Hei vaan kaikille,
aktivoiduinkin jo eilen toisessa, OnAika:n aloittamassa ketjussa, pitkästä aikaa. Pyörin tällä vuosi puolitoista sitten aktiivisesti ja harvakseltaan kirjoittelinkin. Sitten pelit vei taas mennessään ja avun hakeminen unohtui. En kuolemaksenikaan muista silloista nikkiäni, joten uusi nikki ja uusi alku pelittömällä tiellä.
Pieni esittely. Eli olen perheellinen naisihminen. Hyvä työpaikka. Ihana mies ja pari teiniä. Jotain olen pelannut niin kauan kuin muistan. Pelikoneita. Lottoa. Pitkävetoa, kenoa, bingoa kun ne tulivat Suomeen. Kolmisen vuotta sitten erehdyin Rayn ja nettikasinojen sivuille ja siitä alkoi varsinainen peliaddiktio. Reilu vuosi sitten yritin tehdä ryhtiliikettä ja olinkin hyvä aikaa pelaamatta. Mutta sitten joku ratas napsahti taas päässä ja pelaaminen alkoi uudella vimmalla. Asiat ei ole mennyt siitä parempaan vaan paaaaljon huonompaan. Pelivelkaa ja velkaa entisten maksuun on kertynyt ihan mieletön summa ja palkka, vaikka hyvä onkin, ei riitä läheskään lyhennyksiin. Tuossa toisessa ketjussa näistä summista ja niiden kertymisestä jo kirjoittelin eilen. Oma henkilökohtainen kokonaisvelka on noin 140000. Ja kyllä, tuossa on neljä nollaa, mitä joku epäili. Ja ei, tämä ei ole vitsi, mitä joku myös epäili. Voi kunpa olisikin, tai pahaa pahaa unta, josta voisin kohta herätä 
Pääsiäismaanantaina napsahti joku päässä, ei näin voi enää jatkua. Ja en halua jatkaa. Ja yksin en pysty asiasta selviämään. Olen saanut salattua asiat läheisiltäni, mutta päätin, että jollekin on pakko kertoa. Voi sitä häpeän ja huonouden tunnetta kun asiasta kerroin kahdelle läheiselle ihmiselleni. Miehelleni en ole vielä puhunut, mutta se tapahtuu ennen ensi viikkoa. Pelottaa, kauhistuttaa, hävettää, itkettää. Ei ole reilua että ihminen johon hän on luottanut kertoo jotain näin kamalaa. Ei ole reilua kertoa hänelle, tämä on vain ja yksin minun syy. Ja pitäisi olla vain minun taisteluni. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Olen lueskellut ketjuja ja samaa ihmettelen kuin moni muukin. Mitä ihmettä järkevän ja terveen ihmisen päässä tapahtuu, kun peleihin hurahtaa näin totaalisesti. Miten näin voi käydä minulle? Miten aina laskut ja talouden hyvin hoitanut, velkaa kammoksunut ihminen, voi päästää asiat tähän jamaan. Miksi ei hälytyskellot soi tarpeeksi lujaa jo aiemmin.
Toinen läheisistäni, joka nyt asiasta tietää, on niin ihana. Hän on luvannut tukea, kuunnella, puhua. Tai olla puhumatta. Miten haluan. Mutta onko se reilua? Ei, tämä ei ole hänenkään taistelu. En ole hyvä puhumaan tai kertomaan ajatuksia ja tunteita muille. Yritän nyt tämän foorumin kautta saada purettua pahimmat paineet päästä. Toki juttelen myös hänen kanssaan, mutta en jatkuvasti, ei hänen tarvitse minun asioita koko ajan miettiä.
Nyt alkaa taas itkettämään ja kohta pitää lähteä töihin, täytyy lopettaa. Tsemppiä kaikille omissa taisteluissaan. Ja kiitos jo saaduista kommenteista ja tuesta. Ensimmäisen kerran elämässä joudun tunnustamaan, että en olekaan se vahva, joka pärjää aina. Vaan joudun pyytämään muilta tukea.
Siis, olen nyt suunnitellut kertomista heti kunhan saan miehen kotiin ja pihalle pois lasten korvien läheltä. On ainakin viikonloppu edessä eikä tarvitse heti huomenaamulla lähteä hänen töihin.
