Tämä tiedemies jatkaa tutkimuksiaan. 
Asiaa koskien ilmeni uusi käänne eräänä tammikuisena yönä. 
Oli vielä vähän pöhnä olo kun kömmin ammulla sängystä ylös, joten puhkuin ja puhisin alkometriin: mitvit, 1,8 promillea.
Normaalisti tähän aikaan päivästä alkometri näyttää korkeintaan 0,6 promillea enkä juonut edellisenä päivänä yhtään sen enempää kuin mitä aina törpöttelen. Miksi supermaksani ei ole polttanut tehokkaammin alkoholia?
Tutkin asiaa siinä parin päivän ajan ja maksani tosiaan näytti kadottaneen turbovaihteen.
Säikähdin efektiä siinä määrin, että laitoin korkin kiinni ja rupesin kuivattelemaan.
Pari viikkoa kärvisteltyäni tuumasin, että voin minä iltaisin törpötellä kunhan en päiväkännejä vedä, kun tulee olympialaiset ja kaikkea.
Otin alkoholin palamiseen kuluvan ajan tarkempaan syyniin, ja tuon 12 keskikeijon polttamiseen maksaltani kesti 18 tuntia, joka on sinänsä täysin normaalia vaan ei minun supermaksalleni.
Tutkimuksessa on koekaniinina alle 70-kiloinen mieshenkilö, jolla meni aikaisemmin yhtään liioittelematta 20 alkoholiannosta päivittäin,
mutta silti promillet oli joka päivä n. tunnin ajan nollassa, joka lienee jo aika poikkeuksellista.
Yhden lukemani nyrkkisäännön mukaan yhden alkoholiannoksen palamiseen kuluu 2 tuntia, mutta tuo viitearvo lienee ainoastaan kärpässarjan edustajille.
Arvioisin että 95 % kaikilla terveillä aikuisilla yhden alkoholiannoksen palamiseen kestää 1-2 tuntia.
Olympialaisten jälkeen seurasi taas jonkin aikaa kuivattelua, kunnes Messiaaninen Duff-Man, Kaikkien Janoisten Sankari ilmestyi minulle unessa ja ilmoitti että Korkkiksen on ruvettava taas juopottelemaan.
Nykyään menee “ainoastaan” 18 alkoholiannosta päivässä, mutta promillet ei silti ennätä ihan käydä nollassa ennen päivän ensimmäisen korkkaamista.
Aikaisemmin vannoin 23/7-metodin nimeen, mutta nyt on tässä ruumiissa alkoholi virrannut taukoamatta viimeiset 4 kuukautta.
Vaikuttaa siis siltä että meikäkin on viimein pudonnut juopottelussa kuolevaisten sarjaan, ja korostan että muutos tapahtui yhdessä yössä.
