Syömishäiriöt

Sauna
81

Mun kokemuksen mukaan “hullu” tai psykoosissa oleva ihminen ei todellakaan tiedosta sitä itse. Puhun nyt äidistäni, ei kunnolla tiedosta sitä edes jälkeenpäin, että silloin ei mennyt kovin hyvin. Mutta hän on hyvin vaikea tapaus sairautensa kanssa muutenkin, hänestä tunnistan myös bipo-oireita. Eli ennen varsinaisen psykoosin puhkeamista oli masennusta, sitten järjetön vauhti ja sitten monta vuotta kestävä jatkuva psykoosi jota eivät paskan hoidon takia saaneet katkaistua ennen kun joskus loppusyksystä viime vuonna.

Mutta onhan sulla tossa hyvä seurantajengi ympärillä. Ymmärrän todellakin ettet halua sitä lepti-oloa. Mä en oikein pysty käyttämään niitä mihinkään, kun se olo on niin helvetin paskamainen mikä niistä tulee. Mullahan niitä on vaan unettomuuteen, koska olen puhtaasti masennuspotilas, mutta mielummin valvon kun kestän sen olon.

Voimia kuitenkin tilanteeseesi!

82

Aattelin tulla kirjoittelemaan, kun hämmentää… Winston varmaan muistaa mun taannoisen kirjoituksen itsetuhoisuusketjussa, kuinka mä pidin omaa syömättömyyttäni ja temppuiluani vaan yhtenä itsetuhoisuuden muodoista, koska eihän mun päämäärä ole sentään olla mahdollisimman laiha. Niin kuin mä olin kuvitellut syömishäiriöissä olevan kyse.

No, kirjoitin myös tonne vitutusketjuun epäonnisesta vapustani. Sain psykiatrin haastattelussa kuulla, että kylläpäs siellä papereissa mullakin vaan on maininta syömishäiriöstä. Oon vaan todella hämmentynyt. En mä kuvitellut, että syömisen tuoma ahdistus johtuisi syömishäiriöstä. Enkä mä kuvitellut, että mun itseni rankaiseminen olisi syömishäiriöistä. :blush: Mutta… Tarkemmin ajatellen, syömishäiriö tarkoittaa kai kaiketi häiriintynyttä suhdetta ruokaan. Kai se on häiriintynyttä, jos syöminen tuottaa ahdistusta tai jos käyttää syömistä itsensä palkitsemisena/rankaisemisena. Eikä syömishäiriö tarkoita pelkkää anoreksiaa tai bulimiaa.

Eli mitä nöyrimmin nostan myös käteni pystyyn, syömishäiriöinen näköjään minäkin. Vaikkakin yleisten ennakkoluulojen ja asenteiden takia vannoin, että mustahan ei koskaan tule mitään anoreksiakeijua, joka kirjottelee blogia siitä, miten on laihtunut ja miten ihanaa laihduttaminen on.

83

^ Ne helvetin pro-ana -blogistit, jotka laihdutteluaan ja laihtumistaan hehkuttelevat, eivät tiedä kyllä paskaakaan anoreksiasta(tai yleensä syömishäiriöistä) IMO. Mitä lie huomiohakuista pelleilyä vakavalla asialla :imp: . Toki silläkin leikkimisellä saattaa saada kehitettyä itselleen ihan oikean syömishäiriön, mutta siinä vaiheessa laihduttelu ei enää paljoa tuotakaan iloa, vaan on silkkaa kärsimystä.

Kuten olen jo aiemmin tähän ketjuun kirjoittanut, mulla on ollut ihan pikkulapsesta lähtien syömishäiriöoireilua, enkä mä silloin todellakaan ajatellut mitään vitun kauneusihanteita. En mä tiedä vieläkään, mistä tämä mun häröilyni juurensa juontaa, vaikka sitäKIN on kaikenmaailman terapioissa käsitelty, mutta mun suhtautumiseni ruokaan/syömiseen on ollut aina ihan vinksallaan ja kyllä syiden siihen on oltava jossakin pirun paljon syvemmällä, kuin siinä, että ihailisin esim. cat walk -mallien laihuutta, mitä en todellakaan ihaile. Mä myös vaivaudun suuresti, jos joku kommentoi mun laihuuttani ja/tai syömättömyyttäni. En todellakaan juttele tuolla tyttöjen kanssa siitä, kuinka hienoa on, kun olen taas laihtunut sen ja sen verran.

