Päihdekäyttäjän läheisen omat oireilut. Haluaisin keskustelua/vertaistukea miten olette itse ruvenneet oireilemaan läheisen päihdesairauden vierellä? Pohtinut ja asiaan apua hakenutkin- läheisriippuvaisuutta, ostamis ongelmaa- korvaan ns pahaa oloa ja ajan viemisen tunnetta ostamalla jotain kotiin ilahduttamaan tai tuomaan selkeyttä ihan vaikka maustekaappiin. Tyrmistyttävää huomata kuinka itse oireilee ja ajan päästä hoksottimet vasta pelaa, että korvaa sitä tunnetta oheistoiminnoilla- kun ett pystykään kontrolloimaan läheisen alati pahenevaa monipäihde ongelmaa, kokemus enkö tue tarpeeksi, ymmärrä tarpeeksi jne luovimisen maailma niin aallokkoinen.
Heippa, aihe on tärkeä.
Itse jätän itseni täysin paitsioon, toisille lapsille hankin kaikkiitä tarvii, saavat harrastaa jne. Se on tärkeää, että heillä on kaikki hyvin. Itselleni en osta juuri mitään, varaudun kokoajan pahimpaan, voin huonosti, kun tytär pyytää jotain ja pallottelen jatkuvasti mikä on päihteiden käytön mahdollistamista ja mikä tyttären tukemista. Itse oireilen pahiten juuri tuolla, että.omat ajatukset menee edestakas, en saa rauhaa ajatuksissani. Yleensä.jos on ongelmaa tai murhetta elämässä, asia lopulta selviää ja helpottuu. Tämä asia onkin sellainen ettei tietoa lopusta ole ja äärimmäisen kuluttavaa ajatella, että tämä sama jatkuisi vaikka vuosikymmenen. Oireilen myös niin, että edelleen yritän suojella tytärtä ettei esim. Suvulle selviäisi koko tilanne karmeudessaan jos tytär raitistuisi niin ei tarvitsisi menettää kasvojaan. Turhaahan sekin on ja kuluttavaa. Lisäksi murehdin tyttären tulevaisuutta vaikka päihteistä päästäisiinkin. Riippuvuuden alussa, oireilin, että yritin pelastaa tytärtä maksamalla laskuja jne. Onneksi ymmärsin lopettaa, nytkin harmittaa, kun rahat meni kankkulan kaivoon eikä mitään hyötyä ollut.
Tirppana