^^^
Keskustelupalstoilla - niinku missä tahansa sosiaalisessa kanssakäymisessä - saa ihmisiltä aina hyvin paljon muutakin, kuin mitä pyytää. Itsehän sä tulit tänne avautumaan elämästäsi ja suorastaan itkemään neuvojen perään, niin älä sit suutu, kun saat sitä palautetta.
Usko tai älä, mutta mä tiedän kyllä jotain eropäätösten vaikeudesta ja kolikkojen erilaisista puolista. En ihan ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan mun asenteeni kertoisi siitä, etten tietäisi tuosta tilanteesta mitään.
En ole missään vaiheessa sanonut olevani suuttunut. Paremminkin ehkä olotila kuvaisi surullista kuin suuttunutta. Olen ehkä sen verran herkkä, että pahoitan mieleni niin helposti. Kyse ei ole suuttumisesta kuitenkaan. Ehkä juuri toinen läheisriippuvuudessa kamppaileva voisi ymmärtää tunnetilojani asioiden suhteen, mutta tuolla Vilpolan puolella on niin vähäistä keskustelua, että siellä ei ole oikein mahdollisuutta vertaistukeen tai toisenlaiseen kannustukseen eteenpäin menemisessä. Kiitos kuitenkin mielipiteistänne.
Piti sen verran kysyä vielä, vaikka tämä nyt ei varsinaisesti tähän ketjuun liitykkään…eli Iina on muistaakseni nyt pariin otteeseen muistuttanut läheisten omasta Vilpolasta, josta voisi saada vertaistukea, mutta osanotto siellä on aika minimaalista, että eikö tänne Saunaan voi läheiset siis kirjottaa omia asioitaan vertaistukea saadakseen? Olen uusi täällä enkä oikein tiedä käyttäjien säännöistä 
Toki sä voit kirjoittaa ihan mihin osastoon haluat, ei säännöt sitä kiellä. Meinaan vaan et mikäli toivoma palaute on vertaistuki, niin silloin kannattaisi kirjoitella sinne, missä muutkin samasta ongelmasta kärsivät kokoontuu. “Väärällä” palstalla kun ei välttämättä saa sitä toivomaa palautetta. Saattaahan niitä läheisriippuvuudesta kärsivien palstoja löytyä muualta kuin päihdelinkistäkin.
Teksti itsessään… Blaah. Ehkä olen tällä hetkellä pamien turruttama, enkä osaa tarkastella asioita kovinkaan monelta suunnalta tai jaksa/pysty syvällisempään ajatteluun, ainakaan missään runomuodossa. Hävettää myöntää, että olen sellaisessa tilassa, että olisin klikannut itseni pois täältä, kykenemättömänä käsittelemään runon sanomaa, mutta jäinkin seurailemaan syntynyttä keskustelua.
Itse olen perheestä, joka erosi jo mun ollessa ihan pieni, olin kai 2-vuotias. Se, mitä muistan vanhempien yhdessäolosta, on pelkkää huutoa ja riitelyä. Varhaisin muistikuvani taitaa olla se, että olen piilossa pöydän alla sitä kaikkea riitelyä. Vanhempani jatkoivat riitelyä vielä mun ollessa vanhempi ja ahdistavalta se tuntui yhä edelleen. Muistan kyllä, että vaikkei suoranaisesti olisi riidelty, niin jännitteen ilmassa pystyi aistimaan. Lapset ovat herkkiä. Toki mun on paha mitään sanoa alkoholistiperheestä, koska mun vanhemmat ovat raittiita, mutta eipä se riitely raittiidenkaan ihmisten kohdalla kivalta tuntunut, saati se, että olisivat roikkuneet lasten takia yhdessä. Mä olen aina kokenut asian niin, että on suoranainen helpotus, että vanhempani erosivat. En mä olisi kestänyt sitä ahdistavaa ja turvatonta ilmapiiriä. Syy pysyä yhdessä ei saa olla pelkästään lapset!
