Taas uusi ketju

Me Lopettajat
1

Minulle kävi taas huonosti, viini vei mennessään pari viikkoa sitten, ja sen jälkeen olenkin palannut minulle “luontevaan” juomisrytmiin, eli kolmen-neljän päivän välein pitäisi sitä viiniä kaataa sisuksiinsa. Rahaa ei ole, mutta jostain vain se viinipullo löytyy. Juon mukamas salaa, mutta todellisuudessa olen tainnut töpeksiä oikein kunnolla julkisestikin.

Nyt, kun makaan tässä ja kärsin krapulaani, tunnen itseni aivan nollaksi. Täällä päihdelinkissä olen saanut lukea monen monista raitistumisista ja itsellänikin on ollut myös niitä valoisampia hetkiä joskus. Nyt mielessä pyörii kuitenkin vain yksi ajatus: miksen minä voi luopua alkoholista? Jostain syystä en päästä siitä irti, vaikka menetänkin alkoholille kaiken heti ensimmäisestä hörpystä alkaen. Juon vielä silloin, kun tajuntani on jo täysin mennyt.

Viimeksi kun tänne kirjoittelin, olin niin vakaasti päättänyt mennä A-klinikalle takaisin. Enpä mennyt. Enkä mennyt AA:n kokoukseenkaan. Alkoon sen sijaan menin :frowning: . Olen käynyt pohjalla jo monet kerrat. Tuntuu että tapan itseni tällä juomisella ja se pelottava hällä väliä -asenne jyskyttää takaraivossa.

En usko itseeni ja mahdollisuuksiini raitistua. Onko mahdollista löytää tuo usko vielä jostain? Jaksaako kukaan tsempata näin monta kertaa itsensä ja läheisensä pettänyttä ihmisenraatoa? On aika surullista tajuta olevansa päälle 30-vuotias nainen, jota katsoo peilistä takaisin ryppyinen juoppo akka. Sain kokea raitista elämää pari kuukautta tänä syksynä. Sitten luulin taas pystyväni kohtuujuomiseen :confused: . Muutama viikko sitten otin taas Antabusta, mutta olin juomatta vain hampaat irvessä. Todellinen raitistumisen halu on kadonnut. Onko minun pakko vajota taas aivan pohjalle ennen kuin pystyn raitistumaan?

Tätä ruikutusta taas :unamused: . En kuitenkaan voi kai muuta kuin päättää taas päivä - tai ensin tunti - kerrallaan, etten juo.

Tässä pahimmat houkutukseni, jotka yritän tässä teilata:
-viiniä ja juustoja (juustot saattavat unohtua ruokakassiin, mutta viini tulee juotua viimeistä tippaa myöten)
-kavereiden kanssa oluella käyminen töiden/opintojen jälkeen (minä jatkan iltaa yksin sen jälkeen, kun muut menevät kotiin ja juon itseltäni tajun pois)
-ajatus siitä, että vain baarissa ja humalassa voi tavata ihmisiä (todellisuudessa humalasähläilyt eivät ole tuoneet elämääni uusia ystäviä, vaan pelkkiä ryyppykavereita)
-viiniä juomalla luovuus lisääntyy (vain pienen hetken ajan, sen jälkeen alkaa tasainen alamäki, joka ei lopu ennen kuin sammun)
-jos en juo, minut leimataan alkoholistiksi (no, sehän minä olen - en vain uskalla sitä kenellekään ääneen sanoa).

Nämä luulin jo voittaneeni, mutta selvästi vanhat uskomukset elävät vielä mielessäni, enhän muuten tarttuisi pulloon kaiken sen tuskan jälkeen, mitä juominen on minulle aiheuttanut.

