Tällä kertaa todella ja lopullisesti irti Bupresta

Kuivaushuone
1

Kirjoitan tänne nyt lopettamis tarkoituksissa. Olen saanut lopultakin tarpeekseni tästä narkkaamisesta, ja tällä kertaa olen todella motivoitunut lopettamiseen.

Oma tarinani on se, että aloitin Subutexin käytön noin 2,5-3v. sitten. Tarkoitukseni ei tosiaankaan ollut päätyä riippuvaiseksi. Käytin sitä alkuun tosi pieniä määriä nokitellen, sillä kärsin niihin aikoihin voimakkaista selkäkivuista sekä hammassäryistä. Pikkuhiljaa aloin mieltyä siihen, vaikka alkuun aineen käyttö aiheutti kamalaa oksentelua, opin jopa tykkäämään siitäkin. Niinpä aloin viihdekäyttää viikonloppuisin, perustelin sen itselleni sillä, että se on ok koska mulla ei ole mitään muita paheita esim. Olen täysin absolutisti, en polta jne. Jossain kohtaa viikonloppukäyttö laajeni jokapäiväiseksi ja määrät tietenkin myös nousivat.

Nokittelusta siirryin iv käyttöön noin 1v.10kk sitten, tyhmyyksissäni ja tilanteen pakosta. Sinä syksynä tuli hetkellisesti kuiva kausi ja lääkettä ei saanut mistään. Sitten oltuani reilun viikon kipeänä tuli Xonea vastaan ja siitä se iv touhu lähti käyntiin.

Aluksi läheinen joka mulle lääkettä sääti ja joka on ainoa kuka on tästä mun salaisuudesta edes tietänyt pisti mulle ja katsoin aina poispäin ja teeskentelin etten muka iv käyttäisi. Jossain vaiheessa en jaksanut olla toisesta ihmisestä riippuvainen joten opettelin itse pistämään.

Vuosi sitten yritin hetkellisesti lopettaa, sillä pelkäsin joutuvani testeihin työn puolesta. Siitä ei tullut yhtään mitään, mutta se johtunee siitä, että en ollut oikeasti valmis lopettamaan enkä nähnyt elämää mielekkäänä ilman piikkiä.

Tämän kesän kuluessa mulla on määrät nousseet siihen, että päivittäin on kulunut 4-6mg mikä on ollut mun tuloilla ihan liiallista pröystäilyä. Kun päätös lopettamisesta syntyi aloin vähentää määriä ensin 3mg/pv ja sitten 2mg/pv ja nyt viimeiset päivät menee 1mg/pv ja maanantaille mulla ole enää mitään, joten siitä se lopetus sitten lähtee käyntiin!

Olen varustautunut seuraavanlaisesti lopetukseen: Sain reseptin 15mg Opamoxiin joita pystyn ottaa max.4/pv sillä resepti on iteroitu (En ole tuosta sanasta ihan varma). Yhteensä näitä on vielä apteekissa hakematta 2 x 30 purkkia ja kotona yksi avattu josta mennyt muutama jo. Verenpainelääkitys eli Propral mulla on muutenkin ja niitä voin syödä niin paljon kuin tarvitsee.
Kaapista löytyy nyt lisäksi magnesiumia poretabletteina, kipugeeliä eli vahvinta reseptivapaata Voltarenia, Treo poretabletteja eli näissä on niinkuin aspiriini ja kofeiini yhdessä ja oon näitä käyttänyt jalkasärkyihin ennenkin ja on yllättävän tehokkaita. Joo ja ibuprofeiinia löytyy sekä vielä sellaisia Espanjasta tuotuja flunssalääkkeitä jotka on ainakin flunssaan olleet tehokkaita ottaessani niitä joskus aiemmin. Imodiumia ripuliin. Tässä mun arsenaali tällä hetkellä. Kertokaahan viisaammat jo lopettaneet ja vieroituksen läpikäyneet olenko muistanut kaiken, vai onko vielä jotain mitä pitäisi hankkia?