Tuo itsensä rankaiseminen tai palkitseminen syömisellä tai syömättömyydellä on juuri tyypillistä syömishäröilyä, eikä sen tarvitse liittyä millään muotoa siihen, haluaako olla tietyn painoinen/tietyissä mitoissa. Syömishäiriöihin liittyy myös niin paljon kaikenlaisia ihme pakkokeloja ja -toimintoja. Esim. jos mulla on lautasellinen puuroa, joka on sen päivän ateriani, niin senkin kanssa pitää harrastaa ihan ihme “rituaaleja”, eli esim. syödä se tietynlaiselta lautaselta tietynlaisella lusikalla ja vahdata kellosta, kuinka paljon aikaa sen syömiseen menee, ja jos näistä joutuu syystä tahi toisesta luistamaan, niin maailmani uhkaa järkkyä :unamused: . Kyse ei siis ole pelkästään tietyn kalorimäärän saamisesta, sillä saman verran kaloreita se puurolautasellinen sisältäisi riippumatta siitä, miten sen vedän.

Ahdistuksen purkamisesta tai joidenkin sellaisten asioiden, joita ei tahdo päästää mieleensä, peittämisestä, syömishäiriöissä on kyse. Menevät siis mielestäni pakko-oireilukategoriaan, ts. samaa touhua se syömisten kanssa vääntäminen ja painontarkkailu on, kuin esim. vimmainen käsien peseminen tai hellan tarkistelu alvariinsa :confused: .

84

Joo, niin mä vähän oonkin aatellut toisaalta, että huomionhaun makua noissa blogeissa. Tietty mä luen kyllä mielenterveysongelmista kertovia blogeja, mutta raja menee siinä, etten lueskele mitään, mihin lisätään viiltelykuvia tms. se, mukaan luettuna noi provosoivat pro-anablogit on huomionhakua. Toki mäkään en kyllä kiellä, etteikö kirjoittajat jollain tasolla ois sairaita, ei sellainen kirjottelu nyt ihan tervettäkään voi olla.

Enkä tosiaan mäkään tiedä, miksi sen ruuan kanssa pitää pelleillä. Mun teoria omalla kohdallani on, että ruuasta on tullut jonkinlainen palkinto tai yksi itsetuhoisuuden muodoista. Luulen, että mullakin tää on ollut läsnä ihan pienestä pitäen. Muistan kylläkin, että ihan ala-asteella pelkäsin lihomista ja jouduin siksi psykologin puheille. :blush: MUTTA veikkaan sen johtuneen siitä, että kakarana pahin loukkaus oli tyyliin läskiksi haukkuminen. :laughing:

Noi rituaalit kuulostaa kans sinänsä tutuilta, tosin mulla ei ihan noin tiukkoja ole kuin sulla, mutta esimerkiksi tiettyjä sarjoja katsellessa on pakko olla jotain hyvää syötävää, muuten menee katselunautinto pilalle. Ja maailma järkkyy jos sitä ei ole.

Itsekin muuten kiusaannun, jos joku kiinnittää huomiota painooni, saati tekee siitä ison numeron. :blush:

85

^ Tottahan ne pro-ana -blogistit ovat sairaita tapauksia, mutta ei niillä ainakaan vielä mitään oikeaa anoreksiaa ole. Toisaalta toivon, että niille sellainen tulisi, jotta tietäisivät, millaisella asialla pelleilivät, mutta toisaalta tätä vaivaa ei kyllä kenellekään toivoisi :confused: :frowning: . Musta tuo on aivan samanlaista settiä, kuin se, että joku toivoisi itselleen kovasti esim. syöpää ja hekumoisi niiden kärsimyksillä, joilla syöpä oikeasti on :imp: :open_mouth: . No, luultavasti netistä sellaisiakin blogeja löytyy, sen verran sairasta paskaa on netti pullollaan. Onhan niitä ihan asiallisiakin anoreksiablogeja, jotka keskittyvät mm. siihen, miten sairaudesta voisi parantua, ja joissa asiaa ei todellakaan esitetä mitenkään positiivisesta näkökulmasta, mutta en mä liiemmin pysty niitäkään lukemaan. Ahdistavat nekin niin perkeleesti. Tietysti niistä voisi jotakin tukea saada itselleen, mutta mä en jaksaisi kelata muidenkin syömishäiriöitä, kun tässä omassanikin on aivan tarpeeksi työtä. Mitä tulee huomiohakuisuuteen, niin periaatteessahan kaikki julkisesti nettiin kirjoitettu on jossakin määrin huomion hakemista, tosin motiivit asialle vaihtelevat paljonkin ja moni kirjoittaa omista asioistaan sen vuoksi, että pystyisi auttamaan muita. Jollei niille jutuilleen kuitenkaan tahtoisi mitään huomiota, niin silloinhan ne voisi kirjoitella ihan yksityiseen, salaiseen päiväkirjaansa tai olla vaikka kokonaan kirjoittamatta. No niin, meni vähän sivuraiteille.

