Akkari hei!
Sanon, että todennäköisemmin olisit pysynyt raittiina jos olisit pysynyt jatkuvassa yhteydessä alkoholismiisi ja muihin saman sairauden uhreihin, juoviin tai raitistuneisiin.
Väsymys, nälkä, jano ja yksinäisyys ovat alkoholistille vaaran paikkoja. Ne on opittava tunnistamaan itsessään.
No, huomenna on torstai ja ainakin minulla on mahdollisuus illalla parin tunnin ajan tavata raitistuneita alkoholisteja, ehkä sinullakin retkahduksestasi oppia ottavana syntyy ajatuksissa sen tapainen johtopäätös.
Näin muuttolintujen liikkumisaikana toteutuu ilmiö “parvessa on hyvä lentää”.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kyllä noi asian käsittelemisestä lipsumiset liittyvät varmasti kuvioon. Ja välttämättä sitä ei tee niinkään tahallaan ja välttämättä se ei mene niin, että jos passivoituukin Plinkissä tai jättää AA:n taakseen, että ne nyt suoraan aiheuttaisivat retkahduksen: tilanteet muuttuu ja musta tuntuu, että sekin on hyväksyttävä, senkin kanssa on elettävä. Mutta itseään ja omia rajojaan ei silti voi unohtaa, niiden kanssa on elettävä muutoksissakin. En minä ainakaan ole jaksanut pyörittää yksiä ja samoja keloja Plinkissä enkä jaksa vieläkään. Mulla on oltava nyt ne kelat, jotka ovat tämän hetken mukaisia. AA:sta minulla on kokemusta, se on joidenkin juttu, minun tai sinun juttu sen ei ole pakko olla. Mutta edelleenkin: meidän on elettävä itsemme kanssa nyt ja tänään, huomenna ja missä tahansa tilanteessa. Sellaista olen tykönäni tässä ajatellut.
Tämäkin vaihe jää tosiaan taakse ja retkahdusten muistot taka-alalle. Mutta mun oli pantava nyt koko peli poikki ja tunnustettava myös lopussa olemiseni. Työkuviotani olen siellä omassa ketjussani avannutkin ja se on yksi asia, jota mun hoidettava. Mulla on ihana kumppani, jonka kanssa kaikki on laitettu auki ja käsitelty tilannetta perusteellisesti. Mulla on Plinkki ja mulla on mun omat todelliset resurssit. Sellaisten juttujen varaan on rakennettava, jotka elämässä kantavat. Mä en voisi tehdä noin, että palaisin nyt vain purkamaan työvuortani, kun se tarkoittaisi minullakin aamusta myöhälle iltaan painamista. Menisin varmasti alta viikon ihan samoille kierroksille kuin menin ehkä jo viime syksynä. Ja yksi sen kierteen tuloksista oli tää juominen, toiset merkit nähtiin minussa muutenkin. Tunnistin uupumiseni jopa itse mutten toiminut ajoissa. Mun piti romahtaa. En halua sanoa, että “mun piti juoda”, vaikka joku voisi sanoakin. Ja ehkä se onkin niin, koska kyllähän mä senkin asian käsittelyyn olen nyt ryhtynyt.
En voi sanoa sulle, miten sun pitäisi toimia mutta musta se kuulostaa tosi hurjalta, että paahdat jo töitä tuohon tahtiin. Minä laittaisin koko paketin hetkeksi sivuun ja keskittyisin vain itseeni. Koska… no, niinhän mä just tein 
Alkoholismi on tai ei ole sairaus, riippuu määrittelijästään. Mutta tää kohta, jossa nyt ollaan, on kyllä aika sairaalloinen tila ja siihen pitää suhtautua sen mukaan. Niin mä sen koen ja nyt suostun olemaan ikään kuin hoidettavana. Manipuloitavana en suostu olemaan ja siksi haluan itsekin sanoa, että tee niin kuin parhaaksi näet, koska olet itsesi paras tuntija. Ja myös oman alkoholismisi paras tuntija. Jos sulla toimi AA tosi hyvin ja olit siinä yhteydessä onnellinen, mene ihmeessä sinne! Ja ole vaimolle hyvä, se on tosi tärkeää. Puhukaa niin kuin osaatte. Mä en voisi elää ilman sellaista yhteyttä, mikä mulla on omaan puolisooni.
