Näin monen vuoden jälkeen… kuulunen Lopettajiin.
Siitä on jo aikaa, kun viimeksi täällä vierailin. Olin jo vuosia täysin raittiina, nyt jo jokusen vuoden ajan palanneena entisaikaiseen tissutteluun, josta sisuuntuneena haluaisin kiihkeästi päästä irti… Takaisin siis täällä. Kirjoittelen lisää lähipäivinä. Korkki menee kiinni nyt ja lupaan itselleni palata kirjoittamaan tuntemuksistani.
Welcome back
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa!
Kiitoksia takaisinpaluutoivotuksista,
takana yksi holiton päivä, kyllä tämä tästä lähtee. Niin kauan kun jaksan pitää “ongelman” mielessäni ja muistan, minkä vuoksi minun oli lopetettava… uskon asian olevan reilassa. Mutta, aivan liian monta kertaa on käynyt niin, että muutaman päivän tai viikon päästä ikäänkuin unohdan, että alkoholi on minulle ongelma…
Lopettamispäätöksen olen tehnyt. Kunhan toivun joulusta, mietin millä keinoin hoidan raittiuttani, mitä kyselijöille vastaan vai sanonko mitään.
Tuppaa se probleemi unohtumaan heti kun vanhasta morkkiksesta on selvinnyt. Joskus saattaa olla “kuivilla” vuodenkin verran, kun on morkkista riittävästi. Omasta kokemuksesta olen tullut siihen tulokseen, että sitä raittiutta tulee vaalia jollakin tavalla vieläkin, vaikka olisi vuosikaudet elänyt raittiina.
Mitäs se kenellekkään kuuluu otatko paukkua vai et! - Kyllähän se on aivan oma asiasi otatko vaiko etkö, mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä toiset siitä ovat?
terveisin Raitis porsas
Hei, tervetuloa! Tuntemuksista on hyvä kirjoittaa ja myös siitä, mitä niistä on seurannut. Esimerkiksi mitä seuraa itseinhosta ja katkeruudesta tai ilosta ja kiitollisuudesta.
Kun minulle tuli halu lopettaa juominen, tein päätöksen hakea apua menemällä AA-palaveriin, ja sitten myös toteutin sen päätökseni. Olen saanut olla juomatta siitä lähtien sieltä oppimiani selkeitä keinoja käyttäen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos kommenteista helisee ja lomapuisto
Tuosta paukun ottamista ja pitäiskö sitä jollekulle selitellä. Tietenkään ei kuulu kenellekään muulle otanko vai en, enkä koe koskaan tulleeni painostetuksi ottamaan - ihan itse olen viinit halunnut nauttia. Oikeastaan en usko, että kukaan minulta välttämättä edes syitä tulee kyselemään. Puoliso nauttii alkoholia silloin tällöin, kohtuullisesti. Ystäväporukkaan kuuluu kaikenkarvaista menijää, joista osalle maistuu enemmän kuin toisille. Ongelma ei mulle ole niinkään ollut ehkä nuo sosiaaliset tilanteet vaan se kotona itsekseni tapahtuva tissuttelu. Illalla “nautiskelen” hitaasti (mutta kauan) viiniä, yöunet kärsivät, koska määrät eivät pysy vähäisinä…
Olin muutaman vuoden (vajaat neljä) juomatta lainkaan alkoholia. Tuona aikana sairastuin vakavasti, kävin läpi parisuhdekriisiä ym. isoja juttuja, joista selvisin aivan hyvin ilman alkoholia. En oikein koe vain “kuivatelleeni” vaan voin oikein hyvin. En myöskään koe suuremmin morkkista mistään yksittäisistä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
En tiedä osaanko kiteyttää syitäni lopettaa viinin tissuttelu. Ensinnäkin se hallitsee minua, en pysty ottamaan vähän viiniä ja lopettamaan yhteen lasiin (jolloi yöuneni eivät kärsisi, eikä terveysvaikutukset olisi merkittävät). Minua pelottaa alkoholin terveysvaikutukset. Sairastan jo kaksi kertaa uusinutta syöpää, johon alkohlin käytöllä on katsottu olevan selvä yhteys. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta kun juoksen tunnin aamulla edellisen illan viinintissuttelun jälkeen, käy mielessä onkohan koko liikunta siinä tilanteessa kovinkaan järkevää.
