Hei, olen 20v nainen ja olen ollut oxykoukussa enemmän tai vähemmän vajaat pari vuotta. Nyt onnistuneesti kuivilla n reilun kuukauden. Sain reseptin vastikään panacodiin kroonisten kipujen takia ja tää pelko ja syyllisyys tuhoaa mut sisältäpäin. Tiedän, että jos noudatan annosmääriä ja syön sitä oikeasti vain kipuun, kaikki on ok. Mutta silti tuntuu niin uskomattoman pahalta. Mulla oli sekakäyttöä alkoholin kanssa, nyt alkosta raittiina yli puoli vuotta. Tarvetta alkoholiin en ole kokenut enkä aiokaan ottaa vaikka mieli tekisi. Lähinnä nyt tämän syyllisyyden kanssa kaipaisin neuvoja. Miten ihmeessä saan itseni uskomaan, että rehellinen kivunlievitys ei ole maailmanloppu?
Vaikea kysymys tuo “miten ihmeessä saan itseni uskomaan”. Mä ajattelisin, että se on kiinni sinusta itsestäsi, ei ehkä kukaan muu pysty sitä uskoa kaatamaan päähäsi. Näin se on, että jos otat Panacodia lääkärin määräämänä ja pysyt niissä annosmäärissä, jotka reseptissä lukee, etkä sekakäytä lääkettä ja alkoholia se on silloin lääkkeellistä kivunhoitoa eikä lääkkeen päihdekäyttöä. Silloin syyllisyyteen ei ole aihetta mielestäni. Kuulostaa tosi hyvältä, ettet koe tarvetta alkon käyttöön.
Tietty ymmärrän tunteesi taustasi huomioiden. Jos olet ennen ollut koukussa oksikodoniin ja sulla on ollut sekakäyttöä. Kandee pitää varansa, ettei historia toistu.
Tulee myös mieleen lääkkeetön kivunhoito. Ootkohan saanut siihen mitään ohjausta vai tuuppasiko lääkäri vain Panacod-reseptin?