Kun vielä joitte, olitteko ehkä työelämässä? Rajoittiko työelämässä olo alkoholinkäyttöä mitenkään? Menettikö joku työnsä alkoholinkäytön seurauksena. Pahensiko työttömäksi jääminen alkoholiongelmaa? Otin aiheeseen hieman kantaa tuolla toisella puolella, mutta kuuntelisin mielelläni myös muiden aatteita. alkoholiongelmien vaikutus työkykyyn lienee Suomessa jonkinlainen tabu.
Itselläni oli juoma-aikoina useita poissaoloja työstä. Vaihdoin myön muutaman kerran työpaikkaa, koska halusin aloittaa ikään kuin puhtaalta pohjalta.Opiskeluaikoina opiskelut takkusivat, sillä läsnäolopakkoa ei ollut ja minulla oli aikaa juoda. Minulla juominen vaikutti siis hyvinkin paljon työkykyyn.
Voiko valtio ehkäistä syrjäytymistä? Ja miten? Kertokaa mielipiteenne, te mahdollisesti syrjäytymisuhan alla olleet ja siitä selvinneet.
Minä en voi vastata tähän kuin, että viimeiset pari vuotta kun vielä join. Niin en opiskellut, en tehnyt työtä. Välillä oli sossunlaput viemättä, kun oli niin armoton krapula, ettei edes sitä välttämättömintä rahaa jaksanut miettiä.
Alkoholin käyttö lopettaa minulta siis kaikenlaisen järjellisen toiminnan. Juon aina kun on rahaa ja aina sammumiseen saakka, juon jopa silloin jos herään vahingossa yöllä, aamulla tietysti pullo votkaa piti olla.
Minusta tulee siis täydellisen sekopäinen hullu, joka juo pullon votkaakin kahdella hörpyllä, päästäkseni mahdollisimman känniin ja nopeasti.
Onneksi tuosta ajasta on jo n.500päivää. Juominen syrjäyttää minut ainakin TOTAALISESTI!
Minä olin siis todellakin syrjäytymis vaarassa. Mutta nyt olen menossa vanhainkotiin työharjoitteluun, sen kautta mahdollisesti oppisopimuksella ammattiin. Tai mahdollisesti menen takaisin ammattikorkeakouluun, kahdessa kerkesin ollakin. Alkoholi lopetti kummatkin vuoden päästä opiskelun aloittamisesta. Sairaanhoitajan ja Tradenomin (liiketaloutta) opinnot. Mutta vielä on runsaasti aikaa pohtia mihin suuntaan sitä elämässään aikoo mennä.
Mutta jos juomista jatkan, niin tuskin elän 5-10vuotta pidempään. Näin sanoivat myös useat lääkärit. Ja hitto oon vasta 27v.
Sosiaali- ja terveydenhuollonkin yksi tehtävä on ehkäistä syrjäytymistä. Samoin työllisyyspolitiikan.
Oon mä duunissa ja/tai koulussa ollut aina. Elämäni sekavimpana vuonnakin 2007 mulla oli jonkinlainen työsuhde menossa, joskin muistaakseni olin kyllä suurimman osan ajasta erilaisilla sairaslomilla. Ja lopulta peräti 1½ kuukautta ihan työttömänä (jonka ajan vietin suureksi osaksi toisessa maanosassakin).
Aika monilla päihderiippuvaisilla syrjäytyminen on kyllä alkanut jo hyvin nuorena, eli jo koulussa on ollut ongelmia, opiskelut mahdollisesti jääneet kesken eikä välttämättä koskaan oltu missään hanttihommia kummemmassa.
Tämä osaksi johtuu päihderiippuvuuden ja syrjäytymisen perinnöllisyydestä. Päihderiippuvainen on saattanut jo syntyä päihderiippuvaiseen perheeseen, ja elämän eväät on jo kohdusta lähtien olleet heikot.
Arvatkaapa toverit, miten monet esim. huumenuorista on juoppojen ja sekakäyttäjien jälkeläisiä? Noh, aika monet.
