Täällä taas.
Noin kymmenen vuotta sitten kirjoittelin tänne viimeksi. Onnistuin tuolloin olemaan raittiina muistaakseni seitsemän viikkoa sen jälkeen kun olin ensin sekoillut kännipäissäni, telonut itseni ja ihmissuhteeni umpisolmuun.
Raitis kausi tuolloin oli hyvää aikaa enkä ymmärrä enkä myöskään muista mitä tapahtui että juominen alkoi uudestaan.
Tässä välissä on ollut kymmenen vuoden aikana lukemattomia epäonnistuneita lopetus- ja vähentämisyrityksiä
Tällä hetkellä tilanne on se että asun ulkomailla, alkoholi on kohtuullisen edullista, hyviä viinejä maisteltavaksi tarttuu ruokakaupasta mukaan säännöllisesti. Ruuan kanssa menee lähes päivittäin pari lasia ja usein illalla miehen kanssa avataan pullo, usein toinenkin ja mahdollisesti olut tai pari kun vauhtiin päästään.
Miltä kantilta tahansa tilannetta katsookin ja on rehellinen itselleen niin on myönnettävä että minulla on ja on aina ollut alkoholiongelma. Kaikki testit kertoo sen, samoin juodut määrät, humalahakuisuus, en useinkaan osaa lopettaa kun korkki on avattu. Ikääkin on jo 63 ja kroppa ei enää kestä niinkuin ennen.
Kun ajattelen niitä kertoja kun olen juonut itseni humalaan se ei ole enää vuosikausiin antanut elämään mitään positiivista, päinvastoin. Juomme miehen kanssa yleensä kaksistaan ja nimenomaan silloin tilanne lähtee lapasesta, ilta päätyy usein riitaan jota sitten aamulla krapulassa selvitellään. Kolhin aina säännöllisin väliajoin itseäni mustelmille ja monta kertaa olen myös kaatunut pahasti.
Muiden seurassa pystyn pitämään rajat juomisessa, saatan juoda ruuan kanssa pari lasia viiniä ja se jää siihen.
Eilen alkolia meni annoksina laskettuna ainakin 13 ja se on tällaiselle hoikalle pikku mummelille aivan liikaa. Loppuillasta meni filmi poikki ja tämä päivä menee taas maatessa ja krapulaa kärsien. Jos jatkan tätä jo niin tuttua kuviota saatan olla pari kolme päivää juomatta mitään ja sitten tahti taas kiristyy loppuviikkoa kohden kunnes makaan jälleen krapulassa jne jne jne
Kynnys kirjoittaa tänne on nyt ylitetty ja tuntuu hyvältä jo se että sain sanoitettua tämänhetkisen tilanteeni tänne ja samalla itselleni.
Ymmärrän että suunnan muutos elämässä on tehtävä ennenkuin tässä käy huonosti. Olen jo pitkään lueskellut näitä juttuja täällä ja kun huomaa että ei ole yksin tilanteestaan häpeäkin hieman hellittää.
Olen juonut varhaisesta teini-iästä asti ja vuosien varrella juominen on salakavalasti lisääntynyt niin määrinä kuin juomiskertoinakin. Isälläni oli alkoholiongelma, äitikin joi ja kaksi sisarustani on menehtynyt alkoholiin ja huumeisiin.
Tavoitteena on nyt lopettaa alkoholin käyttö kokonaan ja sitä kautta olla paremmin läsnä läheisilleni kuin myös itselleni. Tiedän miten upeat on aamut ilman krapulaa ja se voimaantunut olo kun olen onnistunut viikonkin verran olemaan välillä täysin raittiina.
Minulla on nykyään olo kuin osa minusta olisi vankilassa juomisen takia, en ole täysin vapaa koskaan.
Tervetuloa palstalle @marjo1961! Mietit hyvin samankaltaisia ajatuksia, kun kaikki muutkin täällä. Olet tullut oikeaan osoitteeseen. Kovasti tsemppiä❣️
Seuraavan kerran kun dokaat. Mieti koko ajan miksi haluat enemmän. Lääkitsetkö sillä itseäsi? Onko pelkästään kyse että tulee dopamiiniryöppy? Tartkkeile itseäsi enemmän.
Hei @marjo1961 ja hienoa kun kirjoitit. Et ole ongelmasi kanssa yksin eikä sitä pidä hävetä enää, kun on sen tunnustanut ja haluaa muutosta.
Itse tajusin tuon raittiuden vapauttavan vaikutuksen, kun tein päätöksen tavoitella loppuelämän alkoholittomuutta. Aiemmin ajattelin, että on vapautta valita juonko vai en, mutta ei viina ole vapautta vaan juurikin vankila.
Toivottavasti olet hakenut muutakin apua. Jos et, suosittelen vakavasti harkitsemaan. Yksin on tosi vaikeaa.
Tsemppiä selvään päivään!
Nyt alkoi uusi viikko ja takana kahdeksan raitista päivää joista olen suunnattoman kiitollinen ja onnellinen. Houkutusta juoda ei ole vielä ollut, tiedän että sekin hetki koittaa ja yritän valmistautua siihen henkisesti ja löytää jotain muuta tekemistä tai toimintaa siihen hetkeen kun houkutus on suurin.
Välillä huomaan ajattelevani ja käsitteleväni mielessäni joitakin kipeitä asioita joita en ole päästänyt mieleeni lapsuuden jälkeen.
Ajatukset pyörii myös välillä humalassa tekemieni virheiden parissa jotka liittyvät ihmissuhteisiin, menneisiin ja nykyisiin. Tunnen syyllisyyttä ja itseinhoa. En kuitenkaan voi muuttaa menneisyyttä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Huonosti nukuttu yö takana.
Alkuyöstä oli järjettömän ahdistunut olo, tuntui että en saa ainoastakaan päässä risteilevestä ajatuksesta kiinni, täysi sekamelska päässä.
Jossain vaiheessa olin nukahtanut ja heräsin ärtyneenä ja mieli maassa.
Koko päivä mennyt huonoissa tunnelmissa saamatta aikaan yhtään mitään…tai no joo, olen ollut selvänä, se on nyt kuitenkin se päivän paras aikaansaannos jonka toivon kantavan taas huomiseen aamuun.
Raittius on loistava aikaansaannos tällekin päivälle!
Se on varsinkin alku juuri tuollaista. Nukuttaa huonosti, ahdistaa… Itsellä noin parin viikon kohdalla uni alkoi parantua. Ja mielikin selkenee hiljalleen. Pitkän juomisen jättämät jäljet eivät heti aivoista häviä. Mutta lähtevät kuitenkin. Päivä kerrallaan juomatta on juuri se oikea tapa.
Tosi paljon tsemppiä!
Kiitos kannustuksesta! Toivottavasti seuraava yö vähän parempi ja sitä kautta myös huominen päivä.
Tämä on 15. päivä raittiina. Suorastaan pelottavan helppoa ollut vaikka tilaisuuksia juoda olisi ollut tarjolla.
Eilen oli pieni hetki että tunsin melkein jääkaappikylmän oluen maun suussani samalla hetkellä kun mies avasi oluen itselleen kun tultiin asioilta kotiin. Käytiin myös lounaalla, hän joi pari lasia viiniä, minä kivennäisvettä enkä kokenut minkäänlaista mielitekoa viiniä kohtaan.
Tämä on tosi outo olotila sillä minulle viini on ollut myös mukava ja positiivinen asia elämässäni niinä hetkinä kun olen pystynyt hallitsemaan tilanteen. Nyt vaan ei yksinkertaisesti tee mieli yhtään ja hyvä niin.
Ehkä ajatusmaailmassa on tapahtunut päässäni joku oivallus, ehkä se on se vapauden tunne joka on jokainen aamu läsnä. Ja myös se että minun ei tarvitse juoda vaikka muut juo, saan olla itsekäs tässä asiassa ja minun ei tarvitse selitellä kenellekään mitään.
Olen usein avannut viinipullon tilanteessa jossa olen tavallaan “palkinnut” itseäni jostain tehdystä hommasta, hoidetusta asiasta ym. Nyt olen palkinnut itseäni surutta herkuilla jos sellainen olo tulee.
Fyysinen olo on kyllä jo paljon parempi ja ajatus kirkkaampi, häpeä ja syyllisyyden tunteet tulee ja menee… onneksi mikään tunnetila ei ole pysyvä. Elämä ajatuksineen on kaikilla yhtä muutosta, niin juovilla kuin juomattomilla, tämä on ajatus johon törmäsin yhdellä kurssilla ja palauttelen sitä silloin mieleeni kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja jumiudun ajatuksiin, tunnetiloihin, ongelmiin ym.
Edelleen päivä kerrallaan eteenpäin.
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Hei Marjo1961. Halusin myös kirjoittaa sulle, koska tarinasi on myös mulle tuttu omasta elämästäni, viinan kirouksen takia. Olemme aika saman ikäisiä ja alkoholi tuli elämääni jo n. 15vuotiaana. Olen koko elämäni kamppaillut alkoholin kanssa, ystäviäni on kuollut alkoholiin, surullista, koska viimeksi kuolleet n. 3 vuotta sitten naiskaverini tiesivät viinan tappavan, mutta.. alkoholi vei mukanaan.