Mä olen kyllä myös vähän sitä mieltä, että ei tuo järjestely, että riippuu kiinni addiktimiehessä, ole lasten kannalta hyväksi. Nimenomaan siksi, että lapset tosiaan herkästi vaistoaa, jos jokin on pielessä, kuten yllä jo mainitsin. Lasten täytyy mennä edelle ja on osattava päästää irti haitallisista ihmissuhteista. Lapsi ei ole pyytänyt syntymää tänne maailmaan, joten mun mielestä silloin pitäisi myös suoda se paras mahdollinen kasvuympäristö, jonka vaan kykenee suomaan. Mä jollain tasolla pystyn ymmärtämään sen, että HELPPOA se ei ole, että jättää toisen. Tiedän ehkä liiankin hyvin kuinka vaikeaa se on. (Epävakaa persoonallisuushäiriö, hylkäämisenpelko.) MUTTA se on mahdollista, sen sain oppia kantapään kautta yhdessä ihmissuhteessa. En halua moralisoida, koska todennäköisesti mullekin tuollainen tilanne olisi vaikea, mutta näin kun ei ole lapsia, eikä suhteessa, on helppo järkeistää asiat mielessään. (Tosin mä en siksi juuri aiokaan hankkia lapsia, mutta en väitä, että sun olisi pitänyt jättää tekemättä se.)
Olen pahoillani sun puolesta, että olet pahoittanut mielesi. Onhan asia arka varmasti. En usko kuitenkaan, että kenenkään tarkoitus oli hyökätä henkilökohtaisesti sua vastaan. Esimerkiksi kuitenkin SoiKannelilla oli mun mielestä hyviä pointteja. Vaikka ilmeisesti pahoitit mielesi Iinan kommenteista, niin mä näen myös Iinalla ihan pointin teksteissään: tietenkään emme tunne tilannettasi, mutta vaikuttaa hieman siltä, että mies on mennyt lasten edelle. Vaikka sen pitäisi olla toisin päin. Siltä se ulkopuolisen silmään vaikuttaa, ihan sinua syyllistämättä asiasta. Ehket ole itse ollut tietoinen asiasta aiemmin? En usko, että olet niin tahallasi tai ilkeyttäsi tehnyt.
Toisaalta, oletko koskaan tarkastellut tilannetta omalta kannaltasi? Voitko hyvin, kun pelkäät miehesi puolesta? Ainakin oletan näin. Mä nimittäin pelkään eksän puolesta, vaikka onkin eksä. Kuvittelen siis, kuinka kuluttavaa ja uuvuttavaa olisi edelleen olla siinä suhteessa.
Toisen tilannetta on totta kai helppo arvostella, kun ei itse ole siinä tekemässä päätöstä, mutta toisaalta - ehkä siinä kohtaa ne ulkopuolelta tulevat neuvot ovatkin sitä ns. järkipuhetta.
Toivon, että saat avun tilanteeseesi. Voimatoivotukset!
Jos tässä nyt pitää tuo runo arvostella, niin se on aivan paska IMO ja kaikkien ei todellakaan pitäisi ryhtyä runoilemaan, kun rahkeensa eivät siihen riitä. Tuo arvostelunikin oli tosin aivan paska ja yhtä tyhjän kanssa, mutta tämä “suuri kriitikko” ei ole vielä aivan hereillä :mrgreen: .
Maria: Mitä tulee tuohon, että koet sua kohtaan hyökätyn henkilökohtaisesti, niin ymmärrän kyllä oikein hyvin, että kun ihmistä tökitään arkaan paikkaan, niin herkästihän sen kokee loukkaavana, vaikka kyseessä olisi tyystin asiallinen kritiikki, eikä mikään tarkoituksellinen loukkaushyökkäys. Mä en näe tässä ketjussa mitään henkilökohtaista loukkaamista sua kohtaa, vaan ihan täyttä asiaa esim. iina on kirjoittanut. Suoraan toki, mutta suorasanaisuus ei ole läheskään aina sama asia, kuin loukkaaminen.
