No niin, Nappari palaa takaisin linjoille Noin seitsemän vuotta sitten kirjoittelin Me Vähentäjissä, mutta nyt kirjauduin ensimmäistä kertaa Me Lopettajiin. Vähentäminen ei ole onnistunut Juomamäärät ja -kerrat ovat lisääntyneet. Elämääni ei ole kuulunut mitään dramaattisia töppäilyjä. Elämän laatu on vain lähes nolla oman juomisen takia. Puoliso on ja lapsi, nuori miehen alku, ja periaatteessa “kaikki hyvin”. Viina vain vie tätä äitiä… Pelkään tätä elämää. Koen eläväni sellaista elämää, joka ei ole minua itseäni. Ja tätä olen turruttanut sitten tissuttelulla viimeiset 20 vuotta.
Nyt ei vain jaksa enää tätä pahaa psyykkistä oloa, mittari alkaa olla täysi. Ehkä on vain otettava se riski ja kokeiltava mitä raitis elämä tuo tullessaan. Muuttuuko elämä parempaan? Ja mitä se parempi elämä minun kohdallani tarkoittaa? Tänään on raittiuden ensimmäinen päivä.
Aika moni muukin meistä on vähentämisestä ja kohtuukäytöstä haaveillut, ehkä vuosia, ja onnistumisprosentti lienee aika lähellä nollaa, vaikka harjoituskertojen ja toistojen määrä on huima.
lukemalla muiden juttuja ja kirjoittamalla omasta tilanteesta ja fiiliksistä voi saada korvaamatonta apua täältä. Näin minä ainakin olen kokenut. Voimia Sinulle Nappari!
Heippa ja tervetuloa minunkin puolestani. Samoin on käynyt minullakin ja monella muulla täällä, että viina on alkanut hallitsemaan elämää ja menemään kaiken, itselle tärkeänkin edelle. Hienoa, kun olet löytänyt tänne ja tehnyt päätöksen päästä eroon viinan kahlitsevasta otteesta. Nyt vain päivä/tunti kerrallaan ja huomaat, että riskin ottaminen varmana kannattaa. Tsemppiä sinulle!
Minäkin kirjottelin eri nimellä Vähentäjiin jo n.8 vuotta sitten ja myös Lopettajiin. Kuvittelin tuolloin tosissani että pystyn lopettamaan, mutta eihän sitä kestänyt kuin kuukauden verran. Ei ollut eväitä eikä motivaatiota tarpeeksi sittenkään.
Sittemmin olen ollut kauhuissani kun juomamäärät ja sotkut elämässä vain lisääntyivät koko ajan ja koin etten voi sille mitään enkä edes uskaltanut yrittää lopettamista.
Kuitenkin viime syksynä tuli mitta täyteen (tai jotain) ja sen jälkeen olen ottanut yhden kerran. Jos mä onnistuin, onnistut sinäkin. Tee raittiudesta tärkein asia elämässäsi ja käytä kaikki keinot mitä on saatavilla. Siitä seuraa vain hyviä asioita. Kyllä se elämä muuttuu paremmaksi vaikkei niin kertaheitolla kävisikään. Minäkään en tiedä vieläkään kunnolla mitä itse haluan, mutta luulen, että kännätessä sitä ei ainakaan löydä. Ei pysty riippuvuudeltaan näkemään omaa tilannettaan ja miettimään mitä tältä elämältä tahtoo.
Mullakin puoliso tallella, 2 aikuista lasta ja hyvä työ. Kaikki hyvin, mutta ei ollut kuitenkaan, koska piti tunteitaan dumpata koko ajan viinalla. Nyt etsiskelen itseäni niin sanotusti.
Kiitoksia teille! Kävin lueskelemassa Keski-ikäisten naisten ketjua ja kylläpä olikin tuttua juttua Nyt “heräsin” siihen, että miten sitä osaakin vähätellä omaa juomistaan! Olen ajatellut, että onhan tämä vielä “kevyttä”, kun juon vain viikonloppuisin ja pystyn viikolla olemaan selvin päin. No, hyvänä viikkona on mennyt noin, viikko juomatta ja perjantaina pullo kuoharia ja pari siideriä. Nyt on jonkun aikaa mennytkin sitten niin, että yhtenä iltana viikolla se kuohari plus pe ja la kuoharit ja siiderit! Eipäs olekaan enää kevyttä
Sain ajan työterveyslääkärille ensi viikon tiistaille, kun elämä on pitkään ollut vuoristorataa ahdistuksen kanssa. Ahdistusta ja vuoristorataa oli toki ennen juomistakin, mutta jossakin vaiheessa ryhdyin sitten helpottamaan sitä ahdistuneisuuttani alkolla Löysin täältä netin viisaasta maailmasta joltain terveyssivustolta määritelmän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja tunnistin nyt sitten muka siitä itseni. Taitaahan se olla niin, että se on kuitenkin tuo juominen, joka on se syypää kaikkeen! No, jutellaan ja katsotaan mihin päädytään lääkärin kans.
selvä päivä menossa. Oishan se aika hienoa, jos viikonlopun yli selviäis ilman pisaraakaan. Se kun on viikonloppuun kuulunut se juominen jo NIIN kauan
Se on iso askel kohti raitistumista, kun lakkaa uskomasta omia juttujaan juomisensa ongelmattomuudesta. Juomisen lopettaminen on tärkeää myös ahdistuksen syiden selvittämiseksi.
Kyllä täällä hengissä edelleen ollaan Tässä ahdistuneisuudessa on se hyvä puoli ettei tee edes viinaa mieli Tuon edellisen “romahduksen” jälkeen on ollut alkoton linja eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kumpi lienee sitten pahempi, jatkuva henkinen paha olo vai tissutelu? No, tuo oli tyhmä kysymys… Onneksi paistaa aurinko
Noin seitsemän vuotta sitten kirjoittelin Me Vähentäjissä, mutta nyt kirjauduin ensimmäistä kertaa Me Lopettajiin. Vähentäminen ei ole onnistunut 
Nyt “heräsin” siihen, että miten sitä osaakin vähätellä omaa juomistaan! Olen ajatellut, että onhan tämä vielä “kevyttä”, kun juon vain viikonloppuisin ja pystyn viikolla olemaan selvin päin. No, hyvänä viikkona on mennyt noin, viikko juomatta ja perjantaina pullo kuoharia ja pari siideriä. Nyt on jonkun aikaa mennytkin sitten niin, että yhtenä iltana viikolla se kuohari plus pe ja la kuoharit ja siiderit! Eipäs olekaan enää kevyttä 
Löysin täältä netin viisaasta maailmasta joltain terveyssivustolta määritelmän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja tunnistin nyt sitten muka siitä itseni. Taitaahan se olla niin, että se on kuitenkin tuo juominen, joka on se syypää kaikkeen! No, jutellaan ja katsotaan mihin päädytään lääkärin kans.
Tuon edellisen “romahduksen” jälkeen on ollut alkoton linja eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Kumpi lienee sitten pahempi, jatkuva henkinen paha olo vai tissutelu? No, tuo oli tyhmä kysymys… Onneksi paistaa aurinko 