No nyt täytyy laittaa tämä asia hautumaan…
Maanantaiaamupäivä (USAssa) ja olo on flunssainen, muttei onneksi krapulainen. Kolmas päivä viinittömänä menossa ja olen niin tyytyväinen päätökseeni lopettaa se kavala viinin kanssa tissuttelu. Kaksi lapsista palannut jo omille teilleen, yksi vielä viikon kotona (18vuotias).
Olen järjestänyt mukavaa tekemistä (pari reissua) tammikuulle. Molempiin kuuluu paljon autoilua vieraassa maastossa, ruuhkissa, mahdollisesti jäisillä teillä. Ennen kuin tein päätöksen laittaa korkin kiinni, mietin vähän pelokkaana miten selviän ajamisista turvallisesti. Osa illoista yksin hotellihuoneessa… tavallisesti dinnerin jälkeen pullo viiniä mukana ja sen tissuttelu hotellihuoneessa ties kuinka myöhään. Sitten aamulla skarppina liikeelle… heh. Mikä helpotus nyt kun päätös on tehty. Jostakin syystä repsahtaminen ei käy edes mielessän. Just nyt hyvä näin.
tsemppiä Woody! Sama ongelma kun sinulla, ei pysty ottamaan lasillista viiniä vaan menee koko pullo. Tai kaks. Selvänä suurinpiirtein ainoastaan työpäivä, töistä tullessa pullo auki, laskelmat paljonko voi ottaa että on aamulla selvä. Väsyttää, vit*ttaa, masentaa, ahdistaa…lähes koko ajan. Tätä en jaksa enää
Nyt toinen selvä päivä alullaan. Ilman krapulaa 
Koitan kans miettiä mukavaa tekemistä juomisen tilalle, millä välttää karikot. Toisaalta elää hetki kerralla, miettimättä liikaa tulevaa. Olen selvänä nyt. Tyytyväinen. Tsemppiä!
Tervehdys Woody ja Kerttuli! Minulla on myös samanlainen tarina kuin teillä, eli vaikka olen hoitanut työni aina kunnolla, niin kaikki vapaa-ajat ovat kuluneet viiniä lipitellessä. Tosin loppuaikoina en ole varma, hoituivatko ne työtkään enää niin kunnolla, sillä olin aina duunissa krapulassa tai välillä jopa vielä promilleissa. Nyt, kun raittiutta on takana sellainen puolitoista kuukautta ja olo mitä mainioin, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten pystyin vuosikausia selviämään töistäni krapulaisena, usein vain muutaman tunnin yöunilla! 
Minä sain avun A-klinikalta. Olen ollut antabuksella marraskuun puolesta välistä alkaen, sekä käynyt erilaisissa A-klinikan vertaistukiryhmissä. AA:ssakin olen koettanut käydä, tosin en ole oikein päässyt siihen askeltouhuun kiinni. Kovin on vielä huteralla pohjalla tämä minunkin raittiuteni. Välillä tuntuu että olen aivan euforiassa, välillä taas tuntuu että eihän tässä ole mitään järkeä ja viininhimo on kova. Mutta aina viininhimon iskiessä yritän muistella sitä kammottavaa oloa, joka oli useana aamuna töissä, kun pumppu hakkasi ja päässä suhisi niin, että olin varma että minulta katkeaa verisuoni päästä. Ja verrata sitä kammottavaa oloa tähän nykyiseen, kun hyvin nukutun yön jälkeen herään pää selvänä ja mieli kirkkaana uuteen päivään. Olen myös pitkästä aikaa löytänyt taas liikunnan ilon. Siitä saan kovasti virtaa ja hyvää mieltä.
Tsemppiä meille kaikille raitistumisen tiellä!
Kerttuli ja Hilppi - kiitos viesteistä!
Mulla on laskut päivistä sekaisin, kun asun siis USAssa ja mulla nyt “vasta” tiistaiaamupäivä menossa. Taitaa olla neljäs raitis päivä alkamassa. Viimeiset viinit nautin joulupäivän iltana. Pikkasen jännittää se, että taloon on hankittu uudenvuoden juomia ja “perinteet” muka velvoittavat. Lupasin jo toimia kuskina 18-v pojalleni eli varmasti selvänä. Muutenkin olo on sen verran hyvä, etten lähde tätä katkaisemaan.
