Tämä on toiminut minulle, peliriippuvaiselle

Hellurei te kanssariippuvaiset, toipuvat ja läheiset.

Hieman ensiksi omasta taustasta. Olen 29 vuotias. Oma tarinani on sikäli perinteinen; viattomat pelikokeilut vuonna 2018 kaverin pelatessa niitä. Alle 50€ talletuksia aina loppuvuoteen 2019. Syksyyn 2020 pelaamiset omalla rahalla, jonka jälkeen ensimmäinen laina tuohon perkuleen pelaamiseen. Häviöitä ja voittoja tasaisesti koko vuosi 2021. Aina sai maksettua edellisen lainan ja reilusti jäi ylikin, kunnes pelipirulainen iski uudelleen. Tähän mennessä suurin laina oli n. 10t€.

2022 Heinäkuussa ensimmäinen kunnon kuoppa, luottokortti pelattu tappiin -6000€. En tuolloin onneksi nostanut mistään lainaa vaan kun tilit oli yksinkertaisesti tyhjät ja todellisuus iski, huomasin (huom. Vasta tuolloin) että olen peliriippuvainen. Tähän mennessä puolisoni tiesi että pelailen silloin tällöin, mutta nyt kerroin koko totuuden. Hän kannusti hakemaan apua. Vannoin että nyt muuten loppuu tää hullutus. Noh, kaikki jotka olette polkua kulkemassa, tiedätte että ei se niin helppo olekaan. Toki hetkeen ei tehnytkään mieli pelailla. Pelit tuli mukaan uudelleen loppuvuodesta, ekat isot (yht.15t€) lainat, jonka jälkeen parissa päivässä isosti voitolle (lainat maksuun ja yli olisi jäänyt 15te). 5000 oli viikottainen nostoraja. Vielä olisi ollut 10000 nostettavissa kunnes pähkäilin että eiköhän me voiteta vielä lisää kun menee hyvin…… Joulukuun loppu ja lopputulos 10t€ velkaa. Taas jäi hetkeksi pelit, tästä en kertonut puolisolle.

Pysäyttävä huhtikuu 2023 ja luottokortti tappiin -8t€ ja kulutusluottoa 18t€. Avauduin puolisolle. Se ahdistus, itsensä huonoksi tunteminen, pettymys ennenkaikkea luottamuksen pettämiseen on aivan järkyttävä. Tarvitsin apua. Puolisokin (onneksi) sanoi että jos nyt et hae apua, meidän suhde on kariutunut. Halusin tässä vaiheessa hakea apua, ja luojan kiitos tein sen. Kohta puoli vuotta pelaamattomuutta ja ai perkele tuntuu hyvältä. Tässä kuitenkin omat neuvot teille jokaiselle, että mitä itse tarvitsin ja uskon että toimii monelle.

  1. Pitää itselleen myöntää että on peliriippuvainen. Ennen huhtikuuta en aiemmilla kerroilla selvästikään ottanut sitä tarpeeksi tosissaan.

  2. Riippuvaisen tarvitsee olla rehellinen läheiselle/läheisille. Miettikää kuitenkin kuka/ketkä henkilöt ovat. Omassa tilanteessa se on rakas puolisoni, joka ei syyllistä tai hauku (toki ymmärrettävästi järkyttävän pettynyt ja luottamuksen menettänyt), vaan antoi tukea ja ajatteli järkevästi. Rehellisyys ja avoimuus on saanut aivan uudet sfäärit koko parisuhteessa.

  3. Hae apua. Itse hain sitä työterveydestä. Tänä päivänä sieltä löytyy todella paljon tietoa ja ammattitaitoa sen hoitamiseen. Todella suuri kiitos mitä kaikkea olen sieltä saanut. Sen hakeminen jännittää aivan kamalasti ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi, mutta on todellakin sen arvoista.

  4. Hyväksy se, että olet peliriippuvainen aina, loppuelämän. Täysi nollatoleranssi pelien suhteen. Ei mitään ”kokeilen vähän”, koska itselle juuri nuo tilanteet on ollut sudenkuopat. Itsekin koen olevani toipuva peliriippuvainen hautaan asti.

  5. Älä mieti kuinka paljon rahaa olet menettänyt, sitä ei takaisin saa eikä mennyttä voi muuttaa. Tämä oli minulle todella iso harppaus, kun tämän hyväksyi ja elää omien virheiden sekä riippuvuuden kanssa. Ainut mihin voimme vaikuttaa on tulevaisuus. Ole armelias itsellesi, mutta älä riippuvuudellesi eli älä anna siimaa yhtään sen ruokkimiseksi, lähtien jostain ”julkkiksien” kasinovideoista.

  6. Käytä kaikki pelikiellot (gamban on hyvä sovellus) ja omaehtoinen luottokielto.

  7. Liikunta ja ulkoilu auttaa. Aina olen ollut urheilullinen, mutta nykyään näistä saatava mielihyvä on uudessa arvossaan.

8 ) Riippuvainen ei voi lopettaa pelaamistaan ollessaan voitolla!!!

