Palveluammatit ovat tietysti asia erikseen, niitä taitaa olla jo suurin osa fyysisistä ammateista.
Yhdistyksissä olen minäkin paljon keitellyt kahvia, siivoillutkin, laittanut paikkoja kuntoon, kantanut pöytiä ja tuoleja, hoitanut niin puheenjohtajan, sihteerin, rahastonhoitajan kuin muitakin yhdistyslain vaatimia toimia. Mutta niissä hommissa en ole koskaan kokenut itseäni jonkun toisen palvelijaksi.
Minusta on aina semmoisia tehdessäni tuntunut siltä että samanarvoisena yhdistyksen jäsenenä tässä teen omaa osuuttani, talkootyönä ja yhteisöllisenä osallistumisena -usein vähän vaikuttajanakin.
Sen tekemisen merkitys on todellakin suuri, ja kuten sportboy totesi, elämäntilanteesta ja sosiaalisesta asemasta riippuen sen merkitys voi eri ihmisille olla kovinkin erilainen.
Ja se, mikä minusta on tärkeintä, se osallistuminen antaa ihmiselle mahdollisuuden saada niitä onnistumisen kokemuksia, tunteen siitä että on tarpeellinen, osa jotain “itseä suurempaa” kokonaisuutta, vaikuttamassa johonkin tai joihinkin asioihin joihin joukkovoimaa tarvitaan.
Ja siinä sitten itsetuntokin kohenee, luottamus omiin voimiin ja kykyihin kasvaa -niiden puute usein on “veneen alla asujalla” se suurin syy raitistumisen epäonnistumiseen.
Tehdään yhdessä, osallistutaan, vaikutetaan yhdessä, opitaan uusia asioita ja laajennetaan ajatusmaailmaamme, keitetään sitä kahvia, rakennetaan vaikka yhdistykselle kesämökkejä ja hankitaan toimintaan tarpeellista kalustoa… ollaan tarpeellisia ja voimistutaan, uskotaan osaamiseemme ja voimiimme -mutta ei meidän tarvitse tuntea itseämme kenenkään palvelijoiksi eikä myöskään palvelluiksi.
Ei itselleen tarvitse lähteä palvelijoita etsimään yhdistystoiminnasta -mieluummin sitten tosiaan palkkaa niitä kotiinsa jos varaa ja tarvetta on.
Hyvin tuo AA toimii omalla kohdallani niin ettei tule vitutuksen sattuessa heti kapakka mieleen vaan seuraava palaveri. Samaa ne muutkin siella korosti etta jo tieto seuraavasta tapaamisesta ja et menee sinne kans, pitaa mielen poissa entisista kaavoista. Plus sain jo muutaman numeron, jos oikein huikattaa niin kilautan kaverille ensin 