Tajuan, että Vilpolan puolelle kirjoittaminen voi olla melko turhauttavaa, jos siellä saa lähinnä pitää monologia, mutta mieleeni tuli myös se, josko motiivisi kirjoittaa tänne “nistien puolelle” olisivat osittain siinä, että toivot “meiltä” löytyvän jonkin simsalabimin siihen, miten “meidän” kanssamme tulisi olla ja elää, niin että asiat rullaisivat haluamallasi tavalla 
. Päihdeongelmaisella on hyvin usein se tilanne, että tahtoo edelleen käyttää niitä päihteitään, joista on riippuvainen, mutta koska päihteet tuovat muassaan useita, varsin epämukavia lieveilmiöitä, halutaan päihdeongelmaan sellaista apua, jonka kera päihteilyä ei tarvitsisi lopettaa, mutta ne paskat lieveilmiöt saisi karsittua pois. Sulla tuntuu olevan sama tilanne läheisriippuvuutesi kanssa, eli tahdot sen ratkaisun, jossa voit sekä syödä kakun, että säästää sen 
. Valitettavasti sellaista ratkaisua ei pidemmän päälle taida löytyä minkäänlaisiin riippuvuusongelmiin. Ainakin hemmetin harvinaista se on.
^
Hyviä pointteja, Winston! Joo, osasyy mun ärtymykseeni varmasti on noussut siitä, kun päihteilijän vaimo tulee päihteilijöiden keskelle itkee puoliskonsa päihteilyä. Et mitä hittoa se täällä tekee, ja mitä se meiltä oikein haluu??
Tosi hyvin sanottu tuo, että “tahdot sen ratkaisun, jossa voit sekä syödä kakun, että säästää sen”. Itse kun olen joskus ollut samankaltaisessa tilantessa, joutunut avaa silmäni nähdäkseni et se cake on todellisuudessa ihan helvetin pilaantunut, ja et se on vaan pakko heittää rodeen, niin vituttaa kuunnella jonkun muun jahkailua samanlaisen asian parissa. Tulee sellanen olo, et tekis mieli vedellä pitkin korvia, et kato nyt ittees! Toisella puolella maailmaa tytöt ja naiset kärsii väkivaltaisissa ja ahdistavissa pakkoavioliitoissa, niin miks helvetissä - tässä vapaassa kulttuurissa - pitää oikein tekemällä tehdä elämänsä noin vaikeeksi?! Ja jos oliskin vaan naisen oma elämä kyseessä, niin mikäs siinä. Oma valinta. Mutta kun on lapsia kuvioissa mukana, on se ihan eri juttu. Mut joo, tajuan, tajuan, se läheisriippuvuus ja niin edelleen. Nousi vaan jotain omia patoutumia pintaan.
Edelleen kyl seison kaiken kirjoittamani takana, vaikka aika kärkkäästi taas asiani ilmaisinkin. En ole sanonut asioita vain loukatakseni, mutta koska senkin tein, niin siitä olen pahoillani.
Mä nyt olen niin herkkä ja elämäntilanne sellainen, että väkisinkin tuntee pahaa mieltä, mutta kiitos kommenteista silti kaikille. Olen tänään nyt ollut avun piirissä aamulla heti puolitoistatuntisen ja siitä se työtäminen oman itseni kanssa alkaa. Kaikkea hyvää teille kaikille toivon sydämeni pohjasta, kun painitte omien asioidenne kanssa <3
Marialle vielä tarkennuksena, kun pohdin noita motiivejasi kirjoittaa Saunan puolelle, että en todellakaan tarkoittanut, ettet “saisi” tänne kirjoittaa tai että kirjoittelusi jotenkin häiritsisi minua. Päinvastoin, musta on aina kiva, jos Saunaan kirjoittelevat muutkin, kuin käyttäjät ja tänne saadaan sitä toistakin näkökulmaa huumeiden käyttöön liittyvistä ongelmista/asioista, kunhan kukaan ei hyökkää vain tuomitsemaan ja purkamaan pahaa oloaan aivan vieraisiin narkkeihin. No, sitä sinä et tehnytkään.
