Olen ollut täällä ennenkin mutta autuaasti unohtanut käyttäjätunnuksen ja salasanan. Avasin korkin useamman vuoden liki täysraittiuden jälkeen kesällä, kai se oli ahdistuksen helpottamiseen. Eihän toki alkoholisti varsinaisempaa syytä tarvitse. Olen vähän reilu kolmekymppinen mies, vakituisessa työssä aivan kelvollisella palkalla, mutta sinkku ja muutenkin vähän yksinäinen. Paha yhdistelmä minulle kun alkaa maailma näyttää kovin synkältä pitkinä hiljaisina iltoina.
Olen ollut kova käymään AA:ssa ja saanut sieltä hyvin apua, olen kai niitä ihmisiä joihin keskustelu tehoaa ja hyvin. Kesän kynnyksellä kuitenkin käynnit alkoivat vähetä, en oikeastaan tiedä miksi. Pianpa käyminen jäi pois ja eipä siitä mennyt kuin viikkoja niin pullo aukesi, tai oikeammin tölkki kun kaljaahan sitä tuli enimmäkseen juotua. Alkuun vähän vähemmän, nyt taas viikonloppuna kaatui kurkusta alas nelisenkymmentä tölkkiä perjantaista alkaen.
Huomenna on kuitenkin taas palaveri, kyllä kai tämä tästä taas. Henkinen olo ei ole ihan parhaimmillaan nyt.
Kertomasi tapaisia kohtaloita olen kuulut aikaisemmninkin. Kun AA aikoinaan syntyi, alkuvuosien kokemuksista saatiin paperille pantuna 12 askelen ohjelma. Niissä askelissa kerrotaan, millä toimenpiteillä ensimmäiset AA:n alkoholistit saivat kiinni raittiista elämästä. Ne pätevät tänäänkin.
Jossain kohtaa sanotaan, että kokousten laiminlyöntiä ei voi millään puolustella, mutta ei sanota, että pelkkä kokouksissa käynti riittäisi onnelliseen raittiuteen.
Toivotan sulle onnea uuteen alkuun. Sulla on jo kokemusta tästä, tiedät mitä tuleman pitää.
Yksinäisyys on kyllä vaikee juttu. Ja yksinäinen saattaa olla vaikka ois ihmisiäkin siinä lähipiirissä… Itselläkin se joskus vaivaa, varsinkin iltaisin. Koitan keksiä tekemistä, lukea vaikka jotain johon pystyy oikein uppoutumaan. Koitan välttää sitä että alkaisin oikein vellomaan siinä yksinäisyyden tunteessa. Tännekin kirjoittelu auttaa, tuntuu mukavalta saada vastauksia sellaisilta ihmisiltä jotka käyvät läpi samoja asioita. Tulee sellainen tunne että ainakaan tämän ongelman kanssa ei ole ihan yksin.
Yksin oleminen ja yksinäisyys on haasteellista välillä ja siinä se oma aktiivisuus pitäisi saada toimimaan, jotta löytäisi jotain, jossa tavata uusia ihmisiä. Ryhmät ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, siellä kohtaa ihmisiä, voi jutella ja saada raittiita ystäviä.
Minulla on koira, se sentään pistää liikkeelle, eikä sinällään tarvi olla koskaan “yksin”. Sille voi jutella, kuunnella se kyllä osaa, eikä tarvi koskaan lähteä ulos “yksin”
Käy vain siellä ryhmässä, olet saanut sieltä apua ja ota se vain edelleen vastaan ihan kokonaisena itsenäsi.
Noniin, ensimmäinen uuden alun palaveri käyty ja läpi ja kun sieltä lähdin, autoradion suoltaessa ulos jääkiekkoasioita kuului lähetyksessä myös mukavasti teemaan sopiva lause “jossain vaiheessa kaikki putket katkeavat”. Niin oli aika saada tämäkin poikki. Eivät ne juomatavat kohdallani koskaan paremmaksi ole muuttuneet, olin ennen AA:n löytämistä omatoimisesti joitakin vuosia lähes juomatta toki jonkunlaisen tuurijuoppouden riivaamana ja aina uusi putki oli edellistä pahempi.
Viimeisimmässä krapulassani ilmeisesti jonkin lievän kohtauksen kourissa aivan valtoimenaan kylmää hikeä valuen pelkissä boksereissa kylmällä lattialla maatessa valkeni mieleen se tosiasia että olen taas tiellä joka vie kaiken jos sen kulkemista jatkan.
Jatkan juomattomuutta. Päässä takoo jatkuvasti syyllisyyden tunne siitä että korkkasin sen ensimmäisen ja pilasin hyvän raittiuden. Meneehän se varmasti ajan myötä ohi.
Tänään oli helppo olla juomatta kun oli niin paljon tekemistä että tulin kotiin vasta äsken. Kerrankin oli hyvä mieli siitä kun rikki menneen asian korjauksessa hajosi vähän lisää asioita ja varaosanhakureissuja sai tehdä useamman niin aikaa kului eikä päässyt iskemään tylsyyden hetkiä päälle.