Aina olen töissä ollut. Työt on pitänyt hoitaa hyvin jotta saisi rahaa juomiseen ja voisi muka “hyvällä omallatunnolla” taas kännätä koko viikonlopun ja kaikki lomat.
Koko aikuiselämä on käyty töissä, poissaoloja alkoholin takia korkeintaan 5-6. Aika hyvin, kun oikeaa reipasta ryyppäämistä kesti kuitenkin, laskutavasta riippuen, n.6-10 vuotta.Se onkin sitten eri asia, montako kertaa työmatka ajettu promilleissa edellisillan oluiden jälkeen, tai töitä tehty krapulassa. Juovuksissa ei sentään koskaan. Kerran työpaikan vessassa juotu kylläkin puoli pulloa viiniä, mutta vasta työajan jälkeen. Nämä taas asioita, joista ei juurikaan voi ylpeillä.
Olen Hippiäisen kanssa samoilla linjoilla, eli syrjäydyin jo ennen rankempaa juomista. Yläaste on viimeinen, minkä olen saanut suoritettua loppuun asti. Kiusaamisista ja muista huolimatta… Yläasteen aikana aloitin juomisen, mutta se ei ollut kovin säännöllistä alussa (join toki aina enemmän kuin muut). Amiksen jätin kesken parin kuukauden jälkeen, yhdessä työpaikassa olin kolme päivää ja jätin kesken, muutama vuosi luppoilua, sitten toinen ammattikoulu, jossa jaksoin olla peräti kaksi ja puoli vuotta ja jätin vasta sitten sen kesken. Jäi muutama kurssi ja päättötyö tekemättä. Ainiin, pari työharjoittelua sain suoritettua ihan loppuun asti, hyvä minä!
Voiskohan tää asia mennä vähän niinkuin molemminpäin, eli toisilla syrjäytyminen altistaa alkoholismille ja toisilla alkoholismi aiheuttaa syrjäytymisen…? Ja jotkut porskuttavat työelämässä ja tissuttelevat salaa. Ja onhan niitä raittiita työttömiäkin olemassa. Meitä on moneen junaan ja kuten sanotaan, niitä asemalle jääjiäkin riittää…
Todella moneen junaan ja resiinaan, ja joku jää vielä asemaravintolaankin .
Aatelkaapa toverit, että työelämässä ja jopa arvostetuissa ammateissa saattaa toimia ihmisiä jotka käyttää kovia huumeita jatkuvasti! Tällainen huume nykysin on etenkin “Subu”, eli buprenorfiini, jota voi olla mahdollista käyttää maltillisesti salaa hyvinkin kauan. Vasta päälle pamahtavat vierotusoireet käräyttävät huumeaddiktin.
Jotkut korvaushoidossa olevat nuoret näyttävät päälle päin ihan siisteiltä ja terveiltä nuorilta, samoin jopa jotkut Subua laittomasti käyttövät.
Voisi arvella, että liika alkoholinkäyttö tulee ilmi töissä paljon nopeammin. Se alkaa näkyä vääjäämättä poissaoloina, krapulaisena olemuksena töissä, hengityksen hajuna yms.
Krapulaahan ei voi oikein piilotella.
Varmasti on ihmisiä, jotka syrjäytyvät ilman päihteitäkin, esim. mielenterveysongelmaiset ovat tällaisia.
Ajattelen kuitenkin yhä niin, että pääsääntöisesti päihteidenkäyttö aiheuttaa syrjäytymistä ja sosiaalisia + terveydellisiä ongelmia, eikä suinkaan toisinpäin. Päihdeongelma johtaa ajan mittaan moniongelmaisuuteen. Kroonistunut päihderiippuvuus on invalidisoiva sairaus.
Jotkut onnettomat syntyy jo moniongelmaiseen perheeseen, eikä omena kauas puusta putoa vaikka joskus sen soisi putoavan.
Juominen maksaa. Juomisen rahoittamiseksi tehdään töitä. Työpaikka juodaan. Velkaannutaan. Syrjäydytään.