Mä oon aika varma siitä, että Lomapuiston edellä esittämä lause sisältää hemmetin suuren viisauden: “Väsymys, nälkä, jano ja yksinäisyys ovat alkoholistille vaaran paikkoja. Ne on opittava tunnistamaan itsessään.” Ja toi ei ole helppoa, itsensä tunteminen ei ole helppoa, jos ei ole tuntenut itseään tai on jotenkin lakannut tuntemasta. Mulle toi on todellakin vaikeaa ja myös siksi, että tilanteet muuttuvat. Mä oon uudessa tilanteessa ollut ilmeisen sokea itseäni kohti enkä ole tunnistanut esim. jaksamiseni rajoja. Mutta niitä on vain opeteltava ja myös kunnioitettava. Mä puhun tässä muuten nyt ihan yhtä paljon itselleni kuin sulle 
Kas, mä en todellakaan ole yhtään sen “pidemmällä” kuin muutkaan, vaikka en juonutkaan pitkiä putkia ja usein. Se oli nyt sulla sellaista ja mulla tällaista, mutta ihan samaa ihmiseloa tässä ihmetellään.
Akkari, kirjoitit muutamamia päiviä sitten
Hei, miten olet selvinnyt, oletko rohjennut ottaa itsellesi aikaa ja levätä viikonvaihteessa?
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Akkari!
Toivottavasti voit huilia työkiireiltäsi lähipäivinä, vaikka onkin suomalaisen työn päivä.
Kun ihmisen ei ole hyvä olla väsynyt, nälkäinen, janoinen eikä yksinäinen.
Huomenna torstaina on vappuaatto, ja toivotan jo nyt sinulle ja lähipiirillesi Hyvää Vappua, Klara Wappen!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moi! Tästä vapusta nyt selvitty selvänä.Mutta muuten aika rikki olen.Peli katsottu ja menen vaimon hakemaan iltavuorosta ilta kymmeneltä.Edes näkee etten ole sortunut .Asiat sekaisin ja vaikea enemmän kirjoitella,mtta hyvä,kun jotain ajatuksia voi vaihtaa.
Kyllä asioilla on tapana selvitä. Kun pannaan ensimmäiset asiat ensiksi, se on alkoholistin kohdalla raittius ensin ja muu seuraa sitten perässä, kunhan ei hätäillä.
Kun jättää ensimmäisen ryypyn ottamatta, pääsee tänään alkuun ja huomenna siitä voi jatkaa keventynein mielin jos on myöntänyt voimattomuutensa alkoholiin nähden.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Paljon tsemppiä Akkarille!<3 Koita pitää mieli tyynenä ja ajatella, että kunhan paskoista oloista selvitään, kaikki muuttuu taas paremmaksi kyllä. Tuo nyt vaan repsun jälkeen valitettavasti kuuluu väistämättömänä juttuna asiaan, nimim. “Muutaman kerran samassa tilanteessa ollut”
Kiitos Millanen! Toivottavasti olet oikeassa ja kaikki muuttuisi paremmaksi.Tänään selvästi parempi olo,mutta hävettää ja vituttaa kaikki mokat ja humala puhelut yms,mitä taas seurasi.Mietin menisinkö huomenna illalla katsomaan,mitä ne vertaiskerhossa puhuvat ja itse voisi vaan kuunnella,mutta ei ole oikein minulle aikaisemmin apua ollut,mutta kuluisi siinä kuitenkin joku tunti aikaa.Matsi taitaa just alkaa jos siihen koettaisi keskittyä.
Mä en löydä retkahduksista oikein muuta opetusta kuin tietynlaisen muistinvirkistyksen: ne palauttavat mieleen juomiseni todellisuuden, jos tosin kovin maahan painavalla tavallaan. Sitten ei auta muu kuin REHELLISESTI käydä läpi sitä, kumpaa halua, juoda vai elää. Omista vitutuksistani en oikein löydä muuta varsinaista juurta kuin yksin sen juomisen: kaikki muu on aivan hyvin tai vähintään okei - ja jos jokin on huonostikin, niin sen kanssa pärjää selvällä päällä. Kirkastavaa onkin se, miten yksinkertaisesta asiasta on pohjimmiltaan kyse ja miten kaikki tärkeä alkaa kasvaa vain siitä lähtökohdasta käsin, ettei juo, kun se juominen merkitsee just mulle ja meille sitä, mitä se on merkinnyt. Se ei muuksi muutu ja sen hyväksyminen on jo itsessään vapauttavaa.
