Suruviikko (vko 44): Läheisen kuolema

Hei

Myös Päihdelinkin Tarinat-osiossa jaetaan vertaistuellisia tarinoita. Tarinoita voi myös kommentoida. Tässä nimimerkin “syksy” tarina viime vuodelta.

Otamme osaa menetykseesi <3

  • Päihdelinkin toimitus

[i]Minun 26-vuotias poikani kuoli viime syksynä. Löysin pojan asunnoltaan kuolleena, mitään ei ollut enää tehtävissä. Monta vuotta meni rukoillessa ja toivoessa että jospa kuitenkin poika selviäisi ongelmastaan. Nyt ei ole enää toivoa, on vain muistot.

Poika eli lapsuuden ja nuoruuden, lyhyeksi jäi elämä. Koskaan en laittanut välejä poikki vaikka sitä vaihtoehtoa etenkin ammattilaisten puolelta suositeltiin. Autoin aina minkä voin kun hän apua pyysi. Vasta nyt tajuan miten paljon häntä rakastan ja riemulla ottaisin takaisin kaikkine ongelmineen jos se vain olisi mahdollista. Mutta kun ei ole.

Teille Äidit, isät ja sisarukset neuvon että etsikää sydämestänne se rakkaus mikä siellä kuitenkin kaikesta huolimatta on ja näyttäkää se teoissa ja sanoissa sillä jos tai kun narkomaani läheisenne kuolee on suru helpompi kestää.
[/i]

- Syksy