Työtön ei ole yhtä kuin syrjäytynyt. Jos on vain työtön, voi työelämään uudelleen pääsemisellä saavuttaa työttömyyttä edeltäneen asemansa. Jos on velkaantunut, ei työelämään palaaminen paranna taloudellista tilannetta. Tämä johtaa pysyvään syrjäytymiseen yhteiskunnasta.
Joillakin alkoholisteilla riittää pelastavia enkeleitä. Vanhempi tai puoliso maksaa erääntyneet laskut. Näin addiktion pohja kasvaa syvemmäksi. Joillakin ei jeesaajia ole. Tuloksena laittomuudet, vankila, kuolema. Tai raitistuminen ja pitkä kamppailu takaisin yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.
Narkomaaneilla syrjäytyminen voi olla nopeampaa, koska huumeet ovat laittomia ja näin ihmisen elämä kietoutuu rikollisuuteen. Lisäksi huumeet ovat kalliita ja näin velkaantuminen tapahtuu nopeammin.
Koulussa tuli keväällä puhetta syrjäytymisestä ja köyhyydestä. Monen on todella vaikea tajuta näiden ongelmien syntyä ja ihmisten ahdinkoa. “Jokainen on oman onnensa seppä” ja “Itsepähän ovat tiensä valinneet”.
Voiskohan tää asia mennä vähän niinkuin molemminpäin, eli toisilla syrjäytyminen altistaa alkoholismille ja toisilla alkoholismi aiheuttaa syrjäytymisen…? Ja jotkut porskuttavat työelämässä ja tissuttelevat salaa. Ja onhan niitä raittiita työttömiäkin olemassa. Meitä on moneen junaan ja kuten sanotaan, niitä asemalle jääjiäkin riittää…
Ai että syrjäyttääkö juominen? Nykyisessä työelämässä aika harva kestää pitkään juojana. Lasku tulee jossain vaiheessa ja sitä maksat ja pitkään.Suomessa ainakin ns äijä aloilla turhaan ihannoidaan vieläkin kovaa jätkää joka dokaa ja painaa hommia vielä kovemmin. Nämä supermiehet ketkä leikkiä jaksavat ovat tilastollinen poikkeus. Sen sijaan pitkän linjan ammattilaiset ovat yleensä kova kuntoisia ja ylläpitävät kuntoaan johdonmukaisesti mm- säästäen itseään kun tilaisuus on. Ak otti ja ryyppääsi itseltään entry level duunin tässä muutama vuosi sitten. Toisaalta ihan oikean taloudellisen ja henkisen konkan jälkeenkin olen tietyllä tapaa kiitollinen tapahtuneesta:se konkretisoi miten alas ollaan tultu. Juoppokavereiden vittuilu "timo se dokasi itseltää duunin"oli viimeinen niitti. Ajan kanssa oli jopa kiva olla alhaalla , kun tiesi että matka voi jatkua enää alemmas hautaan tai ylös ja takaisin elävien kirjoihin. Eräs elämäni antoisimmista hetkistä on ollut tajuta pervekkeella syysiltana miten johdonmukaisesti olen asiani sössinyt. Ja kuten AA:n materiaalissa todetaan useaan otteseen:viina rapauttaa moraalin ja kunnianhimon ja muut asiat pikkuhiljaa jäävät alisteiseksi viinalle, mukaan lukien duuni ja tuttavat. Eipä turhaan sanota vanhemmille, että kannattaa tarkkailla lapsien tuttavapiiriä murrosiässä tai pikemminkin niiden muutosta;tilalle tulevat ne juovat tai käyttävät kaverit. Sama toimii myös aikuisten kohdalla.
Tämä osaksi johtuu päihderiippuvuuden ja syrjäytymisen perinnöllisyydestä. Päihderiippuvainen on saattanut jo syntyä päihderiippuvaiseen perheeseen, ja elämän eväät on jo kohdusta lähtien olleet heikot. Totta kuin vesi. Siksi mm.huostaanotot pitäisi olla lopullisia, sanotaan , että lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa, totta tuokin, mutta suurempi oikeus takuulla on päihteettömään lapsuuteen. Tänäkin päivänä ak häpeää vanhempiaan, jotka joivat aikanaan ihan kiitettävästi ja opettivat kännissä olemisen “normaaliuden” ja sen kuulumisen aikuisuuten.Pahaa ei vaan saa laittaa kiertämään ja jatkumaan, vaan se kannattaa katkaista jo itsensä takia.
