Tämän ketjun vielä kirjoitan

Toisaalta vaarallista lukea näitä ketjuja. En ole netissä pelannut muita kuin ray:tä ja veikkausta ja niistä tiedän, että ne vievät varmasti rahat eikä satasta suurempaa voittoa kannata juuri odotella. Sitten luen jostain ketjusta, että joku on kokeillut jopa 36 kasinoa ja on voitettu tuhansia tai kymmeniä tuhansia (jotka tosin lopulta usein hävitty), mitä en itse ole koskaan päässyt kokemaan, niin eikös tässä ala pyöriä päässä, että pitäisikö luopua periaatteesta ja kokeilla ulkomaisia kasinoita. Nyt sitten olisi hyvä kuulla niitä kauhutarinoita niihin kasinoihin hävityistä rahoista, sillä minullahan on vakaa tahto lopettaa nämä muutkin pikapelit. Mitä se pelipiru nyt oikein kuiskii? Tuolle tielle jos lähden, niin se on sitten menoa, :imp:

Järki hokee kyllä, että ei, ei, ei mutta armotonta mielensisäistä taisteluahan tämä on, sillä onhan siellä se mahdollisuus, että ensikertalainen voittaisikin heti kunnolla… niin ehkä se 0,000000000001 promillen mahdollisuus.

Tinja, sinä järkevä ihminen, sano nyt joku painava sana tuolle pelipirulle.

Älä missään nimessä kuuntele pelipirua!!! Pysy erossa niistä nettikasinoista!! Niistä minun kunnon alassyöksy alkoi. Vaikka joku onkin voittanut, suurin osaa häviä. Ja me peluurit hävitään aina. Ja iso voitto on meille kuin huume- se saa meidät pelamaan täysin järjettömästi. Yleensä hävitään voittarahat ja sen jälkeen otetaan velkaa kun täytyy voittaa takaisin hävityt voitot. Ja epätoivonen kierre on valmis.
Vielä kerran- unohda koko juttu!

Kiitos Taistelu! Ajatushan oli tietysti, että satasen laittaisin, vähän kokeilisin, onnessani voiton kotouttaisin enkä lisää yrittäisi saada, enkä ainakaan lisää laittaisi jos en heti voittaisi. Näin minä aika sujuvasti itselleni uskottelen ja vakuuttava olenkin, kun melkein uskonkin, vaikka kaikki aiemmat kokemukset kertovat ihan muuta. Ei taitaisi onnistua yhtään paremmin kuin se, kun olin peliautomaatilla 150 € voitolla ja hävisin sen ja paljon muuta. Saattaisi käydä niin, että kun yhden kasinon avaisin, ei olisi enää kynnystä avata uutta. Jos vaikka saisin heti kymppitonnin, osaisinko ottaa sen ja olla pelaamatta sitä myöhemminkään. Todennäköisesti en, en ainakaan nyt enkä lähitulevaisuudessa, vaikka juuri nyt melkein uskon, että osaisin olla vastuullinen.

Onneksi löytyi niitäkin juttuja, joissa kerrottiin, että voittojen kotouttaminen oli vaikeaa tai että kasinot sitten häiriköivät mainosviesteillään ja muuta ikävää ja millekään markkinointilistoille en halua.

Uskon sinua Taistelu enkä halua jyrkempää alassyöksyä kuin mitä tässä on jo ollut. Toivottavasti tämä oli vain tämänpäiväinen koettelemus eikä kasinoajatukset ala pyöriä mielessä sittenkään, jos tulee yllättäviä menoja, jotka haluaisin kuitata pikavoitoilla.

Moi Toiveikas !
Ei sun tartte kokea monia kasinoita, voittaa (ehkä) ja hävitä vielä enemmän omia rahoja lisäks.
Ei sun tartte kokea taas sitä kamalaa tuskaa mitä ne pelit kuitenkin lopulta aiheuttais, ja sen kamalan kierteen.
Sun ei oikeesti tartte ! Et sä sitä haluu !
Äläkä luovu tästä periaatteesta et pelien on loputtava.
Sulla on luja tahtotila nyt ja vielä sä onnistut.

