taidetta

Kumpi?

  • selvinpäin
  • humalassa
  • kummatki

0 voters

meditaatiolaulu

polta vaan ghanjaa
mutta minä olen korkeammalla
juo vaan viinaa
mutta minä olen huolettomampi
syö vaan sieniä
mutta minä olen herkempi
napsi vaan raksuja
mutta minä olen rennompi
nokita vaan poretta
mutta minä olen nopeampi
syö vaan happoa
mutta minä olen värikkäämpi
popsi vaan naksuja
mutta minä olen rakastuneempi
imppaa vaan butaania
mutta minä välitän vähemmän

humalalaulu

meditoi sinä vaan
minä olen enemmän pilvessä
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän humalassa
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän sienissä
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän raksuissa
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän vauhdeissa
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän hapoissa
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän naksuissa
meditoi sinä vaan
minä olen enemmän pihalla

yleensa multa onnistuu kirjoittaminen ja maalaaminen vain silloin, kun en ole selvinpain, tai etta on hirvea nalka, valvottuja oita takana jne. tuskasta syntyy taide.

Begemot on paras!

:slight_smile: Tähän pitää vastata, aika hauska ja kukin tavallaan.

Taiteen tekijöitä tunnen aikalailla, he edustavat selkeästi kahta koulukuntaa; toinen kieltää päihteiden hyväksi käytön ja toinen hyväksyy sen. Taiteen tekemisen esteeksihän usein muodostuu logiikka ja järki, tekijä siis on liian järkevä vapautuakseen estottomaan tekemiseen. Helppo, mutta ongelmallinen oikotie on päihteet. Huumeissa tai esimerkiksi krapulassa, ihminen on ikään kuin vapautunut estoista ja pääsee kritiikittömään tekemisen tilaan. Näin saattaakin syntyä hyvääkin jälkeä. (itse olen tehnyt muutaman kelpomaalauksen krapulassa). Kuitenkin tästä seuraa helposti se ongelma, ettei tekijä koitakkaan löytää muitakeinoja päästäkseenvastaavaan tulokseen, hän ei vapaudu tekemiseen muilla keinoilla. Mitä tästä seuraa? Päihdeongelmapa hyvinkin. Kriittisesti tarkasteltuna tällaisen taiteilijan ammatillisuuden voi kyseenalaistaa. Onhan toinen koulukunta selvästi kurinalaisempi, tai ainakin näyttää kunniallisemmalta, kuin epäsovinnaista traditiota noudattava kolleegansa. Kuitenkin on niin, että taide saattaa olla laadultaan yhtä rehellistä molemmissa tapauksissa…on vaikea selostaa taidemaailman sairaalloista luonnetta, mikäli sitä ei ole nähnyt sisältä päin. Minä kuitenkin annan taiteelle vain yhden edellytyksen, yhden vaatimuksen ja se on rehellisyys.
Markkinatalouden ja ihmisten maailmassa, surullista kylläkin, arvotetaan asioita sellaisella tavalla, jota terveen hengen on vaikea ymmärtää. Toiset menestyvät, toiset…eivät. Mikä ostajia kiinnostaa? Taiteen ostajat ja myyjät määrittelevät kulloisenkin trendin. Taiteilijan on oltava tunnettu ja usein, ollakseen tunnettu omana aikanaan, taiteilijan tulee erottautua, olla jotenkin erilailla kiinnostava. Ja maineen saamiseksi on syytä vetää ainetta…selväpäisenä kontroloi käytöksensä, mikä jossain määrin saattaa rajoittaa…jotain. Tietysti työt ovat ensisijaisia, mutta haluan tässä vain pohtia, miksi jotkut taiteilijat ovat päihde ongelmaisia… ehkä liiallinen menestyskin on monelle taiteilijalle tuhoisaa. Päihteiden käyttö ei siis sovi taiteen tekemiseen tai ainakin se on surullista, kun ihmiset tuhoutuvat sillä tavalla. Jos työt ovat hyviä hänent kyllä luultavasti noteerataan kuolemansa jälkeen ja hänen surullisesta, mutta mielenkiintoisesta elämästä tehdään myytti tai legenda. Tämä ammatin valinta tulee ongelmalliseksi, varsinkin jos jatkaa jotain vanhaa traditiota eli kehittää sitä eteenpäin, esimerkiksi maalaustaide, jota ei haluta nähdä nykytaiteena vaan pahat kielet puhuvat, “maalaus on kuollut”. Koita siinä sitten tehdä työtä! Ja työtä saatkin tehdä, ainakin kymmenen vuotta, ennen, kuin saat ostettua maalauksillasi voita leivänpäälle, kaksi kolmekymmentä vuotta ja alat olemaan tunnettu… ups eihän se maalaus ollutkaan kuollut!