2

Apila, muistan sinut, itse olin ennen Basilica, nyt tauon jälkeen basi uudelleen kirjautuneena. Kaipailinkin sinun kuulumisia, kun luin tuota edellistä ketjuasi. Tottakai sinä ansaitset tuen ja tsemppauksen, siinä missä kuka tahansa. Uskotko, jos sanon että minä uskon sinuun. Uskon, että sinunkin kohdallasi raittius on mahdollista eikä toivo ole menetetty. Olosi kuulostaa tosi onnettomalta nyt ja motivaatiokin taitaa olla jossain hukassa. Saisitkohan mitenkään väännettyä itseäsi sinne AAhan? Toisten ihmisten seura kohottaa mieltä ja se motivaatiokin voi taas herätä. Toteat itse, että pelkäät tappavasi itsesi juomisellasi. Se on ihan aiheellinen pelko, jos ei hitaasti kituuttamalla, niin sitten taju kankaalla toikkaroidessa ympäriinsä. Olisiko tällä elämällä kuitenkin jotain muutakin annettavaa sinulle? Lähetän lohdutusta ja tsemppiä siihen, että kokoat itsesi ja lähdet tekemään tekoja raittiutesi eteen.

3

Tsemppiä, niin se minäkin sahasin sitä juomisen ja raittiuden väliä ja antabushan minullakin on kuvioissa
mukana. Ei se kohtuujuominen vaan onnistu. Sen olen itsekin kokenut nyt jo ah niin monen monituisen
kerran. Raittiita jaksoja on ollut, mutta eivät ole kantaneet eteenpäin. Nyt ole sisukkaasti päättänyt, että
nyt tämä elämänmuutos saa luvan olla kestävämpää sorttia. Vanhaan ei ole paluuta. Siinä lähtee henki
ennen aikaisesti.
Vaikka hetki kerrallaan, siitä se lähtee.
Voimia taisteluun.

4

Voi (netti)ystävä hyvä, kyllä sinua jaksetaan kannustaa ainakin täällä. Tärkeämpää on kuitenkin oma toimintasi. Einsteinin (väitetty) kuolematon viisaus on käytettävissäsi: Jos tekee jatkuvasti samoja asioita, mutta odottaa eri lopputulosta, on pöhkö.

Jotain täytyy muuttaa. Jokin askel astua. Joku kynnys ylittää. Muuten kaikki jatkuu kuten ennenkin.
t. saman kokenut

5

Tulipa hyvä mieli, kun luin viestejänne!

Ajattelen, että voin antaa itselleni kaiken anteeksi, jos vain luovun juomisesta nyt. Ajatus kulkee taas joten kuten, mutta ahdistus on valtava. Pelko on mielessä päällimmäisenä koko ajan, eikä asiaa auta se, että joudun tänään kahteenkin konserttiin soittamaan, vaikka tekisi mieli olla vain peiton alla kotona. Keikan jälkeen en kuitenkaan lähde lasilliselle, vaikka kuka sitä tarjoaisi. Säästän keikkarahat laskuihin ja kenties jotain jää säästöön joulua varten. Joulun alla on helppo syyllistää itseään juomisella, sillä ei kai kukaan halua olla se äiti, joka joi rahat, joilla piti ostaa lapsen joululahja.

Joululoma onkin siinä mielessä hiukan huono juttu, että silloin riski juomiseen on tavallista korkeammalla. Onneksi olen nyt sopinut selväpäistä seuraa myös niille päiville, joina poikani on mummolassa. Lapsen edessä en enää juo, se lupaus on sentään pitänyt jo kauan.

Uusi vuosi lähestyy myös. Juopon mieli ajattelee heti, että sittenhän voin vielä pari kertaa juoda, jos uuden vuoden lupaukseni on raittius. Tämä vuosihan on jo “menetetty”. Onneksi järki kuitenkin sanoo, että jokainen ryyppy johtaa kamalaan känniin ja jokainen känni voi olla se viimeinen, jolloin lähtee henki tai loukkaan itseni muuten vakavasti.

Uuden vuoden hyvä puoli on se, että voi alkaa sanomaan ihmisille, että en juo, koska uuden vuoden lupaukseni oli aloittaa terveelliset elämäntavat. Ei itse asiassa tekisi yhtään pahaa lisätä liikuntaa ja vähentää herkkujen syömistä. Jospa se itsetunto alkaisi joskus kohoamaan, niin olisi todennäköisempää raittiuden onnistuminenkin.