Äh… Mä kirjoitan nyt tähän, enkä tuonne Vittumaisiin, koska musta tuntuu, että jauhan täällä aivan liikaa syömishäiriöstäni, eikä porukkaa jaksa paljoa kiinnostaa :confused: :unamused: . No, tämä vaiva vain on niin iso osa elämääni, että haluan sitä tännekin purkaa, ja tätä ketjuahan ei tarvitse lukea niiden, jotka eivät ole syömishäiriöistä kiinnostuneita :wink: . Repsahdin siis jo heti aamusta suklaaseen. Mies oli ostanut tuonne kaappiin levyn Fazerin punaista ja mulla alkoi tehdä niin pirusti mieli sitä, kun olin saanut pari kuppia kahvia kumottua kiduksiini. Ja kun tämä ei jää tähän. Mulla on ne mun tietyt ruokani(puurot, mehukeitot, litkuiset kasvissosekeitot, marjat, hedelmäsoseet, jogurtit, rahka, raejuusto, ananas ja tonnikala(ehdottomasti vedessä)), joilla saan itseni pidettyä siinä hyvin tiukassa dieettimoodissa ja sen vuoksi syönkin lähinnä niitä. Niiden kanssa ei lipsuta. Jos alan syömään jotakin hyvää ja ns. kiellettyä, en pysty lopettamaan sitä. Se aina vaivaava nälkä ja järjettömät verensokerin heittelyt sen tekevät. Se on mulla kaikki tai ei mitään; tämänkin asian kanssa :unamused: . Tuolla pakastimessa on vielä miehen vieraille leipomia muffineja ja kohta taitavat mennä nekin ja sen jälkeen uppoaa kevyesti vaikka kaikki kaapista löytyvä leipä juustolla ja meetvurstilla, jollen sitten hyökkää kauppaan ostamaan lisää makeaa mässyä. Saisin mä tämän ehkä vielä jotenkin katkaistua esim. suurella benzoannoksella tai mieluiten jollakin opparilla, tai sitten sillä, että lähden tuonne pihalle juoksemaan lenkkiä aivan jaksamiseni äärirajoilla. Pirikuurikin voisi auttaa tähän nyt kummasti :mrgreen: , mutta toistaiseksi mun ei tee mieli piriä. Mä tosin olin pari päivää ihan vesi-mehu-kahvi-tee -paastolla ja sitten olen syönyt pelkkää kaurapuuroa, joten ehkei se mässäily niin pahasta olisi, mutta ei tätä touhua kyllä voi terveelliseksi/terveeksi kehua millään muotoa :unamused: :neutral_face: .

Hitto, mä olen kateellinen tuolle ukolle, kun se voi syödä yhden rivin suklaata/yhden pienen pullan/kourallisen karkkeja/yhden pienen jäätelötuutin, se jää siihen, eikä hänellä tee mieli enempää, eikä todellakaan lähde touhu lapasesta. No, sillä ei olekaan syömishäiriötä, vaan syö ihan säännöllisesti ja tavallista kotiruokaa, jota kokkailee itse kovin mielellään. Niin, sillä tavoin ne “normaalit” ihmiset kai yleensä elävät ruokansa ja herkkujensa kanssa :confused: . Vituttaa sekin, kun tuo mies on niin hyvä kokki ja loihtii milloin mitäkin hyviä aterioita, mutta minä se vain tuskailen puuron kanssa, enkä uskalla koskea hänen pöperöihinsä. Tunnen itseni jokseenkin kiittämättömäksi ja nirppanokkaiseksi paskaksi, mutta kyllä mies sen ymmärtää, että mulla syömishäiriö on, enkä suinkaan tee noita kaikkia ihme juttujani häntä kiusatakseni. Mulla se vain vaikeaa on tämän oman pääni kanssa :unamused: .

Heh. Muistuipa mieleeni, kun menin joskus apteekkiin ostamaan Nutrilet-pakkausta, eivätkä ne suostuneet myymään sitä mulle, kun olin niin laiha :laughing: :astonished: . Noin voi siis käydä apteekissa Nutriletin kanssakin, ei pelkästään esim. ruiskujen ja neulojen :unamused: :laughing: . Yritin kyllä selittää, etteivät nämä minulle tule, vaan olen äitini asialla, mutta eivät myyneet siltikään ja lopulta ajoivat mut ulos, kun innostuin hieman liikaa vänkäämään siinä :blush: . Tilasin sitten netistä ne Nutriletit, eivätkä ne paljoa mun painoindeksiäni kyselleet, joten sainpa ne hommattua, vaikka apteekkihenkilökunta kuinka yritti estää :mrgreen: . Tosin se nutraaminen sillä alipainolla oli aikamoista itsemurhatouhua, mutta kun kerran sain sellaisenkin hullun idean hulluun päähäni, niin pitihän se toteuttaa :unamused: .