No itselläni alkoi 9 vrk sitten, kun hain päivystyksestä apua ja sainkin. Lääkitykset ja päihdeklinikalle lähetteen, jossa olen käynyt nyt. Aloitin antabus hoidon, saan sen ma ja to, päihdeklinikalla, valvotusti. Alkoholi riippuvuus on niin syvällä sielussani ja aivoissani, että halusin aloittaa sen ja lääkäri suosittelikin sitä mulle. Se on tukikeppinä ja käyn sairaanhoitajalla, on käynyt myös terapeutin koulutuksen, niin hänen juttusilla päihdeklinikalla, alkaa nyt torstaina. Nyt jos koskaan on aika miettiä tätä alkoholin käyttöä miten se tuhoaa loppuelämämme. Saammeko nähdä vielä kirkkaana ja aidosti pienenpieniä asioita, mitkä tuovat onnen tunteet syvälle sydämmeemme. Alkoholi on varmasti tehnyt tuhojaan, mutta tunnenko itseäni, kuka olen, se selviää varmasti, kun päivä kerrallaan saamme sen raittiin päivän. Tässä tuli nyt hieman purettua omasta elämästäni sinulle, mutta tiedät, ettet ole yksin tämän sairauden kanssa, tuen myös sinua täällä, koska täällä olen saanut myös ihmisiltä heti kannustavia viestejä, kun tänne kirjoitin. Hienoa, että löysit tänne uudestaan ja voimia taisteluusi, sitä me kaikki tarvitsemme. Raitista tiistai päivää sinulle 
Kiitos Laura kun kirjoitit. Olen ollut pitkään täältä pois, käynyt silloin tällöin lukemassa juttuja mutta kommentoimatta mitään.
Eihän se raitistelu minulta aiemmin onnistunut, nyt kuitenkin olen ollut kohtuuden tiellä 27.12.2025 alkaen.
Kuusi kertaa olen juonut, onneksi ilman hirveitä ylilyöntejä ja 1.1.2026 aloitin tipattoman tammikuun.
Etenen päivä ja hetki kerrallaan. Jotenkin saamaton olo, en saa mitään järkevää aikaiseksi… toisaalta en nyt halua piiskata itseäni liikaa kaikenlaisilla vaatimuksilla. Odottelen sitä päivää rauhassa möllöttäen että saan ehkä joskus jonkinlaisen energiapiikin
Mitä sinulle kuuluu?
Huonoa. Ratkesin juomaan, lopetin antabuksen syönnin ja juonut, tissutellut jo 10 vrk.
Harmillista mutta älä menetä toivoasi. Harvalla varmaan raitistuminen tai vähentäminen onnistuu ensimmäisillä kerroilla.
Ole armollinen itsellesi, syyllisyydessä rypeminen ei auta.
Aikamoista kompastelua alkoholin kanssa tämä itsellänikin on ollut kautta vuosien ihan sieltä nuoruusvuosista alkaen. Välillä on ollut ihan kohtuullista käyttöä, on ollut raitistelua ja sitten myös niitä kausia jolloin määrät on karanneet ihan lapasesta ja sen myötä kaikenlaisia sekoiluja.
Koitetaan elää päivä ja hetki kerrallaan. Jos nyt tuntuu kurjalta voi luottaa siihen että hetken päästä tai huomenna tunne voikin olla jo jotain ihan muuta.
Tsemppiä kovasti!
Tervehdys. Minäkin olen mukana tipattomassa tammikuussa. Tosin pyrkimykseni on olla raitis joka päivä lopun elämää😊
Aloin muistelemaan parin vuoden taakse, silloin alkoa kului jopa 4 kertaa viikossa, yleensä poikkeuksetta tuli juotua koko viikonloppukin. Kun aloin vakavasti miettimään lopetusta, aiheutti se ideana jo pakokauhun omaisen tuntemuksen. Joudun luopumaan jostain. Viime vuonna muutamaa sortumista lukuunottamatta pystyinkin olemaan valtaosan vuodesta raittiina. Ja nyt pyrkimyksenä on loppuelämä.
Sisäistin itselleni etten luovu todellisuudessa yhtään mistään, vaan saan. Raittiin ja terveemmän elämän. Alkoholi ei ole paras kaveri, lohduttaja, eikä muutakaan. Alkoholi on mukaansa turmioon vievä, koukuttava kieroilija. Silti sen käytön lopettamista tai vähentämistä tarvitse pelätä😊
Hei ja mukavaa selvää sunnuntaita.
Kyllähän se niin on että jo nyt, vaikka raittiita päiviä ei hirveästi ole takana huomaan pieniä hyviä muutoksia mitä on tapahtunut elämässä, kropassa, psyykessä.
Ja ne krapulattomat aamut, minulle ainakin suurin ilon aihe.
Mitään loppuelämän koskevaa päätöstä en enää tee, minun kohdalla se ei toimi…liian monta kertaa kokeillut ja palannut entiseen.
Nyt elän vain päivä ja hetki kerrallaan ja yritän muistaa kaiken sen arkisen hyvän mitä minulla on ja mikä antaa oikeaa sisältöä elämään ilman alkoholia.
Tsemppiä ja voimia kaikille!