6

Helppoa raitistumista lupaisin kaikille halukkaille, mutta eipä sellaista taida olla olemassa. Vain otettu lääke auttaa, vaikka kuinkaa hampaat olisi irvessä. Oli se lääke sitten antabus, A-klinikka tai AA. Jos omin voimin ei onnistu, pitää etsiä uusia voimia apuun. Joku on lopetellut toistakin kymmentä vuotta, mutta nyt niitä raittiitakin vuosia on takana jo vaikka kuinka. :smiley:

7

Hei Apila. Ajattelin, että lukaisen vain nopeasti nämä viestit täältä läpi ja palaan sitten töihin. Viestisi herätti minussa hyvin paljon ajatuksia ja tunteita. Olen vuosia kamppaillut tuon “ei ole aitoa halua raitistua” tunteen kanssa, ja siihen se sitten kaatuu. Itse en koe, että halusin juodessani nimenomaan alkoholia vaan alkoholi oli pikemminkin keino päästä sellaiseen “henkiseen maailmaan”, jossa koin oloni hyväksi. Aloin haluta sitä niin paljon, että hyväksyin itsetuhoisen syöksykierteen mielihyvin. Aloin nauttia siitä, että minulla oli töissä kaljatölkkejä repussa ja kävin vessassa tissuttamassa aina lisää. Työni on aina ollut vapaata, joten olen voinut mennä ja tulla miten haluan.

Sitten tapahtui jotain ja sekosin alkoholin takia täysin. Se kokemus päättyi ikävästi ja raastavasti ja sen jälkeen päätin lopettaa juomisen. Ja nyt huomaa, se lopettaminen ei johtunut tuosta kokemuksesta. Olen ennenkin töpeksinyt pahasti, ja olen vain innostunut. Itse asiassa, tuon kokemuksen jälkeen kun heräsin klinikalta, olen pelkästään hyvilläni kaaoksesta ja hainkin kaupasta vielä lisää siideriä. Mutta sitten sinä päivänä, kaadoin viinat pois lähijunan vessaan enkä ole sen jälkeen juonut. Tätä sekavuuttani varmasti kuvaa se, että itkin vodka-pulloa kuin kuollutta lasta ja suutelin sitä ennen kuin hävitin sen elämästäni.

Kyllä se naurattaa jälkikäteen :slight_smile:

Tarkoitan sanoa, että itselleni tapahtui jokin muutos, jota kuvailen seuraavasti: ennen minulla oli kytkin, jossa oli asennot JUO-ÄLÄ JUO. Vuosia sain sen satunnaisesti pois tuosta juo-asennosta. Tuossa junamatkan aikana tapahtui niin, että koko kytkin katosi. Jos olisin tippaakaan uskonnollinen, kuvailisin tuota jumalalliseksi parantumiseksi. En ole, joten en osaa sitä selittää eikä se tietenkään vienyt ongelmaa pois. Mutta, se antoi kokemuksen, jollaista en ennen ole saanut.

Jos joku nyt keksii, miten tuon kokemuksen saisi synnytettyä ihmisessä, hänestä tulee oitis miljonääri. Itselleni ei lapsi, parisuhde, työ tai mikään riittänyt tuon kytkimen hallintaan. Olisin luopunut kaikesta, jotta olisin voinut juoda. Ehkä menin jonkin rajan yli, ehkä join lopultakin maaliin asti ja nyt ei tarvitse. Lohdutan itseäni välillä ajatuksella, että minun ei enää tarvitse kilpailla juomisessa kenenkään kanssa, sillä minä sain pääpalkinnon. Outo ajatus, mutta helpottaa minua. Ei enää tartte juoda.

Tunnen hyvin tuon helvetin, jossa kamppailet ja voin vain toivottaa jaksamista. Älä yritä hallita sitä, mitä et hallitse. Mitähän sekin tarkoittaa, teki mieli kirjoittaa se tuohon loppuun.