86

No hei jos mä tuun kanssa jauhamaan tätä ehkä maailman kuluneinta aihetta? :wink:

Syömishäiriöisenä (tai ehkä ennemminkin syömisvinksahtaneena) meikä ei syö aamupalaa, lounasta, välipalaa eikä päivällistä. Iltapala sitten maistuu siinä klo 18+ hujakoilla. Eräänlaista pätkäpaastoa siis. Saa syödä kerralla ja kunnolla. Mutta kun ei pitäisi syödä paljon, vaan pitäisi syödä vähän koska pitäisi saada jotain 13 kiloa pois (ennen kesää tottakai, sitä on nyt vaan ilmassa). Siitä ongelmat ja ahdistus, kun tulee pinnistelyistä huolimatta syötyä liikaa, päivät toisensa perään. Kuten tuli joskus talvemmalla juotuakin liikaa, eikä vähentely oikein luonnistunut, niin sama homma laihduttamisessa.

Joten, katsaus eiliseen, tai oikeastaan mihin tahansa päivään, miten hyvin se laihduttaminen sujuu käytännössä: Join eilen päivänmittaan sen normaalisatsin 10+ kuppia kahvia, ja sen jälkeen illalla maistui 6 kpl kananmunia + iso kimpale konjakkijuustoa. Nam, ihan terveellinen iltapala jossa yhteensä noin 800 kcal, ei siinä mitään sillä näillä kaloreilla laihtuisi mukavat 6 kiloa kuukaudessa.

Mutta sitten napsahti, vaikka ei ollut enää lainkaan nälkä. Suorastaan pinkeäksi ahdettuun kupuun piti alkaa josain syystä tunkea “jälkiruokaa”,eli 110 grammaa naksuja, joista lisää 600 kcal. Kaappi on jostain syystä täyteen ladattu näitä naksupusseja, koska ne on ostettu alennusmyynnistä. Kilohinta made me to do it! No kuitenkin, ei vielä hätää, naksujenkin jälkeen päiväsaldo olisi vasta 1600 kcal jolla laihtuu sen puoli kiloa viikossa. Mutta, kuten Ostoskanava aina tietää, “…ei siinä vielä kaikki”.

No, jälkiruokaa kruunaamaan tarvitaan aina tottakai käsittämätön suklaanhimo, jota paikkaamaan tarvittiin 5kpl snicker-patukoita (250 grammaa ja 1200 kcal). Kokonaissaldoksi päivälle tuli ei-niin-hirveä 2600 kcal, millä paino pysyy kivasti plus-miinus-nolla tai ehkä parikymmentä grammaa läskiä lisää. Joo-o, mutta kun piti laihduttaa! Helpointa tuntuisi laihduttajan viettää koko päivä syömättä, kuten juopon on helpointa olla koko päivä ryyppäämättä.

Noniin… Winstonin vuoro! :wink:

87

^Toi pätkäpaastoilu voi aiheuttaa juurikin tuota, että mätetään sitten kaksin käsin kaikkea kun “on lupa”. Etkös sä harrasta jotain liikuntaakin? Oot varmaan tietoinen siitä, että ylirasitustilan riski on varsin todennäköinen jos treenaa kovaa eikä syö tarpeeksi?

Mitä tohon herkutteluun tulee, niin itselläkin menee vielä monta kertaa viikossa kaikennäköistä skeidaa mikä ei todellakaan paleoon kuulu, mutta en pahemmin jaksa siitä stressata kun paino on kuitenkin pudonnut kuutisen kiloa dokaamisen lopetettuani - ja niitä herkkuja yms pitäisi vetää aivan hillitön määrä jotta päästäisiin siihen kalorimäärään, mitä esim. 40-50 annosta alkoholia viikossa tuottaa. Kummasti se paino tippuu kun lopettaa kaljan yms. litkimisen. Kandee ehkä vaan keskittyä siihen korkin kiinnipitämiseen eikä lähteä suorittamaan montaa asiaa yhtä aikaa ettei käy köpelösti… nimim. kokemusta on :unamused:

88

No mua vituttaa, et oon päästänyt painon nousemaan 5 kg. Pakko alkaa yrittää se laihduttaminen nyt. Eilen söin vittu ihan liika 100 g sipsipussin ja fazerin punasen suklaalevyn eikä siinä vielä kaikki 2 lasia appelsiinimehua 2 dl sis. 90 kcal.

Nyt pitäis tehdä kunnon laihissuunnitelma, mutta kun en juurikaan liiku ja olen nainen, niin en usko että kalorinkulutukseni on kuin 1300-1400 kcal/pv.

Pakko päästä tosta ylimääräisestä massasta eroon, alkaa kuvottaa. Olen siis ihan normaalipainoinen, mutta haluan olla hoikempi. Ällöttää olla nyt tässä kunnossa.

