas olo kuin eksyneellä oravalla ja juhannus tulossa. Enpä taida ainakaan silloin koske mihinkään. Toivottavasti on juhannuksena vielä perhekin olemassa. Vaimo ei oikein katsonut tuota toimintaa hyvällä (kuka katsoisi).
Neljä kuukautta raittiutta on hieno aika. Siinä kolmen kuukauden kieppeillä, alkaa viunahammasta kolottaa ja ihmismieli keksii vaikka minkälaisia selityksiä, jotta voisi muutaman maistaa. Repsahtamisen tunne on surkea, siitä masennuksesta on helppo löytää tiensä lohduttavien liemien pariin.
Tarpeeksi kovassa kännissä lähden vaikka kuuhun hakemaan lisää viinaa unohtaen kaiken muun. Ei sellainen mies ole yhteensopiva työelämän ja perhe-elämän kanssa.
Ei muuta kuin leuka alas uusia pettymyksiä kohti…