Ei minusta tulisi muistelmakirjailijaa. Ei edes tarinankertojaa. Kun en kertakaikkiaan muista tarpeeksi. Muistikuvat lapsuudesta, nuoruudestakin ovat hajanaisia pätkiä. Jos ihmisiä ja tapahtumia muistankin, niin jo ihmisten ulkonäön esiinkaivaminen on kovin epävarmaa hapuilua. Vielä enemmän tapahtumien kulut -jotain muistuu mutta epävarmaa on, onko muisto edes aito vai rakentuuko myöhemmin kuultuihin tai itse jälkikäteen pääteltyihin syy-seuraus-suhteisiin.
Paljon pitäisi tarinoida joko omasta päästä tai sen mukaan mikä tämän hetken ajattelun mukaan olisi viisasta ajattelua ja tulkintaa. Ei se aina taitaisi ihan totuudenmukaista olla.
Jotain sentään siellä muistissa on, kyläkunnan asujaimia, perheitä, olosuhteita, ihmisten puheita. Kuvia jotka palaavat mieleen sopivan ärsykkeen tai kohtaamisen yhteydessä. Minäkin muistin Virtasen pojat vanhempineen kun veljeksistä vanhimman tapasin huoltoaseman kahviossa toissapäivänä. Minä aivan joutomiehenä kahvittelemassa, hän pujotteli seinustalle omakotitalon kokoisella rekalla, pari konttia lastinaan.
Virtasella keitettiin viinaa. Myytiinkin, varman tiedon mukaan. Ja juotiin, myynti taisi olla sivuhommaa. Joivat niin isä kuin äitikin, ja puhuttiin ettei huushollissa asuva vaimon äitikään lasiin sylkenyt. Töissä kävi isä-Virtanen kun semmoisia sekatöitä löytyi, mutta kuten kylän naisväki kauppapuheissaan hyvin tiesi, kunta elatuksesta enimmäkseen vastasi. Virtasen veli oli istunut vankilassakin, se hyvin muistettiin kun Virtasista puhetta tuli.
Virtasen pojat olivat kansakoulussa enimmäkseen omissa oloissaan. Muiden vanhemmat eivät oikein hyvällä katsoneetkaan heidän kanssaan seurustelua. Ehkei sitä suoraan kielletty, mutta annettiin ymmärtää ettei se oikein hyväksi olisi -ne kun ovat sellaista “huonoa seuraa”. Hyvin sen tiesivät poikajoukonkin keskuudessa, kotoa kai oli opittu toteamaan, silloin kun syvällisiä puhuttiin, että “se on niillä suvussa”.
Se riitti, muuten kyläyhteisössä, leimaamaan yhden jos toisenkin. Jos se ei ollut juopottelu, alkoholismi, paha elämä, niin joku muu vika sitten. Se on niillä suvussa.
Ei silloin osattu sanoa fiksusti kuten nykyään, että geeneistä se johtuu, niiden kautta se periytyy, vika jos toinenkin.
Virtasen pojista tuli kuitenkin sittemmin aivan tavallisia ihmisiä. Kun pääsivät ensin aikuistumaan ja muuttamaan pois paikkakunnalta. Luultavasti paikkaan jossa ei niin hyvin tiedetty että “se on niillä suvussa”.
Minua jotenkin on jäänyt näiden “Virtasten” kohdalla mietityttämään, onko se ihan oikein että “geeniperimän” varjolla sälytetään yhden jos toisenkin ihmisen niskoille ylimääräinen todistustaakka, ääneen lausumaton epäilys siitä että syvällä sielussa olisi jokin sukurasitus, koodausvirhe joka voi puhjeta milloin tahansa -ja epäluuloisimpien mielestä puhkeaa sitten ihan varmasti, odottakaas vaan!
Virtasen poikien kohdalla kyllä oli ja on, semmoinen nenä. Pysty perunanmallinen, ronskin aikamiehen naamalle vähän hassukin nykerö. Ja koko veljessarjalla, ainoalla sisarellakin. Se on geeneissä, ei siitä mihinkään pääse. Mutta elämäntapansa he kyllä valitsivat itse, niissä rajoissa jotka maailma sitten muuten eteen sattui asettelemaan. Mutta ei heistä kenestäkään sitten alkoholistia tullut. Kylän ämmien mielipahaksi pärjäsivät siinä kuin muutkin.
ne geenit ne geenit. Meistä kukaan ei ole saanut valita vanhempiaan, sukuaan eikä edes sitä olisiko ylipäätään halunnut syntyä. Ja geenit on mitä on, se on hyvä tiedostaa. Nykypäivän tiede on suureksi iloksemme saanut selville, että (otan vain nämä kaksi ikuisuuskysymystä) sekä alkoholismin syntyyn että lihavuustaipumukseen vaikuttavat ne saakeli jo syntymässä saadut geenit. No tietohan ei tässä kohdassa lisää tuskaa. Toisella pulla suussa on pian vyötäröllä, toisella paskapytyssä. Kuulun ensimmäiseen. Ei tarvitse kuin katsoa vanhempiaan ja heidän sisaruksiaan pullukka pullukka lihava lihava tosi lihava vähän pyöreä ja kas muutama hoikka ja ehkä joku laiha. Minä ja sisarukseni kuulumme normaalipainoisten porukkaan mutta vain siksi että olen nuoresta asti katsonut mitä leipälävestä sisään laitan ja kuinka paljon, lisäksi kilpaurheillut, urheillut ja harrastanut liikuntaa läpi elämän. Muuten olisin varmaan lihava tai ainakin pullukka. Sitten se alhoholismigenetiikka. Toisella vanhemmillani oli 12 sisarusta, joista 9:lle maistui häppä 3:lle ei ja ullatuuus nämä 3 ovat edelleen elossa muut eivät. Vanhempani vanhemmat olivat absoluteja. Vanhempani sisarusten perheissä on jokaisessa (paitsi kahdessa jotka kuuluvat tiettyyn uskonlahkoon) vähintään yleensä useampi alkoholisti, osa jo kuollutkin. Näin se menee ja voipi tuo alkoholismiin saattava geenistö jättää jopa yhden sukupolven välistä. Niin ja POINTTI oli siis se että geenejämme emme voi valita mutta riskit voimme tiedostaa ja elää sen mukaisesti. Aamen ”se ja se kun on meilläkin suvussa” valitettavasti. Mukavaa päivää itse kullekin geeniensä kanssa! 