Itse olen kirjoittanut “tarinaani” jo yli kymmenen vuotta. Olin tuolloin tuolloin niin masentunut ja pettynyt itseeni. Olin silloin juuri aloittanut korvaushoidon ja ekaa kertaa tosissani pitkä laitosjakso edessä (se kestikin yli vuoden)… Jotenkin se pisti niin paskaksi itseni että vetäydyin täysin kuoreeni ja vietin suurimman osan päivästä huoneessa yksin ja en saanut öisin nukuttua, juuri ollenkaan.
Eräs ystäväni ehdotti kirjoittamista ja sain ekan vihon eteeni ja aloin kirjoittamaan vaon sanoja, joita mieleeni tuli. En muista kauanko kesti ennen kuin pystyin kirjoittamaan mitään sellaista mitä joku muukin lukiessaan ymmärtäisi. Pikku hiljaa kirjoittaminen lisääntyi ja masennus alkoi pala palalta vähentymään, kiitos terapioiden, mutta kiitos myös KIRJOITTAMISEN.
Olen kirjoittanut siitä asti. En usko, että annan kenenkään koskaan kirjoituksiani lukea, mutta edelleen puran tuskaani paperille säännöllisesti ja voin suositella muillekkin koittamaan sitä…
No joo se siiit 