Suruviikko (vk 44): runo

Kiitos kauniista runostasi tuntematon kirjoittaja! Runo lähetettiin lomakkeen kautta.


[i]On kulkijan askel raskas,
niin lähellä on jo rakkaat,
katse käy tuttuun ikkunaan.

Kaikki voimat loppuu,
puun juureen on pakko istahtaa.

Vain hetkeksi ajatteli silmät kiinni laittaa levätä hetken
vain siihen puuta vasten nojaten kulkija väsynyt nukahtaa,
kotiin ei tule kulkija milloinkaan.[/i]