Muuten kommentoisin juttuihisi vielä sen verran, että musta tosiaan tuntuu siltä, että sä tahtoisit epätoivoisesti tässä tapahtuvan nyt niin, että miehesi lopettaisi kaman käytön, lapsistasi tulisi tyystin tasapainoisia ja onnellisia tapauksia ja sä itse saavuttaisit mielenrauhan sitä kautta, että sun ei tarvitsisi luopua mistään ja tehdä niitä vaikeita päätöksiä elämässäsi. Ihan ymmärrettäväähän se toki on. Eipä kukaan niistä vaikeista päätöksistä ja elämää mullistavien ratkaisujen teosta pidä, vaikka ne lopulta hyväksi olisivatkin, mutta totuus on se, ettei tuossa sun tilanteessasi taida olla mitään temppua, jolla taikoa asiat parhaiten päin. Vaikka miehesi päättäisikin ihan itse ja omasta vakaasta halustaan lopettaa huumeiden käytön ja ryhdistäytyä oikein ns. kunnon kansalaiseksi ja alkaa huomioida kunnolla sua ja lapsia, niin sun läheisriippuvuuttasi se ei parantaisi mihinkään, vaan päinvastoin, voisit jatkaa omaa elämääsi siinä omassa riippuvuudessasi, tällä kertaa ilman suurempia ongelmia, kun sun ei tarvitsisi tehdä niitä vaikeita ratkaisuja mihinkään suuntaan. Omalle ongelmallesi sun olisi IMO tehtävä jotakin siitä huolimatta, mitä miehesi tekee tai jättää tekemättä omalleen. Muuten voit loppupeleissä aina enemmän tai vähemmän huonosti ja jatkossakin, jos mahdollisesti ryhdyt uuteen parisuhteeseen, tuo sun ongelmasi seuraa perässä.
Edit: Sori, jos tuli pahasti toistoa aiempiin viesteihin. En muista aina niin tarkasti kaikkea lukemaani 
…
^^
Hienoa Maria, siitä se alkaa! Toivottavasti saamasi apu on pätevää ja tehokasta. Ja toivottavasti saat tältä taholta myös tukea, niin vaikeiden päätösten edessä, kuin oman prosessisi haasteissa.
Turhaa ulinaa, vituttaa tuollaiset sääkinkeruulaulut.
^turpa tukkoon tai koodaan sun IP_Osoitteen ikuisesti banaanisaarille…
whatismyipaddress.com/
Älkää sitten, uudet tai muuten vain herkkämieliset, välittäkö tuosta Latesta. Se käy välillä täällä pitämässä tuota säälittävää ulinaansa ties missä itsesääli-uho-ääliö -kännissään :mrgreen: .
Tykkään! 
maria76, pääasia että teet asialle jotain - sekä omillesi ja sitä kautta muiden - kuten sanoit aiemmin että olet ollut avun piirissä. Jatka samaan malliin eläkä välitä näistä ihme Latexeista, provosoi vain tyhjään ilmaan.
Siirry asiasta toimeen. Neuvon teitä tarkalleen miten se tehdään. Ota tuo sivun ilmoittama ip ylös ja pyydä yk:n kautta plinkin valvojaa blokkaamaan se, niin et näe enää minua täällä. Samaa suosittelen muillekin vihaajille.
Selvinpäin tässä kirjoittelin. En ole kertaakaan provosoinut vaan ilmaisen tällä suoraan sitä mitä ajattelen.
Miksi tällaista syrjintää minua kohtaan? Olenhan myös avun tarpeessa, en ehkä päihdeasioissa, mutta muuten kyllä. Teidän myötätuntonneko ei kata kaikkia ihmisiä? Mikä myötätunto se sellainen sitten on?
Myötätunto kattaisi, jos osaisit jollain tapaa ilmaista itseäsi muuta kuin päätäsi aukomalla, vittuilemalla ja muita mollaamalla.
Myötätunnolla ei ole mitään ehtoja, se kattaa myös sellaiset ihmiset jotka aiheuttavat sinussa negatiivisia tunteita. Myötätuntoinen mieli ajattelee esim. miksi tuo noin käyttäytyy tai tekee, pitää olla kokenut kovia ja olla tuskissaan itsekin jatkuvasti, ei kukaan ilman syytä noin tee tai käyttäydy, kyllä siinä taustalla on inhimillistä kärsimystä.
No niin, tossa päästiin jo asian ytimeen. Haluaisitko avautua hieman kärsimyksestäsi? Se olisi oikeasti sulle rakentavampaa, kun pelkkien viha-ajatusten pyöritteleminen päässäsi. Tämä oli ihan vilpittömästi tarkoitettu teksti.
