Tahto lopettaa

Olen Mari 46v. Työssäkäyvä, kahden nuoren aikuisen äiti. Olen ollut suurkuluttaja alkoholin suhteen yli kymmenen vuotta. Olen kokeillut useampaan otteeseen lopettaa ja todetakseni miten vaikeaa se on. Eli nimeäisin itseni jo alkoholistiksi. Pystyn olemaan päiviä ilman alkoholia, mutta repsahdan ja viimeisin repsahdus oli eilen. En siedä pettymystä ja sitä seuraa viininhakureissu Alkoon. Eiliseen riitti paha kakku kahviossa ja kuinka ollakaan, Alkohan oli siinä vieressä. Olen lapsi, joka ei koskaan kasvanut pettymysten yli.
Haluan olla aikuinen ja haluan laittaa korkin kiinni. Pelkään sairastumista, ajattelen syöpää päivittäin. Ajattelen myös, että elämäni on tosi tylsää, kun odotan päivän viiniä, ja pelkään sitten kuolemaa, vaikka oikein odotan sitä. Elämäni on odottamista, tuntuu, etten saa mitään mielekästä enää aikaiseksi.
Olen etsinyt AA ryhmää, soittanutkin linjalle. En saa aikatauluja sopimaan työni kanssa tai mentyä iltakokoukseen. Miten kynnys voi tuntua korkealta? Uskon, että AA ryhmästä olisi apua. Jos pystyisin pitämään korkin kiinni, voisin työstää tätä pettymysasiaa… Viini häiritsee ajatustani.
Tahtoa lopettaa on, voimaton olen muuten asian edessä. Pitää nyt ainakin kirjoittaa tänne, ehkä ratkaisu löytyy. Ei pidä pettyä nyt heti alkuunsa, vaan yrittää kasvattaa vähän itseään sen suhteen.

1 tykkäys

Olet jo ottanut ison askeleen, myöntänyt että sinulla on ongelma.
Itse olen yrittänyt lukea ja kuunnella eri lähteistä alkoholismista ja keinoista raitistua. Täällä Pöihdelinkissä on hyvää materiaalia,siihen että mitä voi tehdä kun haluaa lopettaa.
Itse menen nyt motolla sekunti,minuutti ja hetki kerrallaan ilman alkoa.

Minä suosittelen sikäläistä päihdepolia, A-klikkaa tai muuta vastaavaa palvelua, josta saa kaikki tarvittavat hoidot lääkäriä myöten. Päihderiippuvuus on sairaus, josta irtautuminen on aluksi ihan oma taistelunsa. Siinä AA tai jokin muu vertaistuki (monelle ei-AA:lause lle mm. tämä Plinkki on korvaamaton) on keskeinen voimavara, mutta yhden kortin varassa en itse olisi tänä syksynä pärjännyt. Se on jo alku, että on korviaan myöten täynnä juomista ja mieli jo etsii näkymiä paremmasta!

Moikka Mari ja lämpimästi tervetuloa! Tosi kiva, että päätit liittyä seuraan, vaikkei syy meidän täälläololle niin kiva olekaan.

Itse aikanaan luin plinkkiä aika paljon, mutta se ei vielä yksinään auttanut yhtään. Homma lähti rullaamaan vasta kun kirjauduin ja aloin kirjoitella itsekin. Kirjoitin ensin vuoden vähentäjissä ennen lopetuspäätöstäni ja tälle puolelle siirtymistäni. Mutta jo siellä vietetyn ajan lasken ehdottomasti tärkeäksi osaksi omaa prosessiani. Lopetusvaiheen alussa otin yhteyttä myös pariin raitistuneeseen ihmiseen, joiden kanssa vaihdoin ajatuksia ihan oikeilla nimillä ja kasvoilla.

Ja kuten olen todennut, jos puolisollani olisi yhtään ongelmakäyttöä, en usko hetkeäkään, että olisin saman katon alla asuessa onnistunut. Hän siis juo edelleen saunajuomansa, tai parikin, silloin tällöin. Ei humallu koskaan, eikä nuo yksittäiset juomat haittaa minua millään tavoin, eivät jääkaapissa tai hänellä kädessä. Tilanteessani on siis kuitenkin ollut useampia palikoita kohdallaan, mistä saan olla kiitollinen.

Se, etten ole ainakaan vielä hakenut muuta apua, ei minusta ole todellakaan minkäänlaisen elvistelyn aihe. Oikeastaan päinvastoin, se oli suurta häpeää ja heikkoutta, etten uskaltanut alkuun edes ajatella avaavani tilannettani kenellekään. Oikeasti käy sääliksi silloinen itseni, jonka en kokenut ansaitsevan muuta kuin omat sisäiset resurssini. Nyt vähän jo kauempaa katsoen olen päättänyt, että jos vielä tarve tulee, otan isompaa keinovalikoimaa käyttöön. Nyt on kuitenkin vuosi raittiutta täynnä, ja se tuntuu ihanalta.