89

Niinhän siinä kävi, että mässyiksi meni koko homma, kun annoin pirulle pikkusormen :neutral_face: . Suklaalevyn ja muffinien lisäksi menivät myslin jämät ihan kuiviltaan ja nyt on menossa jo kohta toinen puolikas paahtoleipäpaketista kera hunajan ja omenahillon :blush: :open_mouth: . Ähkytyttää ja henkinen vitutus on vielä pahempi, mutta en mä enää pysty pysäyttämään tätä, enkä edes yritä. Loppuu tämä viimeistään sitten, kun pyörryn tähän tai vatsani on niin tuskallisen kipeä, ettei sinne saa menemään enää mitään, vaikka kuinka tunkisi. Huomenna on uusi päivä ja palaan ruotuu, eli laksatiivit kehiin, vesipaasto käyntiin ja ulos lenkille, mikäli tilani sen suinkin sallii.

Edit: Ja yliannos benzoja naamaan, jos alkaa liikaa vituttaa. Oppareita en ota, vaikka niitä olisikin ja ne auttaisivat hyvin vitutukseen, sillä en todellakaan tahdo tähän päälle mitään, mikä vähänkään pahentaisi ummetusta :mrgreen: .

Edit 2: Se positiivinen puoli tässä jutussa on, etten ehdi kaikelta mässytykseltäni polttaa tupakkaa lainkaan niin paljon, kuin tavallisesti :mrgreen: .

90

Eilinen päivä meni siis aivan täysin päin persettä :imp: . Tai pikemminkin ääntä kohti :mrgreen: . Eihän siinä mitään, jos ihminen joskus suklaalevyn syö, mutta kun mä en pysty lopettamaan siihen, vaan homma lähtee täysin lapasesta, jos syön vähänkin jotakin herkkua. Söinpä sitten koko talon tyhjäksi :blush: :open_mouth: :unamused: . Kyllä tökki, ähkytytti, oksetti ja ahdisti(Oksensinkin kerran, mutta ihan spontaanisti, mikä nyt ei ollut todellakaan mikään ihme siinä tilanteessa. Tarkoituksellista oksentelua harrastan nykyisin todella harvoin), mutta silti oli vain pakko tunkea ja tunkea sitä ruokaa/mässyä sisuksiinsa, kunnes vaivuin eräänlaiseen horrokseen. Heitin kyllä pari levyä Pamejakin naamaani, kun vitutti niin raskaasti, joten nekin saattoivat vaikuttaa tuohon horrokseen, vaikka harvemmin Pamit mulla minään unilääkkeinä toimivat millään annostuksella. Vituttaa se hyvien benzojen tuhlaaminenkin :angry: . Kyllä mulla niitä riittää vaikka kuinka, ei sen puolesta ole hätää, mutta nostelen vain turhaan toleranssejani tuollaisella pelleilyllä ja niistä repsahteluista saa sitten aina maksaa laskut, kun yrittää palailla takaisin ruotuun.

Nukuinkin sitten pirun huonosti, eli olin lähinnä siinä horrostilassa, kun vatsaan sattui, närästi, voin pahoin, eikä mikään asento ollut hyvä, mutta liikehdintäkin teki kipeää. Olen mä ehkä pari tuntia ihan untakin saanut, mutta herätessä vasta huono olo olikin. Nyt vatsani on edelleen helvetin kipeä ja turvonnut sellaiseksi potkupalloksi, että näytän siltä, kuin olisin viimeisilläni raskaana :open_mouth: . Kauhea kurina ja pieretys, mutta mitään muuta ei sitten tulekaan ulos :angry: . Fyysinen olo on kurja, psyykkinen olisi luultavasti vielä kurjempi, jollei tuo benzolääkitys vähän hiljentäisi sitä. Ruumiinlämpönikin nousi tuon ahmimisen seurauksena. Ei mulle siis kuumetta siitä sentään tullut, mutta lievää lämmönnousua. Sitä se kai teettää, kun pistää verensokerinsa ja koko muunkin elimistönsä aivan sekaisin tuollaisella sekoilulla. Enpähän sentään palellut nyt lainkaan, eli jotakin positiivista tässäkin paskassa :mrgreen: .

Raivosin sitten benzopäissäni ja yleisessä vitutuksessani isännälle, joka oli ostanut sen suklaan, mistä tämä kaikki sai alkunsa, että antoi olla viimeinen kerta, kun hankkii mitään vähänkään makeaa tähän huusholliin :cry: . No, pyysin kyllä jo anteeksi sitä rähjäämistäni, enkä mä sitä tosissani tarkoittanut. Kyllähän sillä on oikeus leipoa pellillinen korvapuusteja tai nauttia siitä yhdestä karkkipussistaan niin halutessaan ja ostaa kaupasta, mitä huvittaa, kunhan siihen ei talous kaadu. Mun ongelmanihan se on, että mä olen niin vammainen, etten pysty kontrolloimaan itseäni sen jälkeen, kun olen pistänyt yhden palan suklaata suuhuni. Voisin mä eristäytyä johonkin yksinäisyyteeni, missä ei olisi herkkuja lähimaillakaan, mutta kun nyt summataan hyviä ja huonoja puolia, niin mieluummin mä elelen tuon ukon kanssa saman katon alla, vaikka se joskus pyöräyttäisi jopa kermakakun :smiley: .

Sekin vielä, että nuo mässyt eivät varsinaisesti korjaa mun ravitsemustilaani lainkaan. Saattavat ne pelastaa mut täydeltä nääntymiseltä, mutta ei elimistö pysty kuitenkaan tuollaisesta äkillisestä ja verrattain harvoin tapahtuvasta tunkemisesta ottamaan energiaa talteen, vaan kyllä siitä suurin osa poistuu luonnollista tietä, siis sitten joskus, kun poistuu :mrgreen: . Toivottavasti pian, koska oloni on tosiaankin tukala. Olen mä saanut sentään BMI:ni nostettua johonkin 15,5:n tienoille. Silloin vauhtiviikoillani(Puhun edelleen hypomaniasta, en pirikuurista :wink: ) se uhkasi pudota alle 15:n ja silloin iski jo pelko persuksiin, että tuleekohan tästä sairaalareissu vai ehtiikö elimistöni irtisanoutua lopullisesti ennen kuin ehdin edes sairaalaan asti :neutral_face: .

Kiitos, kun sain avautua. Helpotti ehkä hieman :confused: . Olen sitten benzopäissäni, kuten jo mainitsinkin, joten juttuahan riittää taas liikaakin :blush: .

91

Arkkitehti: Eipä tässä netin välityksellä voi todellakaan ottaa kantaa siihen, onko sulla syömishäiriö vai ei, mutta miksi sä harrastat tuota ns. pätkäpaastosysteemiäsi. Se kun ei tunnu auttavan sua laihtumaan, vaan repsahdat sitten usein iltaisin mättämään kaikenlaista skeidaa, kun verensokerisi heittelevät miten sattuu. Eikö sulle vain maistu ruoka aamulla ja päivällä vai uskotko tuon metodisi lopulta onnistuvan, kuten uskoit niiden alkoholin vähentelymetodiesikin kohdalla :mrgreen: ? Oletko säkin sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, kuten mäkin, että silloin, kun vedetään, olipa kyse sitten ruoasta tai viinasta, niin vedetään kunnolla ja muuten ei sitten vedetä lainkaan? Jotakin häikkää ihmisellä pitää päänupissa olla IMO, jos pitää aina vetää ääripäästä toiseen :confused: . Tietty mä ymmärrän ihan omakohtaisesti sen eräänlaisen itsensä “palkitsemisen” tunteen, kun on onnistunut olemaan hienosti esim. kuivin suin, niin sitten voikin pistää kunnolla ranttaliksi.

Lucrezia: Eipä tuollaisesta 1 suklaalevy, 1 100 g:n sipsipussi ja pari lasia mehua päivässä ruokavaliosta nyt niiiin hirveästi kaloreita kerry, että niillä pahasti lihomaan pääsisi, jollet siis syö mitään muuta noiden lisäksi, mutta totta kai tuo pirun epäterveellinen ruokavalio on. Joo, täällä neuvoo taas ravitsemusterapeutti itse :blush: . Ymmärrän kyllä sen, että kun olet masentunut, niin et jaksa todellakaan panostaa ruoanlaittoon tai terveellisten elämäntapojen miettimiseen ja kyllähän ne herkut myös nostavat mielialaa väliaikaisesti, mutta laskevat sen kyllä sitten myös takaisin maihin, kun sokeri-/hiilaripöhnä haihtuu. Terveellisellä ja säännöllisellä syömisellä olisi suuri vaikutus mielialaan, vaikken tokikaan väitä, että oikeaa masennusta voisi hoitaa pelkästään juuri ruokavaliolla ja liikunnalla. Mulla ainakin nämä verensokerien sahaukset ja ravintoaineiden puutokset ovat 1 iso syy siihen, miksi voin psyykkisesti(kin) huonosti, mutta minkäs nyt taas tällekin teet, kun pää ei anna lupaa syödä normaalisti :unamused: :neutral_face: .

92

Pätkäpaasto on ihan oikeasti toimiva juttu, mutta parhaiten se toimii kun sen yhdistää lihastreeniin. Tekemättömän treenin tilalle tunkee ainakin mulla yleensä aina naksut ja suklaat. Treenin jälkeen on kiva syödä mahansa täyteen rasvaa ja proteiinia, eikä tee mieli hiilarimättöä, naksuja tai suklaata. Lisäksi päivän kalorit jäävät sen verran pieniksi, että läskiä palaa iso kimpale samalla kun lihat säilyy.