Psykologin, työterveyshoitajan ja peliriippuvuuteen perehtyneen valmennuksen avulla olen oppinut tuntemaan itsenikin paremmin. En olisi uskonut että oikeasti se ulkopuolinen apu on se mitä tarvitsee. Oloni on levollinen ja turvallinen peliriippuvuuden suhteen. Kun ymmärtää sitä riippuvuutta ja pääsee puhumaan siitä läheisen sekä erityisesti ammattiauttajan kanssa nii olo helpottuu ja järkevöityy älyttömästi. Minullakin on tottakai ajatuksia että pitäisikö pelata, mutta entisaikaan verrattuna ne ajatukset saa nopeasti siirrettyä syrjään eivätkä ne jää kummittelemaan takaraivoon. Ongelmat ja pettymykset vahvistavat elämää, kun niistä selviää. Parisuhteemme on vahvistunut todella paljon ja rakkaus on leimahtanut aivan erilaisiin ulottuvuuksiin. Ei pelkästään pelaamisen takia, vaan osaan mm. Puhua omista tunteista ja oloista paljon paremmin. Olen puolisolleni ikuisesti kiitollinen.

Pirullinen riippuvuus kyseessä, mikä on valitettavan yleistä. Riippuvuus helppo peittää, eikä se näy ulospäin. Älä odota huomiseen, lopeta ja hae apua tänään. Ikinä ei ole liian myöhäistä.

Huhhuh, en tiedä tuliko ymmärrettävää tekstiä, mutta pitkään olen täällä lukenut muiden keskusteluja ja nyt päätin kirjoittaa omani. Toivottavasti on apua muillekin kuin itselleni. Matka toipuvana peliriippuvaisena jatkuu, rehellisenä.

Ja ainiin, velkoja jäljellä n. 19,5t€. Se on paljon vieläkin, mutta rahalla ei voi mitata tätä fiilistä kun ei ole pakonomaista tarvetta pelata tai miettiä menetettyjä rahoja.

Kerron mielelläni lisää tai vastaan kysymyksiin.

Over and out.

Moi YliAliOhi,

Hyvin jäsenneltyä tekstiä ja varsin hyvin pystyn kyllä allekirjoittamaan nuo sinun “8 käskyä” :slight_smile:

Nostan kyllä hattua sinulle, että tunnustit aika varhaisessa vaiheessa jo puolisollesi ongelman. Itselläni kesti siinä paljon pidempään, vaikka sisimmissäni tiesinkin sen joskus selviävän. Lopulta se oli kuitenkin parasta mitä minulle on tapahtunut ja häneltä sain äärettömän tärkeää tukea pelaamisen lopettamiseksi. Ja kuten sinäkin totesit, niin suhteellemme on tehnyt pelkästään hyvää, kun ei tarvitse enää peitellä ja salailla, vaan saa olla oma itsensä. Toki ulkopuolisen avun hakemiseen kannustan myös ja itselläni oli alkuvaiheessa peliriippuvuuteen erikoistuneesta psykologista ja GA-ryhmästä iso apu. Tällä hetkellä en käytä kumpaakaan, mutta odotan jo innolla, että pääsen muutaman viikon päästä käymään vanhassa GA-ryhmässäni (tässä käyminen jäi siis muuton vuoksi pois). Vaikka akuuttia tarvetta ei olekaan, niin hyvä itselleen välillä aina muistutella, että miksi minusta ei uhkapelaajaksi ole. Ja onhan se mukava kuulla myös vanhojen ja uusien tuttujen kuulemisia.

Toinen kohta, minkä nostan esille on tuo nollatoleranssi, joka on monelle vakavasti riippuvaiselle se ainoa vaihtoehto. Tämän ymmärtämisessä meni itselläni vuosia ja näin jälkikäteen olen ajatellut, että vasta todella tämän ymmärtäessä pystyin aidosti myöntämään itselleni olevan peliriippuvainen. Vaikka olinkin veloissa, kaikki raha meni pelaamiseen ja salailin pelaamistani, niin silti uskottelin itselleni, että voin vähän pelata. Nykyisin en sitten edes sitä “viikoittaista lottoa” pelaa, koska en halua ruokkia pelihimoa sisälläni.

Hävittyjä rahoja en itsekään enää surkuttele, vaan olen iloinen jokaisesta pelittömästä päivästä, sillä siihen helvettiin en enää halua palata :sunglasses:

Moikka Chicha,

Tuon pahimman vaiheen jälkeen osaa arvostaa hyviä asioita elämässä, ja olen tavallaan helpottunut että sain kerrottua ongelmastani hyvissä ajoin. Tiedän monta tarinaa, että sen ongelman piilottelu on vienyt pitkälle. Surullisen usein ongelmasta riippuvat haitat (taloudelliset,psyykkiset yms) on mennyt niin pitkälle että sitten parisuhteet kariutuvat. Onneksi omat velkani ei ole niin suuret, että haittaisivat jokapäiväistä elämää, mutta kyllähän se vituttaa ku rahat mitkä voisivat mennä elämästä enemmän nauttimiseen tai säästöön kasvattamaan varallisuutta niin menevät toistaiseksi lyhennyksiin. Toisaalta koko rahankäyttö on muuttunut itselleni viisaammaksi eikä tee enää mitää turhia ostoksia. Asioilla on kaksi puolta ja aina pitää yrittää löytää ne hyvät asiat.

Tuossa avunhakemisessa on varmasti ”tuurikin” pelissä, koska aina keneltä hoitoa saa, ei ole niin perehtynyt tai kokenut asian kanssa. Tämä ongelma on kyllä suuri ja kasvamassa tässä kansakunnassa että sitä kautta varmasti auttaminen helpottuu. Mutta apua tarvitsevia on järkyttävän suuri määrä verrattaen hoitopaikkoihin.

Itselle myös auttanut ajatus, etten mieti liian pitkälle. Joka päivä kun päättää että tänään en pelaa, päivä kerrallaan.