Mulla on vielä onneksi kesälomaa jäljellä niin, että töihin pitäis mennä päivänä 8. Haen tarvittaessa sitten saikkua mikäli en ole vielä silloin työkunnossa.

Vielä yksi asia. Mä en voi hakeutua avun piiriin enkä mennä katkolle tai edes mihinkään a-klinikalle puhumaan tästä mun riippuvuudesta liittyen mun perhetilanteeseen sekä työnkuvaan. Mun on tehtävä tämä yksin. Olen kieltänyt läheistäni joka on mulle Subua säätänyt tuomasta mulle enää mitään vaikka kuinka itkisin. Mä ajattelen, että nyt mun pitää tehdä päätös ja joko lopetan, tai jatkan jopa loppuelämäni tai hakeudun korvaushoitoon mikä sitten pilaisi mun elämän muulla tavalla.
Päädyin lopettamiseen, ja toivon täältä saavani vinkkejä ja vertaistukea jotta tästä selviäisin kunnialla.

2

Miksi täällä on näin hiljaista…? :frowning:

Tänään olen ollut yhden vuorokauden ilman Subua. Noin 30h tällä hetkellä.

Aamupäivällä otin magnesiumia ja Propralia ja pari tuntia sitten pienen määrän Lyricaa, jonka päätin viime hetkellä lisätä avuksi itselleni tähän lopetusurakkaan.

Ennen Lyricaa olo oli hieman huono, ja Lyrica aiheutti aluksi hyvän olon, mutta alkoi myöhemmin vähän väsyttää.
Ripuli iski myös just hetki sitten, muuten olo on aika hyvä.

Kävin tänään hoitaa asioita ja täytin pakastinta ja jääkaappia siltä varalta jos lähipäivinä liikkeelle lähtö tulee vaikeutumaan.

Tällä hetkellä mulla on vahva usko onnistumiseen :slight_smile:

3

Vaikka kukaan ei vastaa niin jatkan tätä yksinpuhelua silti :laughing:

Tänään 3vrk ilman. Ihmettelen suuresti sitä, että mun olo on ollut ihmeen hyvä koko ajan. Ehkä kunnon viekkarit on vasta tulossa…?
Olen kyllä lääkinnyt itseäni yhä magnesiumilla, propralilla ja lyricalla mutta viimeksi mainittua todella pienin annoksin. Aijoo ja nukkumaan mennessä on ollut pakko ottaa yksi opamoxi kun en ole saanut unta ilman sitä. Eilen en meinannut saada unta edes sen avulla. Ripuliin Imodiumia. Luin muuten jostain, että jotkut on käyttäneet Imodiumia päihtymistarkoitukseen todella isoilla määrillä. Itse en viitsi/uskalla ruveta moiseen leikkiin vaan tyydyn suositeltuun annostukseen :smiley:

Eli periaatteessa tähän mennessä oireina on ollut vaan vaikeus saada unta, lievä ripuli ja olo on kuitenkin sellainen hieman outo. Kipeäksi en kuitenkaan voisi itseäni väittää.

Musta myös tuntuu, että alan taas tuntea jotain pikkuhiljaa. Subu nimittäin teki musta todella tunteettoman ja kylmän ihmisen :cry:

4

Tänään on menossa 4 vuorokausi ilman ja tämä päivä on ollut tähän asti henkisesti vaikein.

Päivä alkoi tosi hyvin, heräsin aamulla pirteänä ja olin ylpeä siitä etten tarvinnut eilen opamoxia edes nukahtamiseen. Aamupäivä sujui kans hyvin, mutta jossain kohtaa ip mua alkoi ahdistaa ja vituttaa todella rankasti. Päädyin ottamaan vähän Lyricaa jos siitä olisi ollut apua, mutta paskat.
Olo on kiukkuinen, ahdistunut ja ehkä jopa hieman masentunut. Tänään mulla on ekaa kertaa ollut vetohaluja ja olen alkanut kyseenalaistaa päätökseni. Olen miettinyt sitä, että mitäs helvettiä mä nyt sit teen kun haluan rentoutua esim viikonloppuisin ja töiden jälkeen??? Mulle ei sovi alkoholikaan enkä nyt välttämättä haluisi vaihtaa subutex-riippuvuutta mihinkään muuhunkaan riippuvuuteen. Eikä mua edes kiinnosta mikään nykyään mikä ennen.