93

No joo mut mä paska olen päässyt lihomaan sen kissan kuoleman jälkeen n. 4 kg. Joo olen normaalipainoinen, lääkärien mukaan hoikahko, mutta haluan olla siinä omassa hyvässä painossani. En tällanen fläsä.

Mut mä alan nyt tiputtamaan tota kertynyttä painoa, on vaan kk-kierto just siinä vaiheessa, et tekis mieli kaikkea hyvää. Tai ei mulla mitään kuukautisia ole, mut pillerikierto vaikuttaa nami-haluihin ym. mielialavaihteluihin kyllä. Mutta sota läskejä vastaan alkaa nyt. Mieskin laihduttaa, koska on saanut oikeasti ylipainoa.

Täytyy olla ostamatta mitään nameja ja jos viikonloppuna ostaa, niin syö vaan ne ja ostaa niitä vähän. Meille viikonloppu ilman nameja, on meinaa mahdoton yhtälö.

Mulla oli nuorempana tota syön talon tyhjäksi- käyttäytymistä, mutta silloin mulla oli oikeasti syömishäiriö. Nyt mulla on ongelmia syömisen kanssa, eli ei se suhde ruokaan normaali ole. Aina lasken kaloreita ymv. Mutta olen normaalipainossa, vaikka yleensä siellä alarajoilla. Mutta en mä himoitse mitään ruokaa, en leipää tmv. ainoastaan herkkuja. Siks pitää olla ostamatta niitä ja syödä noita normiruokia, kun niissä pystyy pitämään kontrollin. Tarkottaa siis leipää.

Sori että olen tänne spämmännyt, täähän on syömishäiriöisten ketju, ei oikeastaan mikään laihdutusketju. :blush:

94

^ En minäkään mitään leipää tai muuta ns. normaalia ruokaa mitenkään himoitse. Kyllä ne mun himoni kohdistuvat lähinnä niihin makeisiin herkkuihin, kuten juuri suklaaseen, karkkeihin, leivonnaisiin ja jäätelöön. Väliin himottaa myös jokin suolainen herkku, joka mun tapauksessani tarkoittaa useimmiten pizzaa, mutta voi se olla myös esim. jokin oikein herkullisista aineksista koostettu lämmin voileipä tmv. Kuitenkin silloin, kun se mässykohtaus lähtee käsistä ja jää päälle, niin sitten, kun on ensin mässätty kaikki hyväskät, mitä kaapeista löytyy, niin lopulta menee vaikka ihan kuiviltaan jokin surkea kaupan ruispalakäntty tai, jumalauta, vaikka paljaaltaan keitetty riisi(Aina sitä ei ole ehtinyt edes keittää, kun mässyhimo on ollut niin hirveä :open_mouth: :blush: ), vaikka muuten ne saavat homehtua ihan rauhassa tuolla(Tai ei meillä nyt yleensä ruoka homehdu, kyllä mies sen pois syö, mutta kuitenkin…), enkä tunne mitään vetoa niihin.

Tarkennusta vielä, että vaikken kaupan leivistä pidäkään, niin meillä isäntä leipoo esim. oikein herkullisia sämpylöitä. Ne eivät ole sinällään mitään “himoruokiani”, mutta harvoin uskallan niihin kuitenkaan koskea, sillä ne saattavat laukaista sen makeanhimon, eli sitten onkin rynnättävä ostamaan suklaata tai jäätelöä ns. jälkiruoaksi. Mulla tosiaan ovat nuo, tuolla jossakin ylempänä mainitsemani, perusruokani, joilla pidän itseäni hengissä ja jotka eivät aiheuta mitään himoja tai kontrollin menetyksiä.

95

Syömishäiriöisiä ne läskitkin on…

96

Kiitos reiluista :smiling_imp: En mä ole läski, normaalipainoinen jopa hoikahko. Mutta kun haluan pysyä tietyssä painossa, olla siis hoikempi en välttämättä vitun laiha. Tää on sama juttu, kun mun mutsi oli hullu niin sitä ei saanut haukkua sellaiseksi kun minä. Jos mä haukun itseäni läskiksi, vaikka olen normaalipainoinen, niin kukaan muu ei kyllä saa mua läskiksi haukkua → koska oikeissa realiteeteissa en ole läski. Se on vaan oma fiilis pään sisällä, ja siksi pitää laihtua.

Nyt olen 160 cm 53 kg, ei se ole läski, mut haluan painaa sen 4-5 kg vähemmän.

