Jouduin tapaturman vuoksi sairaalaan ja jalka leikattiin (kaaduin kännissä). Reilut 2vk sitten.
Ja nyt on taas mennyt tuosta sairaala reissusta saakka ihan kännissä.
Ei vain uskalla lopettaa olen yrittänyt olla juomatta mutta tulee niin hirveät vieroitusoireet että en kestä. Mm välähdyksiä silmissä tuntuu kuin taju lähtisi. Käsien ja jalkojen puutumisia. Mutta erikoisempaa ehkä se että rupeaa luulemaan ja kuulemaan omia.
Nyt yrittänyt kahtena päivänä lopettaa vaan ei.
Tiedän että loiventaminen on kellon tarkkaa hommaa. Vaan ei tässä uskalla seinään lopettaa.
Suosittelen menemään maanantai-aamuna avokatkolle. Ei nimittäin kuulosta siltä, että saisit pahan putken poikki omin voimin kovin helposti.
Jos kaikesta huolimatta koitat itse, niin sitten loiventaviksi pelkkää keskiolutta. Sellaista määrää, että vieroitusoireista katkeaa pahin terä. Joka päivä sitten laskee juotua määrää kahdella tölkillä kunnes koittaa nollapäivä.
Edessäsi on päiväkausien tuskien taival, niin helpommalla pääset jos menet sinne avokatkolle. Vieroitusoireet pysyy siten hallinnassa, ja muutenkin tulee määrätietoisempaa otetta siihen lopettamiseen.
Tie raitistumiseen on pitkä ja kivinen ollut ainakin omalla kohdallani. Koska itse aloitin raitistumis yritykset jo reilut 10v sitten. Siihen mahtunut useita 3kk 6kk 1v jopa se yli 2v raittius.
Vaan silti alkoholi on aina ennemmin tai myöhemmin pompannut kuvioihin.
Tein syvällisen itse tutkiskelun ja tulin siihen tulokseen etten ole ollut täysin VARMA siitä haluanko kokonaan eroon vai en. Nyt olen tietoinen siitä mitä haluan. Ja se on päästä irti alkoholista. Se on katala sairaus pakko myöntää. Onneksi aloitin jo nuorena 28v nämä raitistelu jaksot. Muuten olisin varmaan jo haudassa. Nyt vain pitää mennä päivä kerrallaan ja yrittää tehdä parhaansa että pysyy kaidalla tiellä.
Sama juttu. 15 vuotta vaihtuvia tilanteita. Olin raitis 4 vuotta, välillä 9kk jne. jne. Olen jo luopunut toivosta täydellisen raitistumisen suhteen. Elimistö niin loppu, että jos nämä viimeiset vuodet pärjäisi tuolla 2-4 x vuodessa pää täyteen + pieni määrä rauhoittavia lääkkeitä lääkäriltä päivässä.
Minä en ole luopunut toivosta koska opin sen reilun 2v4kk aikana sen että JOS haluan elää ja olla valmis olemaan ilman päihteitä se onnistuu kyllä.
Minun piti vain hyväksyä viime retkahduksella se itselle että nyt annan itselleni luvan “luopua” alkoholista. Olen niin valmis jo ja kypsä koko alkoholiin. Koska jo ensimmäinen annos tuo morkkiksen saatikka sen alkoholin ostaminen.
Nyt olen tehnyt päätöksen ja aion päätöksessäni pysyä. Piti vain olla valmis todellakin heittämään hyvästit alkoholille.
Rauhoittavia tulen varmaan aina tarvitsemaan koska sen verran on diagnooseja elämän varrella kertynyt. Nuo tehtiin 1v7kk tutkimisen jälkeen psykologi plus psykiatrian erikoislääkäri antoi lausuntoja silloin. Mm paha ahdistuneisuus häiriö, sos.tilanteiden pelko/paniikki häiriöt. Traumaperäinen stressi reaktio tai vastaava. Eikä tuossa ole edes kaikki. Koko tutkimusten ajan olin selvinpäin. Jotta saadaan puhdasta tietoa ja tutkimukset vaati sen että raitis pitää se aika olla. Mulla oli säännöllisen epäsäännölliset seulat ja verikokeet että näkivät sen että se tosiaan on raitis.
Ei varmasti tule itsekkään helppoa olemaan mutta aion taistella tieni raittiiksi ihmiseksi.
Omalla kohdallani vaatinut useita kymmeniä jos ei satakin retkahdusta ennenkuin tajusin miksi retkahdin aina uudelleen. Silloin en vain ollut valmis heittämään lopullisesti hyvästejä alkoholille. Nyt olen ja päätöstä tehdessä tuli sellainen wow efekti jollaista en ole ennen kokenut jotenkin vapauttava tunne kun pystyin sanomaan itselleni että hei, sinä et enää tarvitse alkoholia se on sinun kohdallasi nyt ohi. Itselläni on vahva luotto itseeni ja vankka tuki taustalla jotta tie raittiuteen on mahdollinen.
Mulla on nuo samat psykiatriset diagnoosit. Jotenkin sitä tuntee olevansa täällä saatanasta seuraava ja täysnarkki tuolla pienellä määrällä. Myös lääkärit ajattelevat näin. Toki noiden kanssa pitää olla tarkkana. Ei ole tarkoitus “vetää” niitä, tai saada päätä sekaisin. Ihan vihoviimeinen keino, kun mikään muu ei ole auttanut.
Onpa hyvä että olet lähtenyt hakemaan apua. Kyllä se siitä.