Tämä sivusto aiheuttaa mulle ahdistusta

…mutta täällä on yleensä joku paikalla.
Jossei muualla nii saunassa. Vaikka en kestäkään edes lukea niitä juttuja!

Oon juopotellut parikymmentä vuotta, välillä rankasti välillä vähemmän.
En oo koskaan ajatellut että olisin juoppo. Olen kai. Isäkin oli ja aina poikakaveritkin ja kaverit…

Olin kuukauden juomatta= taisin kolme kertaa kuukauden aikana ottaa 2 pulloa kolmosolutta. En ollut kertaakaan kännissä.
Oi mikä ihana olo silloin oli!
Pystyin vastustamaan kuppiloiden kutsua vaikka oli keskiviikko, perjantai, aurinko paistoi, olin masentunut, olin iloinen…you know!

Kun kundikaveri lopetti juomattomuuden, minäkin. Kaikki sotkeentui taas, loppui hyvä olo. Mutten syytä sitä kundia, itehän mä asioistani päätän, kai. Tuli semmonen olo että mähän en tätä menoa kattele selvinpäin! Ja että se muutama kalja helpottaa tämän olon tuomaa ahdistusta.
Ei se kyllä helpota.

huithapeli,

mikä täällä sinua niin paljon ahdistaa? Kohtaat alkoholistien/raitistuneiden arkea ja huomaat, että läheskään aina ei ole helppoa? Joudut myös miettimään omaa juomistasi, kun luet näitä kirjoituksia?

Ystävä hyvä, jos ahistaa, niin pura se ulos. Kirjoita tänne. Samassa veneessä ollaan kaikki. Joku vaan on pitemmällä kuin toinen, saavuttanut jo juomattomuuden/raittiuden. Ei minullakaan ole kuin viikko mennyt selvinpäin. Sitä ennen kuukausi.

On totta, että on helpompi olla juomatta silloin, kun toinenkaan ei ota. Mutta täällä palstoilla on ihmisiä, jotka ovat tehneet päätöksen olla juomatta, vaikka toinen puolisko juokin. Koita selvitellä itsellesi, mitä haluat. Ilmeisesti olet vielä aika nuori? Tsemppiä ja lueskele ja kirjoittele kaikesta huolimatta.

huithapeli

Jättäydy välittömästi siitä kelkasta, missä toinen juo, älä lähde mukaan. Minulla on karmea esimerkki tuosta miten se vie mennessään tuhon tielle ja lopulta vei läheiseni…kuolemaan, ajan kans.
Myös itse olen lopettanut, jo viimevuoden lopulla, vaikka puolisoni tekeekin kupposen aina siloin tällöin, täytyy vain olla vahva ja ajatella vain omaa parastaan, niin minäkin teen ja nyt kun aikaa on kulunut, ei tee enää mielikään, myöskin puolisni on vähentänyt huomattavasti ja huomautankin kyllä joka kerta jos ottaa liikaa…siihen minulla on mielestäni oikeus, jos hän meinaa elää mun kans jatkossa.

Juomisen lopettaminen aiheuttaa ahdistusta joillekkin.

Laitan tähän tämän kun oli hyvä kirjoitus, kirjoittaja varmaan itse tietää kenen on;

*Mitä alkoholismini oli? Alkoholismini mielestäni oli oman ajattelemisen, sekä asennoitumiseni heikkoutta!

Mitä minun oli tehtävä?:

· Myöntää oma heikkous, yksin en selviä elämästäni, olen alkoholisti.

· Tehdä mennyt selväksi, niin henkisesti kuin aineellisesti. Aina kun se oli mahdollista.

· Lisätä omaa nöyryyttä, oppia olemaan tyytyväinen sen hetkiseen tilaani.

· Uskoa parempaan huomiseen, se on minuakin varten.

· Kiitollisuutta tuleviin pieniin asioihin osuessaan kohdalleni.

· Tutkia itseäni, on suurta elämän viisautta oppia tuntemaan itseään vaikka vähän.

· Hyvittää myöskin itseäni.

· Aloittaa työn tekeminen, parantaakseni elinolojani.

· En saanut pelätä epäonnistumisia.

· Vihan ja suuttumisen tunteet hallintaan.

· Totuuden etsiminen.

· Oppia tuntemaan valintojen mahdollisuus.

· Yksinäisyyden pelon voittaminen.

· Torjutuksi tulemisen pelon syrjäyttäminen.

· Itsesäälin nujertaminen

· Opetella uusia asioita ja oppia todella käyttäytymään

· Opetella pukeutumaan*

Muualta kopioitua

ihmiset ovat niin onnellisia kuin miksi he mielensä virittävät
(eli sitä saa mitä tilaa)

Ja jos aamuisin virittää mielensä ja aina kun on sen tarve, niin kohta huomaakin, ettei onnellisuuttakaan tarvitse kaukaa hakea tai muualta, kuin omista toimista ja ajatuksista. Jos etsisi tai perustaisi onnellisuuden muiden tekojen kautta, niin yhtä helposti sitä voisi ostaa, kuin kaupan hyllyltä. Ostin minäkin kerran auton jonka luulin voivan vievän minut onneen, mutta se vei minut vain ojan pohjalle ja uutta onneakaan ei ollut varaa ostaa joten se oli pakko etsiä juomisesta joka taas vei minut syvemmälle sinne ojaan.

Sivustoko jotain ahdistaa? Luulen sen olevan vain omaa mielikuvitusta, mutta tottahan se on, ettei mikään voi muuttua, jos ei välillä ahdista. Tai niinkuin minä, ajaa se onnellisuusauto ojaan jonne kaikki muutkin itsekkäät yritykseni ja ajatukseni lopulta joutui.

Kun lopettaa alkoholin käytön, törmää väkisinkin omiin tunteisiinsa, kun ei niitä enää juomalla voi dumpata. Ja ne kenties kauankin piilossa olleet pahan olon fiilikset nousevat yllättävän rajuinakin pintaan. Niiden käsittely selvin päin vaatii paljon. Pitää kestää psyykkistä pahaa oloa, masennusta, ahdistusta, kiukkua, vihaa, surua…pitää opetella kestämään selvää itseään. Joka voi olla yllättävän vaikea ihminen :wink:

Jos todella haluaa lopettaa, eikä sitä pysty juovan puolison/avokin kanssa toteuttamaan, niin sitten on erottava. Lopettaminen silloin, kun toinen juo, on erittäin vaikeaa, koska selvin päin ei jaksa kännistä katsella ja kuunnella (toki joku jaksaa). Itse join aikoinani huomattavan paljon, kun en kestänyt juovaa puolisoani. Hän sitten joikin itsensä hautaan…Omalle kohdalleni en moista tilannetta halua ja siksi pysyn kaukana alkoholista.