Kovin on nihkeää ollut vielä suomikiekko mutta kyllähän sitä katselee! Hyvää matkaa tällekin päivälle, Akkari!
Kirjoitit sunnuntaina
Hei Akkari, viikonvaihde käsillä, miten olen voinut?
Kuuntelemisesta sen verran, että kyllä toisten kertomista aina jotakin mielen pohjaan jää vaikuttamaan. Jos ei aivan järisyttävän kirkkaina oivalluksina tai varoitusmerkkeinä niin ainakin heikkoina aavistuksina. Sieltä jostain tiedostamattomasta ne sitten ohjaavat toimintaamme. Muutoksetkaan eivät tapahdu vain toivomalla, Toivon suuntaan menemiseksi on rohkaistuttava toimimaan vaikka vähäisinkin teoin.
Hyvää viikonvaihdetta sinulle ja perheellesi!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moro lomapuisto! Olen voinut paremmin.Juuri töistä tulin ja kirjanpito yms.viikon varrelta kertynyt vielä illalla tehtävä.Töitä muutenkin ollut paljon ja oikeastaan siihen olenkin purkanut huonon oloni.Asiakkaat vuosikymmenten takaa ovat oikein hyvää terapiaa.Toisinaan kyllä on raskastakin kuunnella olla ikään,kuin aina vastaan ottava osapuoli.Olen itseni kanssa sopinut että vietän viikonlopun ja Äitienpäivän selväpäisenä vaikka mitä tulisi.En mennyt tuonne Aa-palaveriin vaikka sitä mietinkin kovimpina ahdistuksen hetkinä krapulassa.Tuntuu vaikealta alkaa uskomaan asioihin,joita muut tyrkyttävät.Toki hyvä asia kenelle apua siitä on.Tällaisia tänään,mutta on mentävä ruokaa etsimään ja palaan illalla uudestaan plinkkiin.Myöskin sinulle mukavaa viikonloppua!t.akkari
Hei Akkari!
Aurinko paistaa täällä Hesassa. Miten sulla menee ja mitä kuuluu, kun et ole vähään aikaan kirjoitellut mitään?
Päivä kerrallaan olen touhuillut kaikenlaista ja sain veroilmoituksenkin laadituksi määräaikaan mennessä. Tovereita tapaan usein ja silläkin tavoin olen varmistellut mielekästä sisältöä elämääni.
Kirjoittele kuitenkin, ja vietetään toiveikasta kevättä!
Moi Akkari!
Miten sinulla nyt menee? Itselläni hyvin samankaltainen tilanne, viime vuosi meni kokonaan raittiina mutta nyt olen taas ottanut n. 10 kertaa tämän vuoden aikana ja homma uhkaa luisua entiseen. Raittiuden linjaan pitäisi päästä kiireellä takaisin.
Moi! Täällä taas kovan koulun jälkeen.Selväpäisenä nyt toista viikoa mennään.Helvetin vaikeaa ja kaikin puolin elämän tilanne niin sekaisin.Onneksi kuitenkin nyt tiedän,että aamulla ei ole krapulaa ja muistikin tallella.Palataan!
Sanotaan, että kertausharjoittelu on opintojen äiti. Juomakentällä kertaaminen on kuitenkin kovin raskas tapa hankkia kokemuksia, varsinkin kun tietää, millä tavoin jotkut muut ovat selvinneet vähemmällä pään seinään hakkaamisella. Kirjoituksesi muistuttaa minua, että menenpä huomenna johonkin yli sadasta suomalaisesta AA-ryhmästä hakemaan pysyvyyttä raittiudelleni. En saa unohtaa, että olen joskus ymmärtänyt ja myöntänyt olevani voimaton alkoholiin nähden.
Älä menetä toivoasi, kyllä sulla jo lienee pohja, mistä ponnistaa ylöspäin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Terve Akkari!
Luin aiemmista viesteistäsi että olet palveluammatissa pienellä paikkakunnalla.
Niin olen minäkin,ja vuosia vuosia meni ennenkuin rohkaistuin hakemaan apua itselleni,enkä sittenkään omalta paikkakunnalta,vaan naapurikaupungista.