8

Minun kytkimeni meni eilen taas siihen JUO-asentoon. Nyt on lauluääni pilattu viinillä ja tupakalla, vaikka huomenna pitäisi aamulla laulaa julkisesti kaikenlaista… Eilen kotona parin viinilasillisen jälkeen sanoin [i]ääneen[i] itselleni: tässä sitä taas mennään. Sydän löi jo parin lasillisen jälkeen huimaa vauhtia ja yllättävän nopeasti tuli oksettava olo. Väistyihän se kuolemanpelko ja kaikki muukin, kun alkoholi sai ottaa kaiken viedäkseen.

Soitin aamulla AA:sta saamaani numeroon ja puhuin pitkään naisen kanssa, joka sieltä vastasi. Se ryhmä, jossa olin aikaisemmin käynyt, on lopetettu kokonaan, mutta tämä ihminen puhelimessa sai jo minut uskomaan siihen, että minullekin on apua tarjolla, jos vain itse suostun sen ottamaan vastaan. Hän lupasi kysellä kuulumisiani huomenna uudestaan.

Eikö tämä taistelu koskaan lopu? Myönnän jo häviöni, mutta silti en pääse sotatantereelta pois. Hyvät ihmiset, nyt olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta ruumiini vietäisiin pois taistelijoiden jaloista!

9

Apila,
hyvä kun soitit.
Siitä on kysymys, anna ihmisten auttaa sinua. Joskus vaan on niin, että ei yksin osaa löytää niitä keinoja joilla ajatteluansa ja toimintaansa muuttaisi. Kyllä sinä sieltä taistelukentältä pois pääset, apu on tulossa. Huomenna vastaat siihen puheluun, menet ryhmään ja alat kuunnella. Siitä se lähtee.

10

Aikaisemmin kävin AA:ssa ajatellen, että pelkkä sinne ilmestyminen oli suuri muutos. En yrittänytkään ottaa asioita vastaan, vaan keskityin surkuttelemaan omaa tilaani. AA oli mukamas pohjalla käymisen huipentuma, kaiken pahan kulminoituminen. En nähnyt asiaa ollenkaan niin, että ryhmässä käyminen oli ensimmäinen askel kohti parempaa elämää. Eihän sinne sitten tullut mentyäkään, kun koko AA edusti mielessäni juoppouden pohjamutaa. Niin sairas mieli voi kääntää kaiken nurin päin, jotta juominen olisi taas mahdollista.

Tämän päivän krapula on outo: itsesäälin tilalla on vahva käsitys siitä, että tulevaisuudesta päätän minä itse. Voin juoda tai olla juomatta. Siinähän se ongelma on - ja samalla sen ratkaisu! :open_mouth:

11

Nyt alkoi pelottamaan se, että huomenna tulee puhelu AA:n siltä naiselta. En oikein tiedä, voinko puhelimessa valittaa omaa surkeuttani, vai pitäisikö vain keskustella jotenkin “objektiivisemmin” alkoholismista yleensä+ Eipä silti, minua jännittää puhelimitse asioiminen aina. Monta kertaa onkin pitänyt juoda hiukan viiniä ennen kuin on voinut hoitaa asoita puhelimitse :blush: . Tuntuu kuitenkin hyvältä, kun tietää, että nyt joku ymmärtää minun olevan alkoholisti, eikä siis luultavasti vaadi minulta mitään muuta kuin tähän ongelmaan keskittymistä.

Hassua kyllä koen olevani jotenkin huono alkoholistikin. :laughing: En ole raitistunut, vaikka olen sitä yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa. Voisihan asian tietysti ajatella toisinkin päin: olen erityisen “hyvä” alkoholisti, sillä olen todella juonut itseni suohon monet kerrat, ja edelleen viini maistuu.

Täytyisi saada itsestään edes joku positiivinen kuva, johon voisi tukeutua hädän hetkellä. “Hällä väliä, kaikki on menetetty” ei ole paras mahdollinen alusta raitistumiselle :confused: .