Kannattaa lukea huhtikuun hesarin kuukausi liitteestä juttu kirurgi Christer Lybäckista. Mies joi itsensä vankilaan alle parikymppisenä yritti itsemurhaakin, mutta raitiustui ja on nyt yksityisaseman osakas ja ajaa ferrarilla. Vaikka ehkä yksi tuhannesta tuohon pääsee, niin voimaa juttu antoi siltikin. Jos noista lähtömontuista on päädytty ferrarin ratin taakse, niin kannattaa ainakin yrittää. Eihän tässä ole mitään menetettävää.
Olen ajatellut hieman samalla tavoin. On niitä, joilla lähtökohdat ovat alunperinkin huonot ja sitten niitä, joilla lähtökohdat ovat hyvät/ns. normaalit ja jotka syrjätyvät päihteidenkäytön seurauksena, siis aikuisiällä. Jos lapsi on kasvanut päidekeskeisessä, yhteiskuntavastaisessa tai muuten vain poikkeavissa olosuhteissa, hänellä voi periaatteessa olla tiettyyn ikään saakka mahdollisuus omaksua uudenlaisia ajattelumalleja. Siksi kai nuo syrjäytymisen esto-ohjelmatkin ovat nuorille suunnattuja. Osaan ne saattavat tehota, osaan eivät. Itse olen kyllä huomannut, että fiksuilla, erittäin huonoista olosuhteista tulevilla nuorilla on ollut toisaalta myös suurempi motivaatio mennä elämässä eteenpäin, etsiä jotain parempaa, ja ihan ilman ohjelmiakin. En ole lukenut kyseistä artikkelia, mutta kiinnostaisi kyllä tietää, minkälaisesta kodista Lybäck tulee? Yllättävän monessa varakkaammassaikin perheessä podetaan päihdeongelmia, tosin juuri siten, että duunit hoidetaan kunnolla ja lapsia patistetaan opiskelemaan.Kulissit kunnossa -sekoilua, joka kuitenkin vaikuttaa lapsiin haitallisesti. Tosin suomessahan on vallalla jattelutapa, etteivät asiat ole huonosti,kunhan vain rahaa riittää. Kotiseinien sisällä saa tapahtua mitä hyvänsä.
Kaikki eivät syrjäydy välttämättä koskaan. Edustan itsekin sellaista alkoholistiryhmää, joka ei juo päivittäin ja jolla juomakertojen välissä voi olla viikkoja tai kuukausiakin. Mutta sitten kun otetaan, otetaankin kaksin käsin ja sammumiseen asti. “Binge drinker” englanniksi, “tuurijuoppo” suomeksi. Juominen voi kestää illan tai viisi iltaa, mutta kesto ei olekaan tärkeää vaan se, mitä juominen omalle elämälle aiheuttaa. Tällaisen juojan on hyvin helppo piilotella viikottaistakin käyttöä duunissa. Ei perjantain kooma haise enää maanantaina, tai kesäloman alussa dokattu viikko loman lopussa. Isäni on juonut noin 50 vuotta samalla tavalla ja teki kunnialla työuransa loppuun (olipa vielä pidetty ja hyvä työntekijäkin). Perhe, talo ja autokin ovat tallella. Samoin haavat kaikkien perheenjäsenten sielussa. Nyt eläkkeellä hän jatkaa juomistaan samaan malliin kuin ennenkin. Syrjäytynyt hän ei ole, onpahan vain ns. keskiverto suomalainen alkoholisti.
Työkykyyn juominen kyllä vaikuttaa, koska aktiivinen alkoholisti ei ole edes putkien välillä ihan 100% mukana elämässä. Paremminhan sellainen ihminen tekee duunia, jolla on terveelliset tavat nollata ja käsitellä tunteitaan. Ja krapulat ja juomisen aiheuttama työkyvyn lasku ovat ihan oma juttunsa.