Eli käyttäköön päihteitä ken tahtoo, mutta suosittelen opettelemaan muitakin keinoja luovuuden lähteille (se on TYÖNteko), ihan kunkin terveyden takia.

mä olen maalannut, piirtänyt ja tehnyt grafiikkaa yli 10 vuotta… lopetin noin 2 vuodeksi, kunnes pari viikkoa sitten innostuin uudestaan… ostin öljy- ja akvarellivärit ja nyt olen taas maalannut ahkerasti… en ole hyvä siinä, mutta silti mä jaksan yrittää… ties vaikka kehittyisin joksikin…

ite en taidetta harrasta, mut joidenki bändien tuotannosta huomaa, et taso laskee, kun on möyhyttely jätetty vähemmälle. päihteet edistää luovuutta. :unamused: :mrgreen:

Krapulassa on hyvä säveltää ja sanoittaa. Tosin jos on ihan pirunmoinen darra, niin eihän noita jaksa erkkikään nauhoitella ja sitten ne hyvät ideat unohtuu.

Ja paskan marjat! NarCoTiCBiTcHillä olikin tuossa aiheesta hyvää pohdintaa. Kyllähän sitä päihteiden vaikutuksen alaisena saattaa syntyä hyvinkin loisteliasta työtä, mutta vain tilapäisittäin! Jatkuva päihteiden käyttö on kuitenkin tuhoisaa kaiken kannalta, myös luovuuden. Taidealalla on valtava kilpailu, eikä siellä mitkään nistit pärjää. Pitää olla alalle omistautunut 110%:sti, ja valmis tekemään töitä hullun lailla. Miten se onnistuu, jos samalla pitäisi säätää douppinsa pitääkseen itsensä työkunnossa? En tiedä, miten nuo myynti- ja markikkinointi-kuviot taidemaailmassa menevät, mutta kuka nyt johonkin narkkariin olisi valmis sijoittamaan, tai ottamaan työkumppanikseen? Lahjakkaita, lupaavia ja taitavia taiteilijoita on pilvin pimein, joten jotta saa nostettua itsensä pinnalle sieltä kaikkien muiden joukosta, on pysyttävä skarppina ja tuotava itseään jatkuvasti esille.

No, tää mun juttuni nyt meni pääosin vähän ohi tuon lainaukseni. Pointtini kuitenkin oli, et yksittäiset päihdekokeilut voivat varmasti tuoda uusia ulottuvuuksi luovuuteen (riippuu paljon myös mistä päihteestä on kyse. Psykedeeleistä ainakin voi varmasti avautua kaikenlaisia uusia ajatuksia…) Mutta jatkuva käyttö, etenkin jos kyse on jo riippuvuudesta, niin en usko sillä on luovuuteen mitään muuta kuin tuhoisaa vaikutusta.

[size=200]*****[/size]
[size=150]Onko meillä täällä keskuudessamme taiteilijoita?[/size] Pöytälaatikko-piirustelijoita (vai mikskä niitä ny sanottiin…?) Taulujen, seinien tai minkä tahansa maalaajia? (Taiteellisessa mielessä siis…) Valokuvaajia, graafikoita tai muita kuvan käsittelijöitä? Tai millä tahansa muulla tekniikalla visuaalisen taiteen tekijöitä/ harrastajia?

[size=200]*****[/size]

Itse olen aina piirrellyt, parikymppisenä aloin maalaa tauluja öljyväreillä. Sitä en tosin ole tehnyt enää kymmeneen vuoteen. Piirtäminen, maalaaminen ja “kaikenlainen taiteilu” on silti aina ollut lähellä sydäntäni. Nykyään lähes kaikki taiteiluni liittyvät opintoihini. Luonnostelen paljon, jossa käytän lyijykynää ja akvarellia. (Käyn paraikaa akvarellikurssilla, koska sillä saa musta niin kaunista jälkeä, jos sitä osaa käyttää. Lisäksi se on ihan mielettömän hyvä tekniikka tulevaa työtäni ajatellen: nopea tapa esittää ideansa paperilla.)

Mulla on myös guassi-värit, joita en oo käyttänyt ku yhteen työhön, mutta ne kiehtovat mua kyllä tosi paljon. Vesiliukoisia kun ovat, niin muistuttavat akvarellia. (Tai siis peitevärejähän ne kai ovat?) Mutta koska ovat niin paksuja, pigmenttipitoisia ja siksi peittäviä, niin tuovat mieleeni myös öljyvärit. Vähän niinku niiden kahden välimuoto. …tosin enemmän akvarellin tapaisia.