Ymmärrän siis tunteen,mutta esim.Aa-ssa olen aina käynyt muualla,oman paikkakunnan ryhmään en ole uskaltautunut…vaikka pitäisihän minun kehdata itseäni hoidattaakin kun kehtaan kerran baarissakin kännissä heilua…no mutta eihän se pakko ole,Aa-han löytyy lähikunnistakin,ja se on ihana kun ainoa kriteeri on halu lopettaa juominen…vaikka itsekin olen soutanut ja huovannut…aloittanut ja retkahtanut ,niin kellään ei ole nokan koputtamista,aina saa mennä uudestaan.
Mene vain töihin pää pystyssä,kaikki me alkoholistit ollaan mokattu monet kerrat,mutta ei se sinusta sen huonompaa ihmistä tee että sinulla on sairaus nimeltä alkoholismi,niin minullakin,enkä mielestäni ole itse sitä valinnut.
Viimeksi tulin baarista poliisiautolla kotiin kun olin sammunut sinne,arvaa millaista oli sen jälkeen mennä maanantaina töihin.(ja olen nainen ja äiti-ihminen,lapset tosin jo lentäneet pesästä)
Mutta niinvain menin,ja on alkanut helpottamaan jo henkisesti kun alan viimein hyväksyä myös sisäisesti että olen alkoholisti ja minun ei pidä juoda alkoholia,pisaraakaan.
juhakemppinen.fi on hyvin kertonut alkoholistin toipumisprosessista kirjoituksessaan’alkoholistin antautuminen terapeuttisessa prosessissa’
Moro! Tutun kuuloista dorisvonelli ja kyllä minäkin tunnistan ihan alkohoistiksi itseni.Kyllä myös Lomapuisto olen samaamieltä,miten raskasta tuo kertaaminen onkin.Nyt olen selvinnyt kaksiviikkoa nollalinjalla ja olo paljon parempi.Töitä tehty paljon.Jollain tapaa,myös tuo työhön itsensä väsyttäminen pelottaa,kun monesti jotenkin sen jälkeen on tavallaan palkinnut itsensä juomalla ja ajatellut,että nyt on oikeus rentoutua vähän.Nyt ei onneksi ole isompia mielitekoja,mutta montakertaa hetkessä on iskenyt päälle.Oli miten oli tarkoitus olla selvänä viikonloppu!
Minulla kovan työn tekeminen on kuulunut samaan kuvioon kovan juomisen ohella. Juomisesta syntyvä epätoivo, häpeä, syyllisyys, mitä kaikkea siihen kuuluukin on ollut jollain lailla “kierrettävissä” töiden avulla. Ikään kuin olisin hyvittänyt sillä juomistani ja taasen sillä aiheuttamaani pahaa. Ehkä toisille, ehkä itselle, miten vain. Juominen oli sitten palkinto, mieliteolle antautuminen vapautumista siitä pinteestä, johon ajauduin. Kun tuossa talvella ja keväällä oli nuo pari retkahdusta, löysin “kaavastani” nämä samat ainekset: olin ajautunut tilaan, jossa etsin kovasta työstä ja muusta elämän puitteiden pystyttämisestä ikään kuin oikeuttani olla olemassa. Sitä oikeutta eivät muut asettaneet minulle noin, tein sen itse. Sillä tavoin saatoin tunnistaa itsessäni olevaa vaativuutta itseäni kohtaan ja sitä, että kysymys on kohdallani paljosta muustakin kuin juomisesta - mutta myös ja oleellisesti juomisesta. On tietty “flow”, johon ajautuessani palkitseva juominen tai pikemmin sen “tarve” aktivoituu. Kertausopinnot on tässä lajissa rankka laji. Joo, niistä oppii mutta vain, jos niistä oppii jotain raittiudelleen merkityksellistä. Minulla ainakin myös riippuvuus tahtoo olla kovin oppivaista sorttia. Se oppii kokemuksista myös jonkinlaista itsensä oikeuttamista ja itsensä sopeuttamista erilaisiin elämäntilanteisiin. Kyse on siitä, annanko vastuun riippuvuudelleni vai pidänkö sen itselläni.
Hei, Akkari!
Toivottavasti voit nauttia levollisesti vapaista ja juhannuksesta. Työtä voi tehdä kohtuullisesti vaikka kohtuujuominen ei onnistukaan. Kirjoittele joskus!
Hyvää Juhannusta!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Lomapuisto! Hyvää Juhannusta sinullekkin! Juhannusta on nyt vietetty ihan levollisin ja raittiin mielin.