Kaikkea mitä näihinin ketjuihin kirjoitellaan ei pidä ottaa niin tosissaan, jotain pitää katsoa sormien läpi, varsinkin isoista voitoista kertovat tarttee jättää omaan arvottomuuteensa.
Me ei tiedetä mitä siellä on oikeesti takana tai onko kaikki jutut totta ollenkaan.

Siitä omasta järkevyydestä en tiiä, kiitos kuitenkin kohteliaisuudesta. Mut kuka järkevä sotkeutuis rahapeleihin?
Taas se pirulainen kuiski kaupassa et jos yhdellä eurolla kokeilet, mut mä potkasin sitä ja kipitin lujaa pelikoneiden ohi.

Olit kirjoittanut lohduttavasti Aleksin ketjuun jotenki et: “En tiiä mitä oisin pelaamiseen tuhlatuilla rahoilla saanut, mutten osaa kovin surra kun en tiedä mitä onnea tai onnettomuutta ne ois elämääni tuoneet.”
Tuo lohdutti muakin kovasti.

Tinja

Koettelemuksia päivästä toiseen. Nytkin on ahdistunut ja levoton olo, voi johtua muustakin mutta tuntuu, että pelit on yksi syyllinen tai ainakin se, mistä lähtisin tähän oloon hakemaan helpotusta, vaikka ilmaispeleistä, joista minun myös pitää yrittää nyt pysyä poissa, ihan kaikesta missä vaan naputellaan jotain, vaikka pasianssistakin. Jossakin ketjussa oli, että pelaamisesta saa dopamiinia kuten huumeista, joten sitä kai ne aivot hakevat nyt kovasti ja kainalotkin kostuu, kun yrittää taistella vastaan.

Voin tässä tänäänkin tehdä kaikkea kivaa, lukea, kuunnella musiikkia, syödä hyvin… ja silti tuntuu, että jotain tärkeää puuttuu. Jotain, jonka takia nautinto noista muistakaan asioista ei ole niin suuri eikä estä tätä ahdistusta ja levottomuutta. Aivan liian pitkään olen muun toiminnan ohessa seurannut esimerkiksi Veikkauksen Pore-pelejä ja laittanut rivejä pitkin päivää joko yksitellen tai 10 kerrallaan, ja tietysti on ollut sitten jonkinlainen kutina ja jännittynyt viretila päällä koko päivän. Rahaa on mennyt paljon… voittoja? No kerran ehkä oli 200 euroa, mutta ei ainakaan enempää. Poreet pyörivät ympäri vuorokauden ja ne taisi olla joskus 15 min. välein ja sitten 7 min, välein. Lopetin kertaalleen silloin, kun arvonnat alkoivat tulla tiheämmin, koska ärsytti se rahankiskonta. Lisäksi Poretta voi pelata max 100 eurolla vuorokaudessa, joten kaikkiin yhden vuorokauden arvontoihin ei edes voi osallistua. Joskus toivoin, että se vakiorivini päävoitto tulisi joskus aamuyöstä, kun olen nukkumassa enkä koskaan pelaamassa, jotta toteaisin, että siinä se mahdolllisuus meni eikä varmaan tule heti uudestaan. Se ei olisi häirinnyt, kun taas toisaalta jos olisin pelannut lähes kaikkia arvontoja päivän aikana ja voitto olisi napsahtanut vakiopeliaikaan juuri silloin, kun en sattunut laittamaan riviä, niin ehkä olisi ahdistanut…

Miksipä tässä nyt näin pitkään asiasta kirjoittelen? No, jos ei olisi estävä pelirajoite voimassa, en tiedä miten juuri nyt kykenisin olemaan vapaaehtoisesti pelaamatta, jos ollenkaan näyttäisi oleva sentapaiset numerot tänään suosiossa kuin mitä on vakiorivissäni. Varmaan tarvitsen taas vahvistusta siihen, miten voida hyvin näin kotipäivänäkin ja osata nauttia muusta ilman tätä polttavaa tarvetta jännitykseen, että tuleekohan sieltä voittoja vai ei. Ja varsin tyhmäähän sekin on, että ilahtuu niistä kympin voitoistakin niin paljon, että jatkaa taas seuraavina päivinä, vaikka on samanaikaisesti tunkenut sinne kymppejä tai satasia.