Öljyvärien kanssa maalailua pitäisi myös ehdottomasti jatkaa! Ehkä sit kun valmistun, ja päädyn hyvin suurella todennäköisyydellä työttömyyskortistoon, niin sittenhän mulla on aikaa kaivaa itsestäni taas se öljyvärimaalari!

Valokuvaus kiinnostaa myös erittäin paljon, mutta en ole kerinnyt/ jaksanut/ viitsinyt perehtyä sen teoriaan. Mieluiten vaan kuljeskelen kamera mukana, ja kuvailen kaikkea kiinnostavaa. Teoriaa olisi tietenkin hyvä osata, jotta tietäisi, miten minkäkinlaisesta kuvasta saisi paremman (esim. hämärässä tarkan ilman salamaa, jne.) Samoin kuvien käsittely, erityisesti photarilla, kiehtoo mua paljon. Tää on kuitenki sellanen ala, johon en ole mitenkään paneutunut. Ei riitä aika kaikkeen. Sääli… :frowning:

^Mä oon ominu valokuvausharrastuksen!! :slight_smile: Ainaki vähäks aikaa. Ehkä mä kyllästyn?

Sun pitää hei varmaan hyväksyy toi Gimp kuvankäsittelyohjelmakses ja yksinkertasesti opetella tekemään asiat kahdella vähän eri tavalla. Ei ne oo varmasti NIIN erilaisia peruskäytössä. Ja sit ku sä pääset koulusta, ni sähän teet kuvankäsittelyt kotona? Gimp tulee olee varmaanki Photoshopin suurin kilpailija ja samalla tavalla ku OpenOffice on vallannu alaa ni voi se olla et Gimp myös valtaa. Ainoo et sen pitää muuttaa nimi. :slight_smile:

Mut mua ei kyl kiinnosta kuvien käsittely kauheesti. Niist tulee niin geneerisen näkösiä ku kuvat on ylimanipuloitu.

Et saa kyllästyä koskaan! Sulla on niin selkeesti lahjoja tohon (varmaan siks ku oot aina ollu kiinnostunu valokuvauksesta taiteena, niinku nyt muustakin taiteesta?) Ja on niin mahtavaa, että oot löytäny tollasen jutun, johon suhtaudut niin intohimoisesti. Keep on goin’ vaan! :wink:

En mäkään käsittele valokuvia paljon, jos haluun et ne pysyy realistisen näköisinä. Sillon käytän yleensä vaan kontrastin/ värien tasapainon säätelyä ja mahdollisesti rajausta, ja silleen vaan parantelen vähän kuvaa. Mutta siis tykkään leikkiä photarilla (nimeomaan photarilla :stuck_out_tongue: ), ja tehdä sillä kuvien kanssa kaikenlaisia hassuja juttuja, niin et niiden ei enää oo tarkoitustkaan näyttää siltä, mitä ne alunperin oli.
Tai sit jos photaria ei ole käytettävissä, niin se joku… paint. …jotain, en nyt muista, niin se on sit mulle kakko-vaihtoehto. Gimppiin en kyl paljoa ole edes tutustunut, mutta kun se vaan alkuun jo tuntui niin hankalalta. Se paint. …jotain tuntuu paljon luontevammalta, ja enemmän photarin kaltaiselta.

itse piirtelen aika paljon siis lyijykynällä…
en ole muihin väreihin uskaltautunut koskemaan… :unamused:
mut minuun luovuus herää henkiin kun olen muutaman vuorokauden valvonut ja siihen päälle sitten vähän
vauhtia ja avot alkaa lyijykynä sauhuamaan…
ja toinen mahdollisuus kun pystyn alkaan tuottamaan jotain on kun dexmeilen… niin joko dexmi nousut tai laskut… kuten viimeisellä kerralla onnistuin ikuistaanmaan ihmisen kolmannen silmän paperille…
ja samassa paperissa oli piirretty käsistä lähtevä energia joka leviää ihmisen päähän… en muista oikestaan yhtään et olin ton tuhertanut paperille mut hieno siitä tuli… :smiley:

Nii kai oot. Mä en tajuu vaan miks toi on niinku hauska. Ehkä täs on ny niin monikerrostunutta ironiaa ja sipaisu dark maguksen taikaa, että se niinku hohtaa hauskuutta, vaikka näennäisesti ei sitä olekaan.