Kerttuli - niinhän se on ettei yksi lasillinen riitä ja silloin on jo liian myöhistä, kun kaikki päätökset ottaa vain lasillinen nollaantuvat. Mieheni on kohtuukäyttäjä, eikä voi edelleenkään ymmärtää miksen ota vain yhtä lasillista (da!), koska hän pystyy itse siihen aivan hyvin. En edes yritä enää avata asiaa. Ilmoitin vain, että en nyt ota sitä lasillista kiitos. Mulla on viinin lipittämisen ohella säilynyt vuosikausia liikunta tärkeimpänä harrastuksena: juoksua, pilatesta, kuntosalia tai oikeastaan mitä millloinkin, mutta aina jotakin. Liikuntaan olen sitouttanut itseni jo aiemmin mainitsemani syöpähistorian vuoksi. Liikuntaa suosittelen kaikille, kuten Hilppikin toteaa, siitä saa kovasti virtaa ja hyvää mieltä.
Oi muistan niin hyvin ne krapulaiset duunipäivät, mulla kuitenkin ne ajat monien vuosien takaa, kun olin paljon nuorempi (yllättävän konkreettisesti sen tunteen saa silti palautumaan mieleen). Nykyisessä työssäni olen voinut vaikuttaa työaikoihin ym. paljon joustavammin, mutta jotenkuten hanskannut hommat.
Olin siis muutama vuosi sitten melkein neljä vuotta juomatta. Sitä aiemmin olin ollut muutaman useamman kuukauden jakson juomatta. Kokeilin sitä kohtuukäyttöä aina siinä välissä ja huonostihan siinä kävi. Suren todellakin sitä, että en voi ottaa sitä yhtä lasillista.
Arvelen itse, että mulle muodostuu haasteeksi se, että “unohdan” ettei musta ole kohtuukäyttäjäksi. Valitettavasti yhdenkin repsahduksen jälkeen mun on ollut erittäin vaikea ryhtyä uuteen raittiusjaksoon, kuukausien ellei vuosin päästä vasta on onnistunut. “Mindset” menee uusiksi aina, eikä raittius tunnukaan enää niin tärkeältä asialta. Moni on ehdottanut, että AA olis hyvä tuki, mutta kun en osaa kuvitella sitä itselleni (ennakkoluulot?). Kun sairastin syöpää, minulle ahdistukseen asti tyrkytettiin monenlaisia tukiryhmiä, joita kammosin. Minulle alkoholi on todellinen ongelma, mutta jääräpäisyyttäkö sitten on, että kuvittelen selviäväni siitä itse.
Hyvää loppuvuotta kaikille!
Ainakin Floridassa toimii suomenkielinen aa-ryhmä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mä olen sellainen “kotkat ei lennä parvissa”- tyyppi. Minulle taitaa se AA olla se ainoa ryhmämuoto, joka minulle käy. Ensimmäisen kerran olen sinne rantautunut jo vähän yli 20 vuotiaana. Silloin menin sinne ystäväni mukana uteliaisuudesta. Tällä kertaa elän kolmatta raittiuttani. Pitkillä raittiuskerroillani, en ole ollenkaan paneutunut retkahduksen estoon millään tavalla ja lopettanut palavereissakin käynnit kokonaan. Tällä kertaa olen lukenut retkahtamisesta paljon. AAssa en ole kokenut tarvetta käydä kovinkaan usein, sillä raittius säilyy mielessäni raikkaana tämän plinkin avulla.
Kerroit kuinka selvisit pitkällä raittiudellasi useista vaikeuksista selvinpäin mukaan lukien syövät ja kaikki. Mullakin tän toisen pitkän raittiuden loppupäässä oli aikamoisia kuvioita elämässäni, selvinpäin kuljin ne lävitse, eikä minulla ollut mitään haluja alkoholin suhteen. Alkoholistina minun olisi pitänyt tietää, että minun olisi pitänyt käydä vaikka palaverissa hakemassa tukea toisilta, ettei ajatusmaailma palaudu vanhoille urille sekä stressi kasva liian suureksi. Tällä kertaa en aio unohtaa raittiuden ylläpitoa.
Vituttaa nuo yhdet kun ne mainostaa ja koittaa rekrytä tuonne AA:han joka hiton langassa lisää porukkaa. Eivät mistään muusta puhukaan täällä kuin siitä että miten hienoa on kuulua johonkin lahkoon. Onneksi täällä on tuo ominaisuus että saa laitettua heidät “vihamiehiksi” ettei tarvitse katsoa noita heidän typeriä viestejään.
Mutta siis joo. Kyllähän se pitkäaikainen tissuttelu muodostuu helposti tavaksi. Itsellä se oli oluen lipittämistä, milloin enemmän, milloin vähemmän. Tavoite kai oli saada jonkinlainen tasainen pöhnä päälle ja paeta tätä “surkeaa” todellisuutta. Oikeastihan se onni löytyy sieltä riippuvuuden alta, kunhan saa jonkinverran selviä päiviä alle. Sen jälkeen jokainen päivä tuntuu toistaan paremmalle ja alkaa nauttimaan ihan pienistä asioista, joista sitten koostuu yksi iso elämän täyttävä kokonaisuus. Sitä saa ihan luvan kanssa sitten fiilistellä. :mrgreen:
Minulla ei tätä raitistelua vielä ole kertynyt kovin hirveän montaa päivää, mutta aikaisemmista kokemuksista tiedän tuon edellämainitun sanoa. Mutta myöskin täytyy muistaa, että kun on riippuvainen alkoholista, sitä ensimmäistä ryyppyä ei saa enää ottaa, sillä alamäki on sen jälkeen paljon edellistä jyrkempi ja johtaa takaisin sinne pohjalle hyvinkin nopeasti.
Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin sinullakin :mrgreen:
Hauskaa päivää sinne rapakon taakse!
Kiitoksia kommenteista… ja noh noh - en itse(kään) piittaa AAsta, en siis ole aikonut sen ohjelmaan perehtyä, mutta kaikkien kokemukset ja kommentit aiheesta ovat tervetulleita. Kiitos niistä.
Mulla nyt juuri viides alkoton päivä menossa ja hyvältä tuntuu. Eilen illalla kävi mielessä, että mitäs jos uutenavuonna ottais kuitenkin tai ens viikon lomareissulla. Tämän ajatuksen laukaisi ystävän (joka ei tiedä raitistelustani) kepeä kommentti siitä, kuinka hyviä drinkkejä tuolla lomakohteessa tarjoillaan (minä en edes koskaan juo drinkkejä). Huterasti siis raittiudessa kiinni.
Mutta aihe, josta kaipaisin kommentteja on “raittiuden ylläpitäminen/hoitaminen”. Mitä se tarkoittaa? Mitä se pitää sisällään? Moni sanoo käyvänsä AAssa ylläpitämässä raittiutta, mutta mitä se tarkoittaa?
Ehkä ajattelen yksioikoisesti, mutta kuvittelen raittiuden olevan mahdollista, kun tilalle tulee jotakin tärkeämpää. Mun pitkään jatkunut viinin tissuttelu on jatkunut ainakin osittain siitä syystä, että en ole kokenut voivani vaikuttaa elämääni (tulipas laveasti). Perheessä kolme kilpaurheilijanuorta, joiden elämää manageerasin ja niin antoisaa ja positiivista kuin se olikin, pelivara omalle rentoutumiselle / oman elämän hanskaamiselle oli hyvin vähäistä. Hyvä ystävä/ nopea rentoutuminen oli aina saatavilla olevassa viinipullossa. Nyt lapset jo omilla teillään ja mulla tilaisuus laittaa itseni etusijalle. Sitä tässä nyt teen / koetan tehdä. Koetan pysähtyä ja hidastaa tahtia. Olen aina liikkunut paljon, sitä jatkan ehdottomasti. En tiedä toivonko elämääni sinällään suuria muutoksia (paitsi alkoholittomuuden).
Mitä mulla jää huomaamatta? Miten sitä raittiutta hoidetaan?
woody kirjoitti
AA-ryhmän voima syntyy siitä, että heikkoutensa ja erehtyväisyytensä myöntäneet alkoholistit tukevat toinen toistaan. Tämän päivän raittiudesta huolimatta tiedämme, että vaara, hämäävä ja voimakas vihollinen vaanii puolustuksemme heikointa kohtaa. On oltava valppaana, nöyrästi tajuttava tosiasiat. Ryhmiin ei ole vaatimuksia, ne ovat suvaitsevaisia, kuka tahansa saa liittyä eikä ole mitään jäsenmaksuja tai velvollisuuksia. Ryhmät ovat itsenäisiä elleivät toiminnallaan vahingoita suuresti toisia ryhmiä tai AA:ta. Ulkopuolisia avustuksia ei oteta, kahvit ja vuokrat maksetaan kiertävään hattuun vapaaehtoisesti pannuilla rahoilla. Johtajia ei ole, on vain vuorottelevia vapaaehtoisia palvelijoita, jotka mm. keittävät kahvit.
Alkoholistille juominen merkitsee yleensä ennenaikaista tuhoa, mutta hengellisen 12 askelen ohjelman tuella ja rakastavan vertaistuen avulla pysyvä raittius on mahdollinen ja hieno asia.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos lomapuisto,
Uskon hyvinkin, että AAsta on monelle apua. Omakohtaista kokemusta minulla ei siitä ole eli pelkästään ennakkoluulojen, muiden kertoman ja siitä lukemani perusteella en koe sitä itselleni oikeaksi paikaksi hoitaa itseäni. Jos olen tämän vuoksi tuomittu raittiudessani epäonnistumaan, niin sitten kai olen. Huomaan saman vastareaktion, kun minulle aikanaan tarjottiin (=tuputettiin) vertaisryhmiä “ainoana oikeana tapana selvitä” syövästäni / oppia sen kanssa elämään. Moni hyvää tarkoittava tuomitsi myös perinteisen lääketieteen tavan lähestyä sairautta ja tarjosi vaihtoehdoksi monenmoista muuta hoitoa. Ehkä olisin parantunut / selvinnyt paremmin, jos olisin näihin tarttunut - kuka tietää. Tahdon siis vain sanoa, että syystä jos toisestakin en halua mennä AAhan, mutta aivan aidosti haluan raitistua. On kait niitä muitakin keinoja. Siihen täältä haen vertaistukea.
Jos olet siellä USA:ssa, niin se AA voi siellä olla uskonnollista (ennakkoluulo?).
Edit.
woody hyvä, ei AA ole ainoa tapa alkoholistille saada pysyvä raittius. Se vain sattuu olemaan minuun tehonnut, ja sopinut myös suurelle määrälle muita suomalaisia. USA:ssa alkunsa saaneena siellä on tietenkin hyvin paljon aktiivisesti toimivia ryhmiä.
Grapevine-lehdessä on ajankohtaisia juttuja AA:sta. Sinulla on myös mahdollisuus käydä tutustumassa jonkun ryhmän kokoukseen.
Kun en tunne muita USA:n käytäntöjä, en niistä osaa juuri mitään sanoakaan. Sen tiedän, että ns Minnesota-hoito on sieltä tullut Suomeen, ja Betty Ford klinikasta olen lukenut jotain myönteistä.
Sinulle ja perheellesi toivotan hyvää terveyttä ja raitista uutta vuotta 2016!
Retkahtamisen estäminen sekä Raittiuden ylläpitäminen!
Minulle kaikki on lähtenyt siitä, että olen myöntänyt sen tosiasian kohdallani, että olen alkoholisti. Olen viinan suhteen voimaton alkaessani sitä käyttämään. Sitä käyttäessäni ajatusmaailmani alkaa välittömästi vääristymään!
Sullakin vaikuttaisi olevan uusi kausi elämässä alkanut. Poikaset ovat lähteneet pesästä omille teilleen. Toisaalta hyvä asia ja toisaalta huono asia. - Mitä kauemmin elää, niin huomaa sen asian, että elämä on loppupeleissä luopumista (hirvee ilmaisu, mutta niin se vaan menee) pikkuhiljaa kaikenlaisista asioista.
No, mun mielestä kannattaa ennakkoluulottomasti tutustua aiheeseen alkoholismi. Tietolähteitä siellä USAn päässä on varmasti pilvin pimein ja erilaisia parannuskonsteja tarjolla.
Kukaan ei voi sinun puolesta ratkaista sitä asiaa oletko alkoholisti vai et, se on sinun itsesi tehtävä. Kukaan ei voi myöskään tarjota sinulle suoria ohjeita siitä kuinka estät retkahtamisen ja ylläpidät raittiuttasi. Sinun on nämä selvitettävä itsellesi ja se vaatii asiaan perehtymistä tutkailemalla omaa elämää sekä mennyttä että tulevaa, jotta voi rauhallisin mielin elää tätä nykyhetkeä.
Itse olen “perehtymisen” perusteet löytänyt AA:n ohjelmasta sekä käymällä palavereissa. Olen myös tutustunut aihepiiriin plinkissä sekä tutkailemalla mitä netti tarjoaa asian tiimoilta.