Sorry Tinja, että sotken ketjuasi, josta ehkä olit ajatellut vähän toisenlaista. Mutta mielestäni tämä toisaalta sopii juuri sinun ketjuusi, koska tavallaan olen tainnut ottaa sinut esikuvaksi tuon vahvan tahtotilasi takia ja samaa minä tälläkin kirjoituksella tavoittelen. Pohtimalla ja tyhmän ja pinttyneen toimintatavan julkisesti tunnustamalla jotenkin päästä tästäkin pelimuodosta eroon ja tulla kuuroksi sille pelipirulle, jonka houkutusten vastustaminen saa minut voimaan suorastaan pahoin.

Kyllä se totta on, että pelatessa ja hävitessäkin oli paljon parempi olo kuin nyt. Hävitessä olin hetken lamaantunut tai ärtynyt tai pettynyt tai jotain ja ajattelin, että en kyllä pelaa enää, kun en mitään voita kunnes sitten seuraavana päivänä ajattelin, miten paljon hävisinkään ja että tappiot voisi kattaa voitoilla, Nyt kun oikein yrittää lopettaa pelit pysyvämmin, yrittää miettiä syitä ja muuta asiaan liittyvää, niin on jatkuva paha olo ja pahempi kuin yksittäisen suuremmankin tappion jälkeen. Mutta toivottavasti tämän kestää ja lopputulos on sen arvoinen eikä kaadu näihin hetken mielijohteisiin tai pakkomielteisiin.

Moi
Musta on hyvä kun kirjoittelet tähän minunkin ketjuun.
Mulla tosissaan on nyt viimeinkin se tahtotila voittaa oikeasti, siis lopettaa kokonaan kaikki pelit kasvaa pelaamattomien päivien myötä, joita onkin tänään 87. 50: neen oli vaikea päästä, sorruin monet kerrat ihan siinä paria päivää vaille mut nyt, näin ollen ja tähän asti päästyäni jatkaminen tuntuu helpommalta.
Tinja

Loistavaa Tinja! Pelaamattomien päivien laskeminen on auttanut ainakin itseäni pitämään itseni ruodussa, vaikka voikin olla välillä vähän pakonomaistakin. Joka tapauksessa kaikki mikä auttaa pysymään joka päivä “voitolla” lasketaan, se on tärkeintä. Joka päivä kun pitää tarkasti itsensä pp-lukemassa, antaa se myös tarkan suunnan ja motivoi. Voi just vaikka miettiä, että kohta olen ollut 10, 30, 50 tms päivää pelaamatta. Kokemuksesta voin sanoa, että se ensimmäisen sadan päivän puurtaminen on kaikkein työläintä, sitten se alkaa helpottaa, vaikka myöhemmin tulisikin ahdistavia muistoja jne ajatuksia. Ne kuitenkin vähenee, samoin himot päivä kerrallaan, joka päivä helpottaa - lupaan sen.

Tsemppiä jatkoon!

T. Mies

Kiiti Mies tsempistä, kyllä mä jo ton huomaan et helpottaa kun noit päiviä kertyy.
Se satanen nyt lähenee ja sitä kun aattelee ei tee mieli pelata, tai jos tekee alkaakin miettii tota niin tyhmät ajatukset häviää.
Noin yksinkertainen juttu ja välillä mä en oo viittiny käyttää sitä itteni auttamiseen, voi mua.
Mut parempi myöhään kun ei sillonkaan.
Hyvä sinä kun oot pysyny poissa peleistä ! Kumpikin meistä tietää et elämässä on niitä vastoinkäymisiä ja harmeja muutenkin enemmän kun tarpeeks.
Ja kiva kun edes joskus käyt täällä kirjoittelemassa.
Tinja

No, ei niitä vähiä rahoja kannata ainakaan laittaa johonkin Kulta-Jaskaan. Siitä niitä hävittyjä rahoja ei ainakaan ikinä saa takaisin, muistaakseni tuo peli tuottaa RAY:lle 60 miljoonaa euroa vuodessa, eli peli on vain pelkkää rahankeräystä varten.