:question: Kanske pappa har inga pengar? Eller kanske han bara struntar på saken? Hur som helst, ainakaan mulle ei auennut et mitä ihmettä haluat kommentillasi ilmaista? Nimenomaan tässä kontekstissa?

p.s. se on pappa snällA

Kyl… Taidetta on monenlaista. En jaksa enää maalata tai piirtää kuin taidetta jota aion tehdä… Parhaat ideat syntyy yöllä… Juuri kun pitäis mennä nukkumaan. Rappiotaide ei ole kyl mun juttu… Uusiotaide enemmänkin… En myöskään allekirjoita “Taiteilijaelämää”-biisin sanoja. Sen sijaan stressi tappaa kaiken luovuuden… Luovuuden saa takaisin kun lähtee metsään kävelemään muutamaks tunniks… (IMHO) Toisaalta jos pöydällä on kasa turhia läksyjä niin inspis katoaa tosi nopeasti… Mut koulu on pakollinen paha päästä toteuttamaan omia ideoita… Tai tuo koulu missä itse olen. Voi vaikuttaa asiaan, että moni asia on kertausta ja vielä kehnoa kertausta… :unamused: Alaa opiskelen itse enemmän netistä ja kirjoista yms. Kokeilemalla ja tekemällä oppii, virheitä tuskin tekee kahta kertaa jos ne maksavat turhaa työtä pari vkoa…

Kaikista parasta on, jos on pelkkää ns. muille kelpaamatonta ainesta ja välineet joilla tehdä niistä kaikkea… Luovuus löytyy yllättävän vähästä materiaalista…

Jos tolle tielle lähetään ni se on sitten “struntar i”, niinku strunta i allt o doka helt vitusti :sunglasses: .

Ja älskar taidetta :mrgreen: (IRL en huutele siitä ettei synny mitään väärinkäsityksiä). Se ei tosin tarkoita et mä osaisin tehdä taidetta itse. Räkänokkana meitsi oli omasta mielestään hyvä maalaaman, mut siihen aikaan sanottiin vielä suoraan et ei oo lahjoja jos ei ollu lahjoja :smiling_imp: eikä annettu turhaa toivoa ja sit tyyliin vasta vuosien jälkeen naurettu et joo joo kyl mä aina tiesin et toi tulee floppaan. Mä vetosin et ne ei ymmärrä abstraktia taidetta :stuck_out_tongue: , ei auttanu. Hyvä nii koska kyllähä taiteilijat haiskahtaa vähä hintiltä :sunglasses: .

Kuinka monta finskiä myyvää taiteilijaa on oikeesti edes olemassa (musiikki on oma lukunsa) :question: Vaikea uskoa että viiden millin agraariyhteiskunnasta nousisi montaa taiteilijaa jotka maksavat oman rälläämisensä tai edes pensselinsä :unamused: .

Voikaa hyvin! :slight_smile:

Jassåå, jassåå… Juu det har ju alltid varit svårt med dom där… hmmm… prepositioner…? :unamused:

Och det där kallar man SKITSNACK. :sunglasses:

No sehä onki satiiri.

Ois muuten ihan hirmu kiinnostavaa nähdä ihmisten tuotoksia! Vaikka eipä täällä kovinkaan moni ole edes innostunut kertoo omista taiteiluistaan, niin eipä niitä töitäkään varmaan kannata kauheesti odotella ilmestyväksi…? Mutta jos joku haluu näyttää mitä on saanut aikaiseksi, niin mua ainakin kiinnostaa nähdä! Voisin itsekin laittaa jotain, pitäis vaan vähän karsia et mitä laittaisin. Suurin osa viime vuosien töistäni (ainakin ne parhaimmat) kun on koulutöihin liittyviä, niin en niitä kyllä viitsis laittaa tänne, näin avoimelle foorumille…

“…det kallas skitsnack.”

Men käraste vän, etkö sä oo muija (iina, häh?), nii mitä sä siitä välität :confused: :unamused: ?

P.S. Kun puhutaan sivistyskieliä pitää olla positiot kunnossa, du vet :sunglasses: .

P.P.S. Ihan vakavasti ottaen, ^ näytä pois. :slight_smile:

:laughing: Tackar o bockar för korjauksesta igen, min käraste svenska lärare.

En ole mikään muija, olen nainen. Ja empaattisena naisena toki välitän siitä, minkälaiseen sävyyn miespuolisista taiteilijoista puhutaan. Lisäks taiteelliset miehet usein vetää mua puoleensa, näin hetero-naisena. :wink: