Tällä kertaa onnistun

Kolmas raitis päivä alkaa olla jo illassa. Kokemuksesta tiedän, että ensi yönä saan pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Sitä kokemusta on tullut kerättyä viimeisen kymmenen vuoden aikana aika paljon…

Edellinen pidempi juomaton jakso oli viime marraskuu ja taisi se jatkua melkein joulukuun puoleen väliin. Sitten repsahdin ja on menty samalla putkella näihin päiviin saakka.

Mutta nyt se on loppu. Jos jatkan tästä pidempään niin tiedän, että seuraava paikka on hauta. Jokainen repsahduskerta on vain pahentanut tilannetta. Tällä viimeisellä jaksolla on mennyt niin tolkuttomia määriä viinaa/ilta, että kohta kroppa sanoo itsensä irti.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana pisin pätkä ilman alkoholia on ollut 7 kuukautta ja siitäkin alkaa olla jo kohta 5 vuotta aikaa. Sen jälkeen on ollut juominen lähes päivittäistä, muutaman viikon raittiita jaksoja lukuun ottamatta.

Miten helvetissä tämä voi olla niin vaikeaa. En edes nauti juomisesta ja juon yksin. Koitan koko ajan piilotella juomistani, mutta varmaan kaikki tietää…

Nyt alkaa olla, tosiaankin, olla kolmas raitis päivä illassa ja teen kaikkeni, että onnistun tällä kertaa.

Ikubo

Tässäpä vähän taustatietoa.

Olen 42-vuotias mies. Minulla on hyvä ammatti, perhe ja kaikki asiat muuten ihan kunnossa. En juo erityisesti iloon, en suruun, en ahdistukseen enkä minkään muun ulkopuolisen asian vuoksi, vaan pelkästään juomisen vuoksi. En ole “pahapäinen” enkä törttöile alkoholin vaikutuksen alaisena. Vaimo on toisinaan koittanut ottaa asian keskusteluun ja jotenkin ymmärrän, mutta en saa pidettyä alkoholin himoa kurissa.

Aloitin alkoholinkäytön noin 13-14 vuotiaana ja 20-25 vuoden iässä käytin jo kohtalaisen paljonkin, kunnes lopetin kokonaan. Olin kuusi vuotta ilman alkoholia, jonka jälkeen aloitin juomisen talousvaikeuksien ja avioeron seurauksena. Selvisin em. asioista aikalailla ehjin nahoin ja sain asiani selvitettyä muuten, mutta alkoholin käyttö jäi elämään.

Sen olen tässä, vuosia kompuroidessani, oppinut että vähentäminen tai kohtuukäyttö ei minulta onnistu. Edellisen tauon tuhoamiseen ei tarvittu kuin yksi paukku ja pari kuukautta siinä sitten taas meni.

Tänään on neljäs päivä ja en juo tänään.

Ikubo

xxx

Kyllähän tuo avun hankkiminen on ollut tässä vakavassa harkinnassa.

Viidennen päivän aamu ja olotila on kohtuullisen hyvä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aiempina lopetuskertoina minua on häirinnyt ajatus siitä, että en enää koskaan voi juoda alkoholia. Tällä kertaa se ei häiritse. En halua enää juoda, koska tiedän mihin se taas johtaa.

Tulevana viikonloppuna pääsen kotiympyröistä pariksi päiväksi pois. Saan viettää viikonlopun rakkaan harrastuksen parissa ja samalla pääsee kasailemaan ajatuksiaan rauhassa sekä lepäämään. Nämä harrasteviikonloput ovat olleet aina kuivia pätkiä, joten retkahdusvaaraakaan en näe.

Tänään, viidentenä päivänä, olen raittiina.

Ikubo

Eilen meinasi kuiskailla alkoholismi pään sisällä, että “Ehkä sitä voi joskus vähän ottaa”. Karistelin mokoman ajatuksen heti pois. Täytyy vastaisuudessakin ryhtyä tekemään jotain ajatusta vaativaa hommaa, niin saa ajatukset siirrettyä oikeille raiteille. Onhan tuota kaikenlaista tekemistä kertynytkin rästiin…

Kuuntelin parin viime päivän aikana Johanna Pohjolan “Isä pullossa” -äänikirjan. Kyllähän sieltä ne samat “klassiset” alkoholismin oireet ja vinkeet nousi esille, mitä omassa elämässäkin on ollut viime vuosina mukana. Suosittelen lukemaan/kuuntelemaan. Olen entistäkin varmempi omasta alkoholismistani.

Tänään on kuudes päivä. Luvassa on autoilua muutaman sadan kilometrin päähän harrastelemaan ja lepäämään.

Olen tänään raittiina.

Ikubo

Huomenta. Kovin tutun oloista tuo sinun teksti itselleni. Tuo kuullustaa kyllä niin “pelottavala”, kuusi vuotta juomatta ja sama ralli päälle uudelleen. Viina on kyllä niin petollinen myrkky!

Moi. Sehän on etu, että on aikuisiällä kokemusta pitemmästä raittiudesta tai ottamattomuudesta. Harvinaista, mutta silloin tällöin joillain esiin ponnahtava asia. Tänään ei tarvii välittää kuin tästä päivästä, tsemppiä.

Totta on, että se on pelottavaa, miten helposti se putki lähtee päälle.

Nuo välillä olleet, pidemmät ja lyhyet, raittiit pätkät kyllä auttavat tässä nykyisessä tilanteessa paljonkin. Jokaisen retkahduksen jälkeen alamäki on ollut edellistä jyrkempi. Nyt on tilanne se, että enää ei kiinnosta yhtään nähdä, että millainen se seuraava kerta olisi. Tässä pitää olla ensisijaisesti isänä, aviopuolisona ja tuottaa kapitalistille tulosta, eikä tärvellä tätä kaikkea.

Tänään on siis seitsemäs päivä. Edessä on vielä täysin vapaa ilta tekemistä ja vastuista, joka sattuu kyllä oikein hyvään saumaan.

Ikubo

Päivä nro 10.

Tähän mennessä olo on ollut hyvä ja eikä liiemmin ole himoja ollut. Välillä se alkoholismi on supissut korvaan, mutta en ole välittänyt siitä. Koitan pitää mielessä kirkkaana, että minulla on tappava sairaus. Ainoa keino, mikä siihen auttaa, on olla juomatta. Veikkaan, että muutaman viikon päästä se alkoholismi supittelee entistä kovemmin ja koitan olla siihen valmistautuneena.

Pikkuhiljaa alkaa nukkuminen sujumaan entistä paremmin ja muutenkin olo on huomattavasti virkeämpi. Tuttuahan tämä toki jo on ja tiedän, että viikon päästä alkaa olla jo pään sisällä kohtalaisen kirkkaat ajatukset.

Jos jollakin on hyviä, aiheeseen liittyviä, kirja/äänikirja-vinkkejä niin laittakaahan tulemaan.

Ikubo