Olen miesystäväni kanssa käyttänyt subua noin 2viikkoa/kk. Välillä taukoa 2viikkoa ettei syntyisi riippuvuutta…
Välillä mietityttää onko tässäkin kuitenkin vaarana käytön lisääntyminen ja riippuvuus… Näillä systeemeillä menty yli vuosi. Ei i.v käyttöä.
Mieheni on vielä ennen ollut koukussa, niin sekin jos jää taas… Lopetti silloin omin voimin kotona.
Paljonko voi viihdekäyttää ilman riskiä? Itse en näe itseäni ongelmakäyttäjänä tai “narkkarina” , olenko?
^ Ei ole olemassa mitään yleisiä ja virallisia rajoja sille, kuinka paljon/usein ainetta X voi käyttää jäämättä koukkuun, vaan tuo riippuu ihan kunkin yksilön herkkyydestä addiktoitua. Sinuna miettisin sitä, oletko nuo 2 viikkoa ilman vain siksi, ettei fyysistä riippuvuutta muodostuisi, niiden aikana kaikki on kurjempaa ja odottelet lähinnä sitä, koska pääset taas käyttämään. Jos noin on, se kielii IMO jo aika pahasta psyykkisestä riippuvuudesta ja se psyykkinen on lopulta se pahempi selätettävä 
. Ja mitä enemmän jää psyykkisesti koukkuun, sitä suurempi riski on tietenkin ajautua käyttämään enemmän ja useammin, josta sitten seurauksena on luonnollisestikin ajan mittaan fyysinenkin koukku. Totta maar tuo homma voi pysyä tuollaisenaan maailman tappiinkin ja se on ihan jokaisen itsensä päätettävissä, koska käyttönsä ongelmaksi kokee, ts. aika pitkälti se, kuinka paljon käyttöön liittyviä ei-toivottuja lieveilmiöitä kestää ilman suurempia kärsimyksiä.
Tuolla toisaalla juuri sanoin, että jos tahtoo selvittää, kuinka pahasti on psyykkisessä koukussa, pitäisi olla pidempään ilman ja tarkastella sillä aikaa, miltä se elämä maittaa. Jos tuo onnistuu sulta ilman suurempia tuskia, himoja ja kitkutuksia vaikkapa 3 kk tai 6 kk(Vaikeaa tässä mitään tarkkaa aikamäärettä antaa, mutta siis huomattavasti pidempään kuitenkin, kuin 2 viikkoa), niin eipä psyykkinen koukku silloin kovin paha ole.
Bupre on pitkän puoliintumisaikansa tähden petollista ainetta, koska aloittelijalla voi helposti kestää viikonkin, että alkaa tuntumaan minkäänlaisia refloja ja näin voi jatkaa ns. satunnaiskäyttöä hyvin pitkäänkin uskotellen itselleen, ettei ole koukussa, tyyliin: vetää aina viikonloput pe-su ja on ilman ma-to, eikä tunnu missään, paitsi mitä nyt kovasti odottelee viikonloppua . Ja jos joskus tuntuukin jotakin pientä fyysistä oiretta, niin ne voi aina pistää sen piikkiin, että kaikillahan sitä välillä on huonoja päiviä, unettomia öitä, pientä flunssaa, vatsavaivoja jne.
Tässä komppaan Winstonia ihan täysin, ja hänen vastauksessa tulikin ne tärkeimmät pointit mistä voi huomata, et nyt ei mopo ole enää hanskassa…!
Itellä lähti just aika pitkälti tolla tyylillä ku teillä se mopo lapasesta, tosin mulla oli viikonloppu käyttöä enemmänki ja viikot yritin pysyä ilman. (huom. YRITIN… 
)
Eli eihän se siinä pelkässä viikonloppu käytössä pysyny kovinkaan pitkään, ku alkoi lipsumaan ja menemään parina päivänä viikollaki…
Jos oot mun postauksia lukenu aiemmilta ajoilta, niin tiedät miten “hyvin” siinä sit lopulta kävi…
Eli kehotan olemaan TOSI varovainen tossa hommassa, ja niinku Winstonkin totes, niin kokeile olla kauemmin ilman ku se 2vkoa niin siitä sä huomaat, et onko sulla sitä ikävä vai onko ihan helppoa olla ilman. 
Subutextyyppi on katkolla ollessaan esimerkiksi täysin päinvastainen kuin alkoa käyttänyt sinne tuleva… Alkoa käyttänyt tulee katkolle huonokuntoisena,yrjöilevänä,tärisevänä…etc etc… Subutextyyppