Täällä taas

Me Vähentäjät
1

On tainnut vierähtää puolitoista vuotta viimeisestä visiitistäni tänne plinkkiin. Vähentelyssä on ollut sekä ylä- että alamäkiä. Tänä vuonna pisin yhtäjaksoinen raitis kausi oli melkein kaksi kuukautta talvella. Se oli hienoa aikaa. Vain yhden kerran koko aikana jouduin taistelemaan kaljan himoa vastaan, mutta voitin sen. Sen jälkeen onkin sitten tullut lipiteltyä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, välillä ollut 5-10 päivän taukoja.

Tänä aamuna herätessäni tajusin, että tälle viikolle on kertynyt vain yksi kaljaton ilta :blush: Olen lueskellut plinkkiä ja varsinkin lopettajien puolella onnistumistarinoita.

Tuon pidemmän jakson jälkeen olen yrittänyt tsempata itseäni ja tuntuu, että nyt on ajatus mennyt perille. Olen kyllä koetellut rajojani olemalla vesilinjalla mm. risteilyllä ja kavereiden kanssa kapakassa. Voi sitä ihanaa onnen tunnetta, kun olen pystynyt siihen :smiley:

Eilen piti vielä varttia vaille yhdeksän käydä ärrältä muutama olut, vaikka olin jo päättänyt aloittaa kuivattelun. Ihan turha reissu, eihän niistä saanut edes krapulaa.

No nythän tässä ehtisi kerätä vielä toisen kahden kuukauden raittiin jakson tälle vuodelle…

2

On tässä pari tuntia tunteet syöksähdelleet euforiasta masennukseen ja kaikkeen siltä väliltä, kun olen paneutunut pohtimaan suhdettani alkoholiin. Siis juon lähinnä keppanaa, joskus ostan viinipullon. Tajusin, että paras hetki on se, kun tulen kotiin kaljalastin/viinipullon kanssa ja korkkaan. Silloin on suorastaan autuaan odottava olo, siis ennen kuin olen ensimmäistäkään suullista maistanut. Sen jälkeen onkin yhdentekevää; itse juominen ei sitten tunnukaan miltään, sitä vaan juo ja juo, yleensä niin kauan kuin juomista riittää.

Ottaa niin päähän, että vaikka hyvin tiedän, miten ihana olo tulee jo kahden päivän juomattomuuden jälkeen, pidemmästä ajasta puhumattakaan, niin kuitenkin aina pilaan sen. Oon jo aika vanha, että pitäiskö toi laittaa dementian piikkiin :open_mouth:

Terveyskin huolettaa. Olen jo vanha nainen, lähestyn eläkeikää. Miksi pitää ehdoin tahdoin leikkiä terveydellään, kun muuten on saanut pysyä perusterveenä? Eikä rahatilannekaan oikeestaan sallisi juopotttelua.

Vähän sekavaa mun sepustukseni, mutta se vaan heijastaa pääkoppani tämän hetkistä tilaa.

Tänään on kuitenkin tämän viikon toinen :blush: alkoton päivä.

3

Bongasin tuolta plinkin tietopankista mielenkiintoisen kirjoituksen, joka antoi lisää ajattelemisen aihetta:

“Ikääntyneet ovat erityisen haavoittuva ryhmä päihteiden liiallisen käytön suhteen. Alkoholin sietokyky, humalakäyttäytyminen ja päihdehaitat ovat usein erilaisia kuin nuoremmalla iällä. Ikääntymisen mukanaan tuomat sairaudet, rajoitteet ja lääkitys ovat päihteiden käyttöön yhteydessä arvaamaton riski. Mm. ikääntyneiden liiallisesta päihteiden käytöstä aiheutuvat kognitiiviset oireet ja alkava dementia ovat, ainakin maallikolle, vaikeasti toisistaan erotettavissa. Yksinäisyys, masennus ja ulkopuolisuuden kokemukset ja liiallinen alkoholin käyttö nivoutuvat myöhemmällä iällä myös toisiinsa.”

Olen tosiaan huomannut, että nykyään yhä vähemmästä kaljamäärästä iskee hirveä alakuloisuus ja saamattomuus, joka kestää muutaman päivän. Samalla kuitenkin on levoton olo, ei oikein osaa ryhtyä mihinkään. Äsken pakotin itseni keräämään viikon tyhjät hylsyt kassiin; kun vielä sais itsestään irti lähteä viemään ne kauppaan. Tämä on tyypillinen “puhdistautumisriitti” mulla.

Mä täällä yksikseni höpisen sekavia, mutta oletan että ainakin joku käy lukemassa ja kenties vielä kommentoikin.

4

No nyt on tyhjät hylsyt vaihdettu mm. suklaaseen, limuun ja kissanruokaan. Piti kaupassa kyllä vähän rahaakin käyttää, ei niitä tölkkejä sentään niin paljon ollut. Mutta harmikseni löysin jääkaapin vihanneslokerosta perunapussin alta kaks olutta, jotka nyt vasta muistan piilottaneeni itseltäni viikolla, etten vaan joisi kaikkia ostamiani kymmentä samana iltana :blush:. Kääk, mitä niille tekis. Pihinä ihmisenä en millään malttaisi kaataa viemäriin. Ehkä mä lipasen ne äkkiä naamaan just ennen nukkumaan menoa. Ja aloitan alkottomuuden huomenna :confused: Ehtisin silti vielä tämän vuoden puolella saavuttaa toisen kahden kuukauden raittiusjakson, mikäli vaan kantti kestää.

Nyt on aika tyyni ja rauhallinen olo, vaikka kyllä kaipailen tukea joltain “korkeammalta voimalta”, mikä se sitten onkin; AA:ta muutaman kerran kokeiltuani totesin että se ei vaan oo “mun juttu”. Olisko se kenties plinkin vertaistuki yhdistettynä omaan tahtoon?

5

En kirjoittele vähentäjiin, koska minulla ei ole vähentämään pyrkiville yhtikäs mitään annettavaa. Ei ole omaa kokemusta onnistuneesta vähentämisestä.
Sen sijaan onnistuneesta lopettamisesta kaikkine siihen liittyvine kiemuroineen on oma kokemus, eli mahdollisuus antaa vertaistukea lopettamispäätöksen tehneille. Kunhan teet päätöksen, että lopetat juomisen kokonaan, suosittelen siirtymään lopettajat-palstalle. Sieltä voit lukea niin kamppailusta lopettamisen kanssa kuin onnistumisistakin.
Omaa tahtoa tarvitaan, mutta alkoholistilla, kuten minä olen, se ei riittänyt. Oma tahto + jokin sopiva tukimuoto saattaa auttaa, jos oikeasti on päättänyt lopettaa. Vähentely on sitten kokonaan toinen juttu.

6

Tunnen tosiaan itseni enemmän lopettajaksi kuin vähentäjäksi. Luulen että mun vähentelyt on vähennelty. Ehkä piankin siirryn tuonne toiselle puolelle. Siellä on niin kannustavia, voimia antavia tarinoita ja mielenkiintoista pohdintaa.

Ehkä vielä joskus kurkistan uudelleen AA-kokoukseenkin, olisihan se hyvä kainalosauva pahojen päivien varalle, jos löytyisi hyvä ryhmä.

Tuo lähes kahden kuukauden tauko aiemmin alkoi ilman mitään pohjakosketuksia viikon antibioottikuurin jälkeen, kun ajattelin olla toisenkin viikon alkotta, sit seuraavan ja lopulta siitä kertyikin yli 7 mahtavaa viikkoa. En kyllä kokenut olevani varsinaisesti aikaansaavampi, joskus saattoi kulua päivä pelkästään hyvässä olossa piehtarointiin :slight_smile: Kunto kyllä nousi ja henkinen puoli kohentui huomattavasti. Sitten tuli joku “ryyppytilaisuus” ja taas mentiin. Vaikka vähemmillä määrillä ja harvemmin kuin ennen, enimmäkseen kuitenkin viikoittain. Sen jälkeen olen tuon tuostakin pohtinut lopettamista ja nyt rupeaa ajatus olemaan kypsä. Johtuneeko vuodenajasta, tämä pimeys kun jo sinällään aiheuttaa alakuloisuutta, ei tähän enää tarvittais alkoholin masentavaa vaikutusta.

Kuten kerroin, olen jo testannut juomattomuutta ryyppyseurueissa risteilyllä ja ravintolailloissa. Kerran olen kuullut olevani tylsä ilonpilaaja kun en juo, vaikka omasta mielestäni olen ollut ihan samanlainen kuin aina ennenkin, sillä erotuksella että tuopin sijaan olen siemaillut vesilasista. En ole selitellyt juomattomuuttani, sanonut vain että pidän nyt taukoa tai nyt ei huvita. Ehkä olenkin tiedostamatta valmistellut kavereita siihen, ettei minusta kohta enää ole ryyppykaveriksi. Vaikka harvoin noita tilaisuuksia on; en juurikaan käy kapakoissa, vaan lipittelen itekseni kaljaa kotona :blush:

En nyt keksi yhtään hyvää syytä juomiselle, juomattomuudelle kyllä useitakin: terveys, raha, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi, näin aluksi.

Toivon hartaasti että tämä päätös nyt pitää. Tällä ajatuksella lähden mieli avoinna uuteen viikkoon.

7

Hei
Minäkin olen aika uusi täällä vähentäjissä. N. viikko sitten tänne rekisteröidyin.

Mulla on kolmen viime vuoden aikana homma livennyt kovasti hanskasta ja tulin siihen kylmään lopputulokseen, että en taida enää oikein hallita juomistani. Asialle tarvitsee tehdä jotain.

Plinkkiin rekisteröitymiseni jälkeen sain itseni pysymään pullosta erossa kokonaista kuusi päivää. Olo alkoi olla jo huomattavasti parempi. Minulle alkoholi on aiheuttanut ongelmia pääasissa henkisellä puolella. Ahdistunutta oloa ja jonkinasteista masennusta.

Lauantaina sitten kauppareisulla tuli ostettua pari siideriä ja sehän oli sitten menoa kun kotona sattui vielä olemaan pari pulloa viiniä. Kännit piti vetää. Ja palkinnoksi siitä tuli seuraavaksi päiväksi ihan helvetillinen olo.
Eilinen päivä meni tosiaankin melkoisen ahdistuksen kourissa kiemurellessa.
Mulla on tässä lisäksi vielä läpikäytävänä päättymässä oleva ihmissuhde, joten yritän luopumista kahdesta asiasta samalla kertaa.

No, eilinen oli sitten taas uusi alku raittiudelle. Tänään olo tuntuu jo eiliseen verrattuna huomattavasti paremmalle ja toivoa ja yrittämisen halua tuntuisi taas olevan.

8

Terve!

Kovin kuulostaa tutulta. Ja varmasti harmittaa :imp: Kuudessa päivässä saa jo mukavasti makua raittiista elämästä. Repsahduksen jälkeen masentaa ja ahdistaa vähintään yhtä paljon kuin pidemmän lipittelyjakson jälkeen, ainakin minua. Samoja tunteita olen kokenut monesti tämän vuoden aikana, kun olen valmistellut itseäni lopetukseen, tai ehkä lopetus on vielä liian mahtipontinen ilmaus; kunhan edes muutaman alkottoman kuukauden saisi taas kasaan.

Mulle myös alkoholi aiheuttaa enemmän henkisiä kuin fyysisiä vaivoja. Olen jo miettinyt aiheutanko tuolla kaljan kanssa läträämisellä psyykelleni jotain korjaamatonta vahinkoa, kun tätä ikääkin on, kuusissakymmenissä jo.

Luin ketjusi. Paha mennä mitään sanomaan, mutta mahtaisko sun raittiutesi ratkaista tuon parisuhdeongelman. Selvällä päällä näkisit paremmin. Mulla oli jokunen vuosi sitten vuoden ajan suhde, joka perustui täysin yhteiseen juopotteluun silloin kun tavattiin, ei koskaan mitään muuta, ei kannattanut edes ehdottaa. Lopulta se suhde vaan kuihtui pois. Kolmessa vuodessa tietysti ehtii kiintyä aivan toisella tavalla kuin vuodessa.

Hyvä ettet eilen ahdistukseen ruvennut ryyppäämään :slight_smile: Yhdestä illasta pääsee nopeesti tolpilleen.

Mulla on tänään vasta ensimmäinen päivä, kun piti eilen juoda ne pari piilotölkkiä pois häiritsemästä. Eihän sitä nyt viemäriin hyvää ainetta :open_mouth:

Koitetaan tukea toisiamme näissä raittiusponnisteluissa. Mua ainakin helpottaa avautuminen ja muiden kirjoitusten lukeminen.