Alkoholisti on alkoholisti, oli hän sitten rantojen mies tai yritysjohtaja. Kulissit voivat pysyä kunnossa, mutta juominen tuhoaa ihmisen sisältä päin ja jättää vain kuoren. Uskon, että suurin osa alkoholisteista onkin juuri niitä, jotka eivät ole syrjäytyneet näkyvästi ja jotka siksi voivat perustella itselleen juomisensa harmittomuuden. Vaikka elämä on kapeaa ja kaikessa tekemisessä on aina olut- tai viinipullo mukana…
Heips! Minulle juominen oli pääasiassa oma salainen paheeni. Työporukoitten illanvietoissa en koskaan juonut,normaaleja ruokaviinejä enempää, juhlissa olin yleensä aina kuskina enkä käynyt baareissa. Niinpä olen aika varma, että muutamaa sukulaista lukuunottamatta kukaan ei tiennyt juomisestani. Silloin, kun join vielä ns.normaalisti, saatoin siitä puhuakin, niinkuin nyt normaalisti esim työpaikalla puhutaan. Voidaan päivitellä vähän överiksi äitynyttä viinin naukkailua ja naureskella krapulaa… Opiskelin työn ohella,hoidin lasten harrastuksiin viemiset (aina selvin päin)yms. kävin jumpissa yms. harrastepiireissä eli vietin aivan normaalia elämää. Paitsi että join keskimäärin 5 annosta/ilta arkisin, joskus vähemmän, joskus enemmän. Viikonloppuisin enemmän. Krapuloita ei siihen nähden useinkaan työpäivinä ollut, työntekoa haittasi vuosia lähinnä unettomuuden ja ahdistuneisuuden aiheuttama huono keskittymiskyky. En siis mielestäni ollut syrjäytynyt, hoidin mallikkaasti myös vuosikymmenet erilaisia luottamustehtäviä.
Vasta parina viimeisenä vuotena koko vapaa-aikaa alkoi hallitsemaan juominen. Oikeastaan en halunnut tehdä muuta, en lähteä mihinkään, missä pitäisi olla selvin päin, enkä ryypätä sivistyneesti muiden kanssa, vaan kaksin käsin omassa rauhassani. Uskoakseni jonkinlainen katastrofi työpaikalla/autoillessa olisi ollut vain ajan kysymys, yksityiselämässä se-katastrofi- sitten jo sattuikin. Ja herätti, viime tipassa.
En ole lukenut kyseistä artikkelia, mutta kiinnostaisi kyllä tietää, minkälaisesta kodista Lybäck tulee? Yllättävän monessa varakkaammassaikin perheessä podetaan päihdeongelmia, tosin juuri siten, että duunit hoidetaan kunnolla ja lapsia patistetaan opiskelemaan.Kulissit kunnossa -sekoilua, joka kuitenkin vaikuttaa lapsiin haitallisesti. Tosin suomessahan on vallalla jattelutapa, etteivät asiat ole huonosti,kunhan vain rahaa riittää. Kotiseinien sisällä saa tapahtua mitä hyvänsä.
lybäck oli keskiluokkaisesta perheestä. Isän puolelta entistä varaskasta sukua ja äidin puolelta ei tainnut olla mainintaa. Normaali työssäkäyvä kaupunkilaisperhe oli kyseessä, Isä kuoli ja äiti meni uusiin naimisiin, perhe oli taloudeltaan turvattu, mutta henkisesti miehellä ja veljellään ei ollut hyvä olla. Veli läksi merille ja jutun päähenkilö Christer taas alkoi käyttää päihteitä. Mies sanoi kertoneensa tarinansa siksi, ettei ajateltaisi, että toivottomia tapauksia ei olisi. Tietyllä tavalla tämä on tarttunut:en pysty ennustamaan tulevaa, ja tuskin koskaan lähellekään ferrari tai vastaavaa pääsen, mutta normaali elämäkin on parempaa kuin juovan alkoholistin kiirastuli.
Ja lopulta peräti 1½ kuukautta ihan työttömänä (jonka ajan vietin suureksi osaksi toisessa maanosassakin).
Noh, aika monet.