97

Läheskään kaikki yli- tai alipainoiset ihmiset eivät ole syömishäiriöisiä :wink: . Monet vain syövät “väärin”, eli kulutukseensa nähden liikaa tai liian vähän/itselleen vääränlaista ravintoa ihan vain tottumuksen vuoksi, asiaa sen enempää miettimättä ja jaksamatta suotta korjata elintapojaan, kun niillä vanhoillakin pärjää ihan kohtuullisesti. Ei siihen mitään kummempia tunne-elämän vääntöjä tai häiriintyneitä ajatusmalleja tarvitse liittyä, jos joku on vain tottunut siihen, että päivän ainoa ateria on 1 voileipä illalla tai että päivän jokaiselle 20:lle kahvikupilliselle otetaan kyytipojaksi suuri pala suklaakakkua kaiken normiruoan lisäksi.

Lucrezia: Sullahan on tosiaan hoikan ihmisen mitat, mutta mikäli tunnet itsesi liian tuhdiksi tuossa kunnossa, niin voisiko se johtua juuri repsahtaneesta kunnostasi, kun kerroit, ettet liiemmin harrasta liikuntaa nykyisin :confused: . Ehkä oikeanlainen liikunta olisi se avainsana, ts. sillä saisit itseäsi kiinteytymään ilman, että sun varsinaisesti tarvitsee laihdutella. Myös ruokavalion muutos terveellisempään auttanee, jos kyseessä on epämääräisen syömisen aiheuttama “pöhötys”. Jos laihduttelet vain ruokaa vähentämällä tuosta, niin painosi kyllä tippuu, mutta silti se läskin määrä lisääntyy ja kroppa sen kun menee kaameamman näköiseksi, kun kaikki lihakset sulavat pois. Tiedän, mistä puhun. Älä pahastu, kun mä täällä TAAS jakelen neuvojani, joita en itse todellakaan noudata :unamused: . Juu, ja ymmärrän kyllä edelleen myös sen, että sulla ei välttämättä todellakaan riitä tuossa nykyisessä psyykkisessä tilassasi jaksaminen ja motivaatio siihen, että alkaisit kokkailla terveyspöperöitä ja harrastaa kuntoliikuntaa.

Tsemppiä kuitenkin, teitpä mitä tahansa :slight_smile: , kunhan et liikaa ala laihduttaa.

98

En mä toki pahastu Winston, kyllähän sä tiedät mistä puhut. Mäkin tiedän monista asioista ja neuvon niitä ex-ammattini takia sukulaisille, mutta itse en noudata niitä. :blush:

Tää oikeestaan alko siitä, et mun normipaino oli ennen 53-55 kg väliltä kun treenasin. Ja siis sitä ei saanut oikein tippumaan millään ton 53 kg alle, lihakset painaa enemmän kun rasva. Sit treenaus jäi ja masennuin ja laihduin pikkuhiljaa ja aloin sit pitämään sitä 48-51 kg välillä olevaa painoa uutena normaalipainonani. Nyt kun on sit paino noussut, niin se vituttaa. Farkut ei tunnu niin mukavilta jalassa jne.

Mun tosiaan pitäis alottaa se jumppaus. Jumppasin ihan kotona ja nostelin painoja (en mitään hewisettejä) mut sillai että käsiin tuli muotoa jne. Se vois ihan oikeasti nostaa mielialaa kun sais niitä paljon hehkutettuja endorfiineja, mut pitäis alottaa rauhallisesti. Paljon pienimmeillä toistoilla näin alkuun.

Nyt vaan kun mies on selvinnyt zombikaudestaan, se on alkanut vasta kissan suremisen (tähän asti se turrutti itsensä kaikilla lääkkeillä). Niin joka ilta me itketään ja jutellaan ja tehdään sitä surutyötä yhdessä.

Mutta olen kyllä miettinyt, että treenaus täytyis alottaa pikkuhiljaa. Sais elämään vähän sisältöä ja kenties hyviä fiiliksiäkin. Se vaan on kun tervan juontia monta viikkoa alussa, se alottaminen.

99

Pah! Nyt ne pinkit muovipainot nurkkaan ja raakaa rautaa kehiin, sillä…

Naisten pitää treenata kovempaa kuin miehet, koska muuten ei tule muotoja.

Pitäis varmaan kohta perustaa “Me Keventäjät/Urheiluhullut” -ketju? :wink:

100

Kenties. Mut repesin tolle, kun mulla ei tod ole mitään pinkkejä muovipainoja :laughing: . Ihan mustat Weiderin painot broidin perintöntä. Siis eri painosia (mitä ne nyt on niitä punttipyörylöitä) et voi muokata sopivat painot itsellensä. ja pitkä tanko ja käsipaino tangot. Mieskin pystyy noilla tekee kunnon treenin, joskin penkki on mennyt paskaksi.

Mut en mä niitä isoimpia painoja käytä. Vähän vaan sellasta muotoa lihaksiin (tai takas se muoto) olis tarkotus saada jossain vaiheessa. Onneks lihasmuisti on ihmeellinen asia. Mut joo some day… En haluu mieheksi muuttua :smiley: .