Sinulla on siis rohkeampi alku jo nyt, kun olet tosissasi ajatellut ryhmiin osallistumista. Toivotan kovasti tsemppiä! Kuten Viiwa totesi, jo aiheen ajattelu on huikeasti enemmän kuin heillä, jotka eivät ongelmaansa edes myönnä.

Hei @Mari
Minä onnistuin AA ryhmien avulla,nyt raittiutta 4,5v ja voin sanoa että AA on ollut aivan huippujuttu!
Olen introverttinä ja entisenä eristäytyjänä oppinut liittymään siihen yhteisöön,tullut ihmiseksi ihmisten joukkoon.
Se on ollut tosi eheyttävää ja vaikka niitä vaikeita tunteita onkin välillä elämässä tullut vastaan,ei enää ole tullut mieleenkään että käyttäisin niihin alkoholia vaan ryhmissä purkamalla taakka on helpottanut ja olen päässyt tilanteista läpi kuivin jaloin.
Yhdessä olemme enemmän!

2 tykkäystä

Kiitokset teille kommentoijille. Kiitos tsempistä ja kokemuksista, niitä tarvitsen. Joulun pyhät meni noilta osin, luvassa vielä uusi vuosi ja loppiainen, semmosia perinteisiä viininottopäiviä. Mutta tällä kertaa ei ole viiniä.

Tuleehan se mieleen, jos ei pitkin iltapäivää, niin klo. 20 on jo vähän hätä. “En saa unta… No, en taida pystyä muuttumaan… Kuolen tähän… Tai se on määrätty, että kuolen alkoholiin…” Olen vain noiden ajatusten tullen pyrkinyt ajattelemaan päinvastoin ja oikeasti olemaan toiveikas. Luen, olen alkanut liikkumaan, kävin hierojalla… Kaikkea mikä veisi ajatuksia pois siitä, että " voi minua raukkaa, mikä minua lohduttaisi, viini varmaan…" En tarvitse nyt lohdutusta, nyt vain mennään hetki kerrallaan eteenpäin.

Tarvitsen apua. Harmi, kun sattui tämä joulu… Nuo aukioloajat on vähän mitä sattuu. Tammikuulle sain terapia-ajan, voin siellä avautua. Kun ois vaikka lenkkikaveri… Kuntosalin ajattelin aloittaa, siinä on kanssa semmoinen iltojen kohokohta. Se AA kiinnostaa kanssa, ehkäpä lenkki vie sinne.

Ilmoittauduin sosiaalisessa mediassa semmoiseen ryhmään, jossa kannatetaan raittiutta ja lopettaneet (ja on siellä sellaisia, jotka eivät ole ikinä ehkä ottaneetkaan), tukevat toisiaan. Siellä kyllä joskus tulee semmosia kommentteja, että tuntuu, että ne, ketkä eivät ole koskaan ottaneet, eivät pidä lopettajia oikein minään - eivät esim. ymmärrä miksi yleensäkin joku koskaan aloitti. No, minä liityin siihen ryhmään ihan nähdäkseni mitä porukka tekee elämässään. On kiva esim. tsempata, jos joku on hiihtänyt eikä sortunut tai rentoutuu muuten. Rentoutuminen onkin semmoinen, että olen sen huomannut auttavan klo. 20 “hätään”. Näitä vinkkejä luen erittäin mielelläni.

Onhan sitä vaikka millaisia ryhmiä, toivottavasti löytyisi oma. Yritän tältäkin osalta saada esim. AAn kynnyksen itselleni matalammaksi. Olen tavallaan jo jossain ihan omilla kasvoillani tunnustanut, etten ota ja haastettakin on.

Juomahalujani on vähentänyt myös läheisen ihmisen korkeat maksa-arvot. Hän ei niinkään juo, mutta hänellä on voimakas lääkitys. Juttelimme, mitä kannattaa välttää muutakin kuin alkoholia. Toivon tosissani, että hänen arvonsa laskevat. Miten toisaalta herkkä on ihmisen maksa, vaikka se antaa paljon anteeksi - mutta kuinka pitkään? Ei minun tee viiniä mieli kun ajattelen hänen kohtaloaan. Ajattelen myös miten polttavalta alkoholi tuntuu suussa, nenässä, kurkussa, vatsassa… Miten suu on aamulla kuiva, olo pöheä ja voimaton. Naama punakka… Mieli hömelön ja ärtyisän yhdistelmä.

Kyllä minä tänäänkin nyt valitsen olla ilman. Hetki ja päivä kerrallaan.

Hyvää iltaa teille… Valmistaudutaan vuoden vaihteeseen.

4 tykkäystä