Ilolla tässä odottelen Tinjan satasen täyttymistä enkä usko että Tinja ratkeaa senkään jälkeen. Itse en oikein ole uskaltanut aloittaa päivien laskemista, vaikka peliautomaatilla en ole käynyt tänä vuonna kertaakaan. Luulen, että pakkanen on ollut hyvä auttaja, kun en näin kylminä päivinä ole viitsinyt lähteä ulos kiertelemään ja paksuissa vaatteissa koneen äärelle hikoilemaan. Veikkauksen pikapeleihin taisin sortua pari viikkoa sitten, joten kyllähän tässä ainakin 10. pelaamaton päivä olisi, jos niitä uskaltaisi laskea. Olen tässä ketjussa kirjoittanut, miten poreet ja hullut ajatukset kasinoista ovat pyörineet mielessä, joten koettelemuksia on enkä tiedä, onko parempi laskea päiviä vai todeta jälkeenpäin, että kappas vaan, kuukausi tuli jo täyteen (toivottavasti).

Joskus ihmetellyt, miten yksinkertaisilla ideoilla jotkut peliyritykset menestyvät, esimerkiksi lingotaan ritsoilla jotain sikoja. Itse ajattelen, että pitäisi olla jokin aivan erikoinen peli-idea ennen kuin sitä kehtaisi esitellä kenellekään saati laittaa myyntiin. Sitten me jotkut aikuiset, itseni mukaan lukien, tuijotetaan jotain kuvioiden vaihtumista ruudulla, vaikka nämä pelit taitavat vaikeusasteeltaan olla alle kouluikäisille sopivia. Muutamien eurojen tai kymppien takia, tai ravataan siellä automaatilla hakemassa lisää rahaa ja laitetaan menemään vaikka koko kuukausipalkka.

Älytöntä toimintaa, totean taas nyt, kun en ole siellä pelikoneella. Sen nyt ehkä voi ymmärtää, jos joku rationaalisesti ajattelee, että voi kuvioita pyörittämällä voittaa joltain kasinolta muutaman tonnin eikä koe siitä kummempaa intohimoa. Mutta että tuntikausia tuijotusta sinänsä melko pienien summien takia :open_mouth:

Hyvää pelitöntä päivää Tinjalle!

Näin kun järkipäisenä ajattele, onhan se täysin hullua ja säälittäväkin. :confused: Jostain syystä sitä ei näe silloin kun on pelimoodissa. Täytyisi jotenkin polttaa se kuva epätoivoista verkkokalvolle jotta se aktivoituis ennen kun ruvetaan taas tuijottamaan pyöriviä kiekkoja

Jos en olisi koskaan itse pelannut, en varmaan voisi millään tajuta, miksi ne muut jaksavat seistä siellä pelikoneella vaikka syömättä koko päivän. Näin sinkkuna olen myös ajatellut, että jos tapaan joskus miehen, jolla on viitteitäkään peliongelmasta, painun saman tien karkuun ja vauhdilla. Kun tietää kaikki ne salailut, ongelmat, tunnevaihtelut ja muun. Toisaalta ehkä on myös vaara, että itsekin sitten ajautuu takaisin pelien maailmaan. Tukea toki voisin jotain ihmistä, mutta en päästäisi liian lähelle itseäni. Tältä ainakin nyt tuntuu.