12

Nämä poimin viisaista viesteistänne tähän itseäni varten. Paljon muitakin viisaita ajatuksia sain päähäni jo teidän avullanne, mutta tänä iltana päätin nyt keskittyä juuri tähän ajatukseen: minun on itse oltava aktiivinen raittiuteen pyrkiessäni. En voi vain passiivisesti odottaa ihmettä tapahtuvaksi ilman, että teen itse (ajatus)töitä asian eteen. Harvan sairauden voi kääntää piileväksi pelkällä ajatuksen voimalla. :smiley:

Tuota on kyllä vieläkin vaikea hyväksyä: alkoholismini on ja pysyy, joko julkisena juopotteluna tai sitten piilevänä ominaisuutenani koko elämän halki. Tästä “kaverista” ei pääse koskaan täysin eroon. Sen rinnalle pitäisi nyt saada kuitenkin toiseksi kaveriksi raittius. Raitistunut alkoholisti. Kyllä tuollaisen tittelin ansaitakseen voi hiukan ponnistellakin. Minulle ainakin tuo sanapari herättää mielikuvan ihmisestä, joka on itsensä ja menneisyytensä kanssa sujut ja joka ei ihan pienestä horju, vaikka elämä aina asettaakin tielle kuoppia. Ajatella, jos minäkin saisin joskus kokea olevani sellainen ihminen!

13

Hyvä

14

Tekeepä herääminen tiukkaa, nyt olisi pitänyt saada nukkua pidempään… Velvollisuudet täytyy kuitenkin hoitaa, ihan riittävän usein olen niistä luistanut juomisen takia. Helppo tämä päivä ei tule olemaan, sen verran on pala kurkussa ja pulssi korkealla.

Tajusin juuri erään ajatussolmun, jota olen mielessäni pitänyt kasassa. Ajattelen, että minulla on koska tahansa mahdollisuus lopettaa juominen. Niinhän se onkin, mutta minulle siitäkin ajatuksesta on tullut juomisen mahdollistaja: ei haittaa, jos nyt juon, koska tahansa voin sitten laittaa korkin pysyvästi kiinni! Täytyy korvata tuo “koska tahansa” sanalla nyt. Nyt voin ja saan laittaa korkin pysyvästi kiinni.

Täytyy elää näiden vaikeiden ensimmäisten juomattomien päivien läpi. Kokemuksesta tiedän, että helppoa se ei tule olemaan… Itku, unettomat yöt ja ahdistuskohtaukset ovat takuuvarmoja seuralaisia lähipäivinä. Onneksi on kokemusta myös niitä seuraavasta onnentunteesta, kun ihmisrauniolle alkaa rakentumaan jotain uutta. Saa nähdä, minkälainen rakennelma siitä tulee.

15

Joka käänteessä sinä olet kuitenkin myös ihminen, Apila. Alkoholisti on vain yksi nimilappu. Tällä hetkellä varmaankin se hallitseva nimilappu, koska siihen liittyvät ongelmat ovat niin vahvasti läsnä, pinnalla ja ajatuksissa.

Sitten kun juomisesta kuluu aikaa, kuukausia, niin se muuttuu tuollaiseksi vain yhdeksi nimilapuksi, ja elämään mahtuu niin paljon muutakin kuin se alkoholismi. Tai raittius: ei se raittius ole itseisarvo, vaan se kaikki muu mitä sen avulla saa. Ja kyllä, sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Kaikki me, kukin tavallamme, “rukoilemme”, että sinä annat periksi ja suostut vastaanottamaan apua. Ei sille AA:sta soittavalle tarvitse mitään viisasta ja analyyttistä sanoa, kerrot vain että pelkäät, pelkäät enemmän kuin ehkä milloinkaan koko elämäsi aikana. Otat vastaan sen kaiken avun, jota ihmiset ympärilläsi haluavat tarjota. Ja siihen päälle käyt itse hakemassa vähän lisää sieltä A-klinikalta.

Yritä keskittyä nyt vain tähän yhteen ongelmaan, niihin muihin voit sitten palata kun voimat siihen riittävät. Halauksia!