Nonni. Lähes vuosi kulunut siitä kun tänne teille kirjoitin. Nyt ei ole suhdetta enää ja ikää 26. En mä pystynyt lopettamaan juomistani. Vaikka sain tukea teiltä. Inhottaa miten nuori lahjakas nainen voi pilata elämänsä, kuten sanoi ystäväni. Työttömäksikin jäin. Kesällä olin muualla kesätöissä ja siellä ei maistunut niinkään paljoa. Kun sai tehdä oman alansa juttuja ja oli mielekkäämpää olla.Kotikaupunkiin palattua jatkui sma aelämä kuin ennenkin.
Mä tiedän että mun olisi raitistuttava tai mä kuolen nuorena. Mutta,kuten itse sanoin,ihmisen täytyy olla vähän tyhmä jos nää kaikki työttömyydet ja muut kestää juomatta.
Mutta jos yrittäisin taas. Raitistua. Jossain mielen pohjalla siintää ajatus et se vois olla mahdollista. Kurjaa ja työtä vaativaa mut mahdollista.
Raitis elämäntapa, vuosikausien viinaan paettujen tunnetilojen jälkeen vaatii työtä, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että se kannattaa. Omalla kohdallani elämä oli päättyä, ennen kuin se kunnolla ehti alkaa, alle kolmikymppisenä. Nyt olen saanut rakentaa elämääni uusiksi jo jonkin aikaa, enkä enää halua tuota sekoilua elämääni, joten olen valmis mihin tahansa etten enää menneeseen palaa.
Olen saanut luopua tyhmästä ylpeydestäni, lukemattomista elämääni rajoittavista ennakkoluuloistani, samalla tutustuen mitä mahtavimpiin ihmisiin raittiina. Eikä vähimpänä, omaan itseeni. Yksin tuosta “työstä” ei tarvitse, eikä kannatakkaan yrittää alkaa selvitä. Itse olen löytänyt elämääni oikeita aitoja ystäviä, samaa kokeneista ihmisitä, jotka sitä kautta ymmätävät, mistä minulla milloinkin kenkä puristaa.
Ensimmäisenä kannattaa tehdä selväksi itselleen se, että tämä on elämäni ensimmäinen päivä ilman alkoholia. Siitä samalla mentaliteetilla päivä kerrallaan eteenpäin. Eikä aikaakaan, kun raitis elämä alkaa kantamaan. Kunhan on valmis tekemään oman osuutensa asioissa. Omalla kohdallani tuo on tarkoittanut sitä, että mennyt elämä on tarvinut purkaa totaalisen atomeiksi, jotta tänään tuo menneisyys kulkee repussa mukana, taakan sijasta, matkaeväänä.
Omasta kokemuksestani voin todeta vielä sen, että jos minä olen selvinnyt tuolta http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com/search/label/Oma%20tarinani takasin, on sama mahdollisuus myös muilla. Eikä se vaadi kuin sen verran nöyryyttä, ettei kaikesta tarvitse selvitä yksin.
Kaikkea hyvää sinulle. Jatka kirjoittelemista tänne, niin tuskin heti ensimmäiseen kiusaukseen tarvitsee sortua. Jokainen selvänä kohdattu ja ylimenty viinan himo, muuttuu vahvuudeksi kohdata seuraava, eikä aikaakaan kun saa huomata, ettei niitä enää juuri tulekkaan koska asian alkaa omalla kohdallaan huomaavan menettävän merkitystään raittiin ajatustavan vallatessa terveesti tilaa. Voi hyvin.
Rölli, olet vielä kamalan nuori. Ei sinun elämäsi vielä ole pilalla. Tälläkin palstalla on monta esimerkkiä ihmisistä, jotka ovat äärimmäisen vaikeistakin olosuhteista löytäneet sen raitistumisen halun ja saaneet siitä kiinni. Kyllä sinäkin siihen pystyt.
Pari ekaa viikkoa ovat fyysisesti vaikeimmat. Jos takana on jatkuvaa, rankkaa juomista, voi olla ihan fiksua hakeutua katkolle, ihan terveyssyistä.
Minulla on perhe ja monelaisia huolettavia, vakituinen työ ja muita harrastuksia, jotka pitivät minut kiinni arjessa ja täysjärkisenä noina raitistumisen ensi viikkoina. Silloin, kun päällimmäisenä tunteena oli pelko ja tuska, pelko siitä että pääseekö enää irti. Enimmäkseen viihdyn myös itseni kanssa, enkä ole hyvä puhumaan ongelmistani (kirjoittaminen on minulle luontevampi tapa). Jollekin toiselle taas on parempi saada siitä raittiudesta kiinni yhdessä muiden kanssa, ryhmässä. Jollekin omaa toipumista tukee parhaiten ammattimainen terapeutti (esim. A-klinikalla), joka auttaa omien solmujen avaamisessa ja raittiille polulle luotsaamisessa. Kenelläkään ei ole tarjota ihmepilleriä, jonka nielaisemalla on yhtäkkiä raitis. Työtä se vaatii.
Mielikuvaharjoitteluna voit ajatella, että olet tullut allergiseksi alkoholille niin kuin jotkut ovat hengenvaarallisesti allergisia pähkinöille. Alkoholista voi luopua: oikeasti et menetä mitään, mitä tarvitset, tilalle saat sen mitä haluatkin: kun vieroittumisen alkuvaiheen jälkeen vain jaksaa, kannattaa miettiä mitä sillä vapautuvalla ajalla ja energialla tekee.