Tämä avautuminen ei nyt tarkoita, että olisin luovuttamassa, mutta tänään on vaikea päivä. Ehkä mä yritän mennä ajoissa nukkumaan ja toivoa, että huominen olisi parempi.

5

Oikeen mainion päätöksen olet saanut tehtyä lopettamisen suhteen ja hyvää on sekin että lääkkeet olet hoitanut ja mahollisesti perehtyny niihin viekkareihinkin? Ettei tule yllärinä.

Vetohaluihin en oikeen osaa muuta sanoa kuin että ajatusten harhautus tekemisellä yms. voi auttaa. Halut tulee ja menee ja ajan mittaan ne halut menettää teränsä, tai niitä ei edes enää koe. Koita ottaa lunkisti ja tee asioita sen verran kun voit ja jaksat, äläkä soimaa itteäs kiukusta ahdistuksesta tai masiksesta. Niihin tunteisiin on nyt helvetin hyvä syy, ja ehkä ihan jees että tulevatkin :smiling_imp: tietää menevänsä eteenpäin ja jossain kohtii kääntyy parempaan!

Itse lopetraessa kelasin samalla lailla että milläs sitä nyt rentoutuu ja mitä ihmettä alkais tekemään kun mikään ei juurikaan kiihottanu mieltä, mut vähitellen rentoutumis-ja tekemistouhuja alko keksimään. Nyt nää asiat tuntuu hyvältä mikä silloin koukussa ollessa ei tuntunut juurikaan muulta kuin suorittamiselta. Se vaati sen että pääsi sohvatyynyjen päältä ylös kokeilemaan niitä asioita mistä ennen piti ja myös uusiakin asioit. Ei niistä ressiä kannata kuitenkaan ottaa vaan vähitellen.

Toivotan todella perkeleesti tsemiä sulle stabilo!

6

Kiitos vastauksesta Ruusunensota :slight_smile: oletkin ainoa, kuka on viitsinyt vastata.

Otin sitten siinä alkuillasta suosiolla yhden Opamoxin ja se auttoikin yllättävän paljon mun oloon ja mielialaan. Mä oon vähän yrittänyt pantata noiden ottamista ihan sillä etten halua itselleni mitään bentsoriippuvuutta tähän, mutta kyllä nuo tarpeeseen otettuna auttaa.

Unohdin aiemmin kirjoittaa, että mulle iski eilen illalla joku supertunnerysäys ja itkin ensimmäistä kertaa todella pitkiin aikoihin varmaan ainakin puoli tuntia. Tuli kaikkea mieleen alkaen mun paskasta ja traumaattisesta lapsuudesta ja itkin todella rajusti ja samalla mun koko kehoa pisteli kuin sähköiskuissa. Kummallinen, mutta puhdistava kokemus.
Täytyy sanoa, että otan kyllä tunneihmisenä nämä tunteiden paluut ihan avosylin vastaan. Se tunnekylmä narkomaani mikä musta on tullut näiden viime vuosien aikana en ole minä.

7

6vrk ilman ja tosi rankka päivä tänään :frowning:

Heräsin ensinnäkin jo valmiiksi kipeenä ja hirveässä ripulissa. Ihanaa :mrgreen:

Pakko oli vääntää itsensä liikkeelle, kun tuli luvattua ja olihan aikamoista teeskennellä että kaikki on hyvin jne.
Päästyäni kotiin en ole jaksanut muuta kuin istua ja maata. Otin vähän Lyricaa ja Opamoxin jolloin olo muuttui vähän siedettävämmäksi.

Vielä huominen vapaa ja sit alkaisi taas työt. Vähän kyllä hirvittää että niinköhän vaan pystyn edes mennä töihin. Mua myös pelottaa, että ratkeanko käyttämään taas jos en kestä mun työtä ilman. Mun työ tuntuu aika usein ylitsepääsemättömän raskaalta, ja vedot työpäivän jälkeen ovat todella tulleet tarpeeseen.

8

Nyt olisi 1.viikko täynnä. Pitäisi varmaan olla iloinen tai tyytyväinen, mutta mulla on tosi ahdistunut olo.

Tiesin jo noustessani ylös, että tästä on tulossa taas vaikea päivä. En jaksaisi mitään, mutta kun on pakko. Kävin kaupassa ja luulin heittäväni henkeni jos nyt vähän liioitellaan. Vielä pitäisi jaksaa tehdä vaikka ja mitä.
Ja huomenna pitäisi mennä töihin :neutral_face: en tiedä onko musta töihin jos olo on näin paska.

Mulla on myös ihan hirveät vetohalut ja käyn hirveetä taistoa etten ratkeisi :exclamation: Mua vaan itkettää ja vituttaa niin paljon se et koskaan alunperinkään lähdin leikkimään subutexin kanssa kun kuitenkin tiedän ja olen aina tiennyt olevani addiktoituvaa tyyppiä ja mulla on vielä taustalla huumesekoilut nuorena aikuisena josta mun olisi pitänyt jotain oppia.

9

Hei, miten sulla menee? Selvisitkö eilisestä? Ihan hirveästi voimia sinne!

Mulla on ihan sama kuvio edessä. Oon siis opiaattikoukussa, vähän sitä sun tätä iv-jutuista unikkoteehen. Mulla on vielä kaks työpäivää ennen viiden päivän vapaata, jolloin aion aloittaa vieroituksen. Mulla on varalla Rivatrilia ja Mirtazapinia nukkumiseen. Ajattelin hakea myös Imodiumia. Hyviä vinkkejä nuo magnesium, voltaren ja treo. Sen verran kokemusta on viekkareista, että lihaskivut on tosi inhottavia. Mulla on puolison tuki tässä mukana ja hän onkin ainoa, joka mun riippuvuudesta tietää. Työ- ja perheasioiden takia en uskalla hakeutua mihinkään päihdeklinikalle. En oo vielä menettänyt mitään ja tuntuu, että nyt on viimeinen pysäkki hypätä tän junan kyydistä ennen ku rytisee ja lujaa. Lapset ja työ on mulle tärkeitä ja mulla on mielekkäitä harrastuksiakin ja jatko-opinnot alkamassa nyt syksyllä, mutta eihän tässä opiaattikoukussa mikään tunnu miltään.

Toivottavasti sua ei haittaa, että kirjoitan tähän ketjuun omiakin juttuja.

10

Stabilo, miten voit?

11

Tsemii Stabilo ja kaikki muutkin samaa yrittävät! Sen verran varoitan, että lyricasta tulee vielä pahemmat reflat, kuin bubresta. Ainakin mulla meni kuuppa lopullisesti jumiin, kun lyricat loppui. Boostailin niillä kyllä bubrea ja savuja jo ennen kuin aloin lopetella touhuja. Jouduin jopa ottamaan bubrea lyricarefloihin, oli niin downerit päällä. Saatan ottaa bubrea vieläkin pikku nokat, jos ahdistaa tai masentaa, mutta olen ottanut sen linjan, että peräkkäisinä päivinä en vedä. Mitään vetohaluja ei ole, mutta lähinnä lääkitsen itseäni, koska se nyt vähän auttaa. Paluuta jokapäiväiseen käyttöön ei ole ja oon niin tyytyväinen, että pääsin siitä noidankehästä eroon, kunhan nyt vielä toi ahdistus/masis helpottaa, niin sit voi taas nauttia oikeasta elämästä.

12

Vastaan tähänkin. Tätä kun olin kirjoittanut niin ratkesin käyttämään samana iltana, kun olin vikan kerran kirjoittanut tänne. Töihin paluu pelotti, enkä enää pystynyt olla ilman. Ja sillä tiellä olen yhä. Olen kerran yrittänyt tämän jälkeen lopettaa, silloin taisin pystyä olla viisi päivää ilman. Olen heikko ja helvetin avuton tämän riippuvuuden edessä :cry: