Käytin kaksivuotta jokaikinen päivä subuxonea. Se tuli tiensä päähän käyttäminen. Pelkäsin lopettaa koska pelkäsin vieroitusoireita. Ihan turhaan. Kestän muutenkin fyysistä kipua ja sitä nyt oli alkuun. Sattui ja pisteli jalkoja ja olkapäitä. Aivastutti. Olin lamaantunut paripäivää. Oli tukea ja on. On motivaatiota ja on elämänhalua elää ilman ko.paska “lääkettä” minä pidin sitä itselleni. 2vuoden muistot ja käsittelemättömät asiat on varmaan se vaikein mitä tässä työstän. Kaikki asiat mitä ois pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. nyt olen kuitenkin tässä. Kuivilla. Ei oo oikeen kirjoitusrauhaa. Kirjoittelen edistymisestä myöhemmin… TSEMPPIÄ kaikille!!!
Hei!
Kiitos viestistäsi!
Kirjoittele ihmeessä etenemisestäsi. Varmasti kiinnostaa monia edistymisesi.