9

Kyllä tosiaan näiden plinkin kirjoitusten lukeminen ja tänne kirjoittaminen antavat kummasti voimaa. Täältä saa vertaistukea ja kannustusta.

Mullakin on ikää jo reilusi päälle viidenkymmenen ja kyllä sitä tosiaankin on jo aika ajatella vakavasti omaa terveyttään. Tähän mennessä ei mitään suurempia vaivoja ole ollut, mutta jos entiseen tyyliin jatkan, niin eikähän se ala jo tuntua terveydentilassakin.
Henkiselle puolelle on kyllä aivan selkeästi alkanut muodostumaan ongelmia juopottelun takia.

Nyt on olo jo siitä lauantain ratkeamisesta huomattavasti helpottunut ja tätä parantunatta oloani en nyt aio tärvellä.

Kun on pidempään selvänä niin on taatusti enemmän voimia käsitellä tuota parisuhdettaankin (mennyttä tod.näk.) ja nähdä asioita niiden oikeassa valossa ilman itsepetosta.

Potkitaan toisiamme eteenpäin.

10

Tuntuu, että useimmat plinkkiläiset ovat reilustikin alle 50-vuotiaita. Johtuneeko netin käytön osaamisesta. Mukava kuitenkin löytää täältä lähempänä omaa ikääni (+60 v) olevia naisia. Ongelmat tuntuvat olevan meillä aika samanlaisia. Päällimmäisenä meillä näyttää olevan tuo karmea morkkis ja masennus, joka juomista seuraa. Tänään tuli 9 pvää raittiutta. Kävelin jopa Alkon ohi poikkeamatta, vaikka olin juuri saanut ikävän puhelun ja kävi kieltämättä mielessä voimakkaasti, että jospa poikkean. Piti oikein taistella itseni (sen toisen) kanssa. En poikennut. Huomenna menen ryhmään. Jo se, että ne kokoontuu illalla, estää juomisen ja sitten myöhemmin illalla ei enää tule mieleen. Ehkä vielä jonakin päivänä ymmärrän myös niitä tekstejä. Nyt lähinnä kuuntelen ryhmäläisten tarinoita ja toistan omaani. Alkaa muuten näköjään vaikuttaa alitajunnassa. Ks ylhäällä.

11

Viikonloppu alkanut ja “katti” valmistautuu mahalaskuun. Ihan kuin kauko-ohjauksella kaupassa tarttui mukaan sikspäkki :blush: Ja koska asiaa tietenkin pitää jotenkin selitellä, niin: takana on harvinaisen raskas työviikko (tarvitsee rentoutusta), edessä vähän isompi siivoussessio (“puuhapullon” kanssa mukavampaa), menihän tässä jo arkipäivät juomatta (syytä palkita itseään), kissakin jotenkin kipee (stressin poisto)… Nuo kaikki on ihan aitoja “syitä”, mutta ellei teille kelpaa niin täältä kyllä löytyy loputon määrä lisää relevantteja “syitä”, kyllähän te alan asiantuntijoina tiedätte :unamused:

No ei auta, pakko tarttua imuriin ja toivoa ettei huomenna olis hirveä masennus ja että tämä jää nyt tähän päivään ja huomenna aloitetaan taas kilvoittelu.

Toivottavasti teillä muilla (varsinkin ikätovereilla Kori ja Lopussako) menee paremmin :exclamation:

12

No, eipä paljon pysty kehumaan.
Eilen illalla vedin viiniä ja tänään taas olen kärvistellyt kauheissa ahdistuksissa. Olen minä aika selkärangaton olio, kun en pysty pitämään itseäni kurissa.

Tämän viikonlopun nyt aion kuitenkin sinnitellä alkotta. Ulkoilua, lukemista ja siivoilua.

Olo on kovasti surullinen, mutta jospa tuo tuosta lähtis helpottamaan.

Mukavaa viikonloppua.

13

Kyllä täälläkin on ollut viini mielessä koko päivän. Sain kuitenkin jotenkuten ajan kulumaan eikä tullut ostettua mitään. Ei tuo sikspäkki nyt niin kovin vakavalta tunnu, kunhan et jatka aamulla. Jatketaan huomenna taas raittiutta. Onhan se hieno tunne kun on koti siisti.

14

Et ole selkärangaton, vaan alkoholisti kuten minäkin. Siis sairas, eikä sille voi mitään. Kannattaa luovuttaa, koska alkoholisti ei pysty alkoholia voittamaan. Paitsi lopettamalla.

Aika useinhan luovuttaminen vaatii pohjakosketuksen, mutta monelle myös riittävän pitkä tulokseton läträäminen viinan kanssa riittää, koska eihän sellainen elämä ole mistään kotoisin. Kuten paarma totesi edellä, siirtykää lopettajien puolelle, sillä siellä se uusi elämä on :slight_smile:

15

Täsmälleen näin tapahtui omallakin kohdallani vuosikaudet. Oma päätös olla juomatta ei mennyt mitenkään tiedoksi jalkoihin asti. Ne jalat kävelivät alkoon aivan itsekseen - aivan joka päivä. Näissä sanoissa ei ole sanaakaan huumoria. Tietoisen mieleni ulottumattomissa oli alkoholistinen mieli, joka halusi viinaa. Tietoinen mieleni ei kyennyt lopettamaan, mutta apua se onnistui hakemaan.

16

Kylläpä oli mukava aamulla herätä puhtaalta tuoksuvassa kodissa, nauttia rauhassa tuhti aamiainen, retkotella sohvalla, lueskella, katella aamuteeveetä :slight_smile:. Rankka työviikko, raivoisa siivous ja muutama olut tainnutti ennen aikojaan ja nukutti melkein kymmenen tuntia. Eikä ihme kyllä aamulla tullut masennusta, mutta enpä jaksanut edes juoda koko arsenaalia, johtuen varmaan väsymyksestä. Taas jäi kaks kaljaa kummittelemaan jääkaappiin. Liekö tuo merkki, että jos/kun kaljaa ostan, niin pitäisi aina ostaa kaks suunniteltua vähemmän, tai luultavasti ostan tarkoituksella varmuuden vuoksi kaks “ylimääräistä”, ettei vain loppuisi kesken :blush: . Korille sanottakoon, että sikspäkki on tosiaan aika pieni määrä mulle.

Tuo on kyllä totta mitä Paarma ja Novamob sanoivat, että parempi olisi siirtyä Lopettajiin. Otsikkohan tosiaan on Me Lopettajat, ei Me Lopettaneet. Ja sieltähän mä aina haen vahvistusta, nimenomaan lopettaneiden ketjuista :smiley: Jotenkin vain pelkään etten vielä ole valmis siihen yhteisöön, hävettää jos rupean repsahtelemaan ja menetän uskottavuuteni. Nyt on kyllä hirmunen tsemppi päällä :smiley:

Lähdin iltapäivällä stadiin “katselushoppailemaan”, kuljeskelin nelisen tuntia kaupoissa hypistelemässä ja katselemassa, kävin kahvilla, taas hypistelin, taas kahvilla, oikeestaan mitään en ostanut. Kun enimmäkseen tekee etätyötä, on välillä hyvä laittautua ihmisvilinään.

.

Ihan samalta musta tuntui sen jälkeen kun olin kaljat “vasten tahtoani” ostoskärryyn laittanut; en se ollut minä, vaan se alkoholisti minun sisälläni.

Mitenkä Korilla ja LopussaKo menee?

Oon tässä ohessa pitsaa väsännyt, nyt pitää laittaa uuniin. Nautiskelen sen Uutisvuodon aikana ja varmaan ne hemmentin jämäoluset siinä samalla :imp:

Hyvää viikonlopun jatkoa, raitista tai ainakin kohtuullista toivottavasti :smiley:

17

Hienoa! Pystyit jättämään pari jääkaappiin. Se on paljon enemmän kuin mihin minä olisin pystynyt. Luultavasti olisin hakenut lisää saman annoksen. Se aine ei vaan sovi minulle. On pakko tunnustaa. Nyt on hienoa viettää lauantai-iltaa raittiina uutisvuotoa katsellen. Piipahdin vaan välillä tänne plinkkiin. Päivällä käytiin mökillä ja saatiin vielä suppilovahveroita. Ja aika merkillistä, voikukka kukki rannassa. On tämä kummaksi mennyt tämä ilmasto. Voikukka marraskuussa!