Kaks peluuria yhdessä on aika hurja. Muutaman pariskunnan olen nähnyt, vuorotelleen käyvät hakemassa rahaa. Mahtaa olla talous aika huteralla pohjalla jos molemmilla peliongelma… :frowning:

Moi
Käväsinpä tänään jo töissä, onhan tossa puolikkaassa päivässä puolensa :slight_smile:
Rikastumaan ei todellakaan pääse, mut se raha ja sen ainainen tavoittelu, köyhänä ei pysty suuria unelmoimaan mut unelmoi sit niistä jutuista joista pystyy.
Kun on perustarpeet tyydytetty, sillon pitäis olla jo kiitollinen ja tyytyväinen.
Ei ihminen oikeesti niin hirveesti tarvii.
Peleihin pakeneminen, voiton hakeminen ! Minkä voiton ?
Niin oikeesti : Mikä vois olla hullumman näköistä kun aikuinen ihminen seisomassa pelikoneen edessä tuntikausia katsomassa kun rullat pyörii, ja vielä maksaa siitä ? ? ?
Ja sitähän me ollaan tehty, just me taulapäät !
Hävettää :frowning:

Toiveikas, mua jäi mietityttään se sun ero, no se oli miehen aloitteesta et sillain sulla on puhdas omatunto.
Ja kait sen sitten piti mennä niin. :frowning:
Mullakin on tosi pitkä liitto takana ja kaikenlaista on tälle matkalle mahtunut mut vaikeimpanakaan hetkenä en oo pitäny eroa todellisena vaihtoehtona, mut se on mun juttu.
Ymmärrän hyvinkin et tulevaisuus tuntuu susta pelottavaltakin.
Ne mainitsemasi : Itsetunto, usko, rohkeus, niitä me kaikki tarvittais lisää.
Ja oman arvon tuntoo, että olen arvokas just tällaisena, arkanakin, et mulla niinku sulla ja meillä kaikilla on oikeus olla sellasia kuin me ollaan, eikä pelkkä oikeus vaan velvollisuus.
Tinja

No, naimisiin ei koskaan menty ja siihenkin oli varmaan lopulta syynsä. Miehestä enimmäkseen vain hyvää sanottavaa ja jonkinlaisissa yhteyksissä tullaan varmasti aina olemaan. Tämä ero oli kyllä kaikille yllätys ja erottiin paljolti järkisyistä. En minäkään sitä eropäätöstä olisi kyennyt tekemään, vaikka se tulevaisuuden kannalta olisikin ollut järkevää. Enempää nyt en halua tästä paljastaa.

Joka tapauksessa elämä on nyt enemmän omissa käsissä kuin ennen ja tuo oman elämän arvokkuus on hyvä muistaa myös tässä pelipirun kanssa taistellessa.

Moi
Mä löysin eilen netistä sellasen pallopelin, koukkuunnuin hetkessä ja pelasin sitä monta tuntia.
Tänä aamuna pyörrytti , ne pallot varmaan huiteli päässä. Hankala olo.
Mut kyllä se tästä, rahaa ei menny yhtään :slight_smile:
Pakkanen on vähän hellittänyt, pystyy ulkona paremmin hengittään, kylmä on kuitenkin.
Jos nää ilmat tietäis lämmintä kesää, sitä mä kaipaan.
Tinja
Pp. 92

Ollaan oikeita peliaddikteja :slight_smile: Minäkin jään tommoisiin peleihin koukkuun. Onneksi siinä ei menee rahaa, mutta on se varmaan hassu katsoa kun aikuinen ihminen pelaa tollaista “fiksua” peliä monta tuntia :wink:

Mutta se on salaista :laughing:

Onnittelut Tinja 3kk:n saavuttamisesta, se on tutkimusten mukaan rajapyykki joka ennustaa hyvää lopputulosta. Sinä olet saavuttanut sen omalla toiminnallasi ja voit olla itsestäsi ylpeä. Viikon päästä kun satanen paukkuu, voin luvata että se tuntuu hyvältä.

Mitä tulee muihin peleihin, se on hyvä jos jää koukkuun johonkin “harmittomaan” nettipeliin, sillä se omalla tavallaan vie huomiota pois rahapeleistä. Niitä voi hyvällä omalla tunnolla pelailla, koska ne eivät liity mitenkään vanhaan pelailuun eivätkä maksa mitään. Ihmisellä on halu leikkiä ja pelata - se on osa meitä eikä miksikään muutu. Ja on siis hyvä oppia pelaamaan tavallisia pelejä, sillä samalla siinä uudelleenohjelmoi mieltään.

No ei tässä kummempaa. Päivä kerrallaan etiäpäin!

T. Mies