Ajatella… 2 viikkoa ilman ainuttakaan pisaraa alkoholia. Minulle se on mielettömän pitkä aika kotioloissa. Enpä ole moiseen kyennyt moneen vuoteen. Nyt haaveilen että tämä raittius jatkuisi kuukaudeksi, kahdeksi kuukaudeksi, vuodeksi. Tuntuu ihan mielettömän hienolta kun kaikki pahimmat vieroitusoireet on poissa. Kämmenet hikoilee vielä myrkkyjä pois tämän tästä, kärsin unettomuudesta, vapisen edelleen aamuisin, mutta muutoin alan taas muistuttaa hyvässä kunnossa olevaa ihmistä
Tämän kahden viikon aikana on ollut kaksi oikein pahaa vain n. vartin mittaista jaksoa jolloin on tosissaan tehnyt mieli juoda. Ne selätin soittamalla AA-kamuille ja menemällä illalla ryhmään. Kaikille se ei sovi, enkä ole edes varma sopiiko minullekaan, mutta on ainakin helpotus pahimpiin juomahimoihin näin alkuun päästä puhumaan niistä ihmisille, jotka ymmärtää mistä on kyse.
Minusta itsestäni… Olen täällä aiemminkin esittäytynyt, mutta päivitys lienee paikallaan. Olen reilu 3-kymppinen nainen, pääpäihteenä ihan ehdottomasti alkoholi, mutta tullut kokeiltua sitä sun tätä aikoinaan. Varsinaista ongelmaa en onneksi sentään ole kehittänyt muuhun kuin alkoon. Lukuisia katkoja, laitosjaksoja, AA:ssa olen rampannut ja ollut ramppaamatta häpeissäni. Useita työ- ja opiskelupaikkoja on tullut juotua, samoin käynyt monille parisuhteille. Jäljellä on silti edelleen katto pään päällä, kohtuullinen toimeentulo, rakastava perhe, aivan ihana miesystävä jne. joten ehkä vielä koko peli ei ole menetetty.
Nyt vaan huomenna taas ryhmään ja tämä kirjoittaminen tänne antaa kans puhtia joten enköhän tähänkin ketjuun lisäile kuulumisia (toivottavasti)jatkuvan raittiuden myötä. Sehän on päivän selvää, ettei minusta ikinä tule kohtuukäyttäjää, ne haaveet jätin jo kaksvitosena. Siksi täällä lopettajissa. Ja itse asiassa en edes haluaisi olla mikään kohtuukäyttäjä. Ihan siitä syystä koska olen tällainen kuin olen, en vaan osaa ottaa esimerkiks 4 kaljaa ja lopettaa siihen. Parempi olla ottamatta ensimmäistäkään. Vaikka tässä vasta se 2 viikkoa takana, niin tunnen saaneeni elämästä paljon enempi irti kuin kännispäin puolen vuoden aikana
Kaksi viikkoa ilman viinaa ON pitkä aika ihmiselle, joka on tottunut olemaan kännissä useampana päivänä viikossa. Alku on tärkeä ja merkityksellinen. Todistettvasti pystyt olemaan ilman alkoholia ja vielä siten, että vointisi onkin parempi ilman sitä.
Ajatushan menee juodessa jotenkin niin, että juomista ei voi lopettaa, se on maailmanloppu ja ilman viinaa ei vain yksinkertaisesti voi elää.
Kuvauksesi perusteella juomisesi edustaa nopeasti ja aggressiivisesti etenevää alkoholismia. Nuoresta iästäsi huolimatta olet kerennyt jo yrittämään useasti katkojen ja hoitojen kautta lopettamista. Et ole siitä huolimatta lannistunut, vaan siinä seisot kaksi raitista viikkoa takanasi. Hienoa!
Järjettömästä tsemppiä ja onnea tiellesi. Jospas ne sinunkin juomiset olisi nyt juotu.
Moikkis Chilipippuri ja tervetuloa mukaan. Leikkasin tekstistäsi sen mihin kannattaa panostaa ja mikä kannattaa säilyttää.Näin tärkeistä asioista kiinnipitäminen merkitsee edistystä sekin. Peliä ei todellakaan ole menetetty, keskity olennaiseen ja olemassa oleviin tukipilareihin. Tsemppiä.
Enpä olekaan aikoihin kirjoitellut, mutta nyt tuli tämäkin foorumi mieleen pitkästä aikaa. Täysin raittiina en ole onnistunut olemaan ketjun avauksen jälkeen. Tuli retkahdus alkukesästä. Samalla tuli juotua kouluttautumismahdollisuus, jonka ehdin aloittaa varmana siitä, etten retkahda juomaan. Ei ole yllätys, että päädyin jälleen poliisilaitoksen kautta katkolle. Mutta olen taas ollut jonkin aikaa raittiina ja todennut, että TARVITSEN ryhmiä ihan joka ikinen päivä.
Juomahalut on olleet todella rankkoja, erityisesti niinä iltoina kun olen jättänyt menemättä AA-ryhmään. Viimeksi toissa päivänä kävin itseni kanssa kamppailua juodako vai eikö juoda. Se tunne on aivan kamala ja vaikka moni kertoo juomahalujensa hävinneen AA:n myötä, minulle ei niin ole käynyt. Rukoilen, kuntoilen itseni aivan uuvuksiin, ahmin herkkuja, ajelen pitkin poikin vailla määränpäätä. Ei auta ei… toisen alkoholistin kanssa keskustelu auttaa, mutta olen aika arka soittamaan. Olen ihmeissäni, että olen tänäänkin raittiina. Nuo itsensä kanssa taistelut on olleet kaiken kaikkiaan todella koettelevia. Tosin olen nähnyt, että pystyn selviytymään ja aamulla olen kiitollinen kun ei ole krapulaa. Nyt vaan toivon, että ajan kanssa myös juomahalut vähenisi. Tai ei ainakaan tulisi niin usein, koska olen muuten oppinut nauttimaan elämästä.
Olet hävinnyt taisteluita, mutta sota on vielä kesken.
Olet kuitenkin ilmeisesti saanut pitkähkön kuivan kauden ennen kesän soppajuhlia? Sehän on hyvä sekin! Ja kertoo, että kyllä sinä pystyt. Ole armollinen itsellesi, alkoholi ja sen puute on vain yksi osa sinun elämääsi, vaikka raittius ilmeisesti on sun pakko laittaa ihan kaikkia muita asioita edelle.Sen kun muistat joka päivä.
Hyvää illan jatkoa!
Huomenta! Olen juu saanut nauttia raittiudesta jo n. 6kk lukuun ottamatta tota parin viikon mittaista retkahdusta ja elämänlaatu on jotain aivan muuta kuin aiemmin on ollut. Havaitsen vuodenajat, muiden luottamus minuun on alkanut parantua, voin milloin vaan hypätä rattiin, rahaa jää vähän törsättäväksikin, olen löytänyt uusia harrastuksia… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä kaikki kun vaan muistaisi silloin kun se pahin juomahalu iskee. On jotenkin välillä sellainen olo, että tekisi jo ihan piruuttaan mieli näyttää itselleen kuinka “ihanaa” se känninen elämä on. Taidan kummiskin jättää väliin tällä kertaa, muistan toistaseksi liiankin hyvin.
