Surusta sumuun, hijaisuudesta vauhtiin

Mun avomies jonka kans olimme reilut 10v joi paljon ja luulen, että lopulta lassukka joi itsensä hengiltä. Kun tapasimme minökin join kaksin käsin. Vuosien kuluessa lassukan juominen meni siihen malliin, että hän ei halunnut enää kenenkään seuraa vaan joi yksin. Hän myös kuoli yksin.

Sillon kun kaikki oli viä jotenkin hyvin me tehtiin kaikkee kivaa kaksin. Me käveltiin, laitettiin ruokaa ja tehtiin kaikkee tavallista mutta meidän mielestä kivaa. Lassukka oli ainut ihminen lapseni lisäksi joka arvosti minua. meillä oli 10v ikäeroa mutta koskaan se ei haitannu. Laasukka osasi tehdä käsillään kaikkee esim hienoja puutöitä. Aika ajoin se viina otti yliotteen. Aina se oli niin, että hänessä voimakkaammin kuin minussa.

En viitsi niistä kaikkein ikävämmistä asioista edes kirjottaa. Sit kun lassukka oli kuollu minua ei pyydetty edes hautajaisiin koska hänen läheiset ei koskaan hyväksyny minua. Sitten kului muutama kuukausi ja minä aloin taas juomaan. Olin yli 2v täysin raittiin. Nyt juon joka päivä. Ehkä joskus on 1-3 päivää selvänä. Olen tältä palstalta etsiny vinkkiä mistä saisin apua koska 2012 jälkeen oleen käyttäny voimakkaita opiaatteja fentanyl ja oxynor sietämättömiin kipuihin, ei ole syöpää. Niitten lisäks muut kipulääkkeetr, verenpainelääke, psyykenlääkkeet ja nukahtamiseen tenox ja muuten opamox. olen tän viinan kanssa oppinu vekslaan fentanyylin ja oxynormin kanssa että haluan itseni sellaseen tokkuraan, että ei tarvi ajatella mitään olen ikäänkuin itseltäni tyhjiössä. Pelkään että teen näin koska haluan kuolla kuin lassukka. Mutta en halua kuolla. Olen kohta kuuskymmentä. mulla on ollu jo yksi haimatulehdus. Haluaisin raitistua ja haluaisin katsella maailmaa selvänä. pelkään, että jos kerron lääkärille tai jollekki , että mun kipulääkitys otetaan pois. mistä meikä sais apua. Juomisestani vielä, että juon aina yksin. Ystäviä mulla ei ole. Voiskpo jostain saada alkuun apua vaikkapa anonyymisti vai mitä mää teen. Asun yksin ja olen yksin.

T. rallukka