Pohjimmiltaan kyse ei ole siitä, että ei saa juoda alkoholia. Kyse on siitä, että ei tarvitse juoda: saa olla juomattakin. Oman reilun 8 kuukauden kokemuksen perusteella todella tunnen niin, että ei tarvitse.
Hyvä on aloittaa niin, että tänään tai tällä minuutilla ei juo. Hetki kerrallaan. Viinanhimo menee ohi.
Onnea uuteen yritykseen.
Ei ole itsellänikään kerralla onnistunut ja se on ajan kanssa vaikea jostain
syystä pitää mielessä, että viina ei minulle sovi, enkä sitä mihinkään tarvitse.
Jos muut tarvitsevat se on heidän asiansa.
Käy kokeilemassa aa:ta, jos et jo ole käynyt. Se on ainakin minulle ollut
suureksi avuksi ja ainakin jollain tavalla poistanut tuota yksin olemisen tunnetta.
Älä anna periksi, vaikka juomisen tuoma turva koettaisi houkuttaa, olo helpottuu
pikku hiljaa. Tämä päivä kun jaksetaan olla juomatta niin muuta ei tarvitse.
kiitos tuestanne. Pitäisihän sinne kerhoon mennä mutta jotenkin mä en ole vielä uskaltanut. Mutta jokainen päivä ilman on voitto. Tänään tuntui pahalta olla. Join pari ni johan helpotti. Mä tunnustan ongelman ja olen sen kanssa sinut. Samalla tunne kuinka ongelma nivoutuu vaikka mihin muihin elämän osa-alueisiin. Veemäistä vaan et ainoa alue jolle tai josta itse vastaan olen lopulta vain minä. Millaista on aa:ssa? Voinko vaan mennä ja puhua ongelmasta. Toiset voi olla vaikka kuinka vaikeita jotak on sun lähellä ja työ tai työttömyys voi olla inhottavaa mutn itestään voi vaan vastata. Kävelin satamassa tänään ja mietin että oon ehkä liian herkkä ihminen. Kun sinä missä ite aloin selitellä yhdessä asiassa nin kaveri totes vaan kysyjälle et no siksi senkin urpo oisinpa kovempi. Mut 2 pv oli kuminki ilman mitään viinaksia.
Millaista on aa:ssa? Vaihtelee kai oman mielialan mukaan.
Voit puhua ongelmastasi ja muut puhuvat omastaan, kukin vuorollaan.
Käymällä itse näet. Pelätä ei sinne menoa tarvitse sanon, vaikka itse
pelkäsin ihan täysillä, tai ainakin jännitin.
Tuohon herkkyyteen sen verran, että et sinä ole liian herkkä, maailma
vaan on ajoittain tosi kova. Ei minusta herkkyydestä kannata pois pyrkiä.
Oppia tulemaan sen kanssa toimeen ja oppia arvostamaan sitä.
Sen verran sinne aa:han menosta, että sinne olisi hyvä mennä selvänä.
Ymmärrettävistä syistä vahvasti juopuneita ei välttämättä päästetä sisään.
Tuokin kai vaihtelee.
Niin. Se mikä auttoi oli et sain taas työpätkän. ja olisi muutama esiintyminen sovittuna. Mutta perusasiaa-niin ikävää kuin se onki–eli omaa alkoholismiani ne ei ratkaise. Kokonaan. Ja kumminkin,siitähän tässä on kyse. Hyvältä tuntuu olla yksin-mä tahdonkin tän ratkaista yksin mut mä uskaltaudun sinne kerhoon kyllä. Tai rupee meneen huonosti. On vaan semmonen peruspahaolo ilman viinaa. Sit ku menin lähibaariin kirjottelemaan tekstejä ni yks juoppo meinas käydä päälle. Huh. Käy voimille olla juoppo nuori nainen. Ja sitten. Kuulin normaalien ikäisteni naisten juttelevan ohimennen. Heille iltamenot ovat iloisia ja elämä myös. Voisinpa mäkin mennä vaikka vaatekauppaan ja kahville. Vielä en voi. Voinhan mä aina keikat hoitaa mutta-----mun elämä?
Kyllä ainakin minun AA-ryhmässä on otettu joskus kuulemma sisään juopunutkin, kunhan pitää suunsa kiinni. Itse en ole koskaan juopunutta nähnyt AA:ssa. Ja siis onhan se jo AA-periaatteissakin, “kaikki ovat tervetulleita, kunhan heillä on vain halu lopettaa juominen”.
ei raitistunut vielä tämä Rölli mutta kiitos tuestanne ja kenties sekin ihme vielä nähdään että pyöritään kevätretkillä—nauttien päihteettömyydestä. vaikka kaikki lähteekin itsestä kenties apuanne vielä täällä huhuilen. Kärsivällisyyttä.
Mutta. Kiitos kokemuksistanne ja vertaistuestanne tähän asti. Ja oikein hienoa,raitista joulua kaikille!
Enkelit lentää sun uniin, ja tekee sinusta kauniin.
oisinpa kovempi. Mut 2 pv oli kuminki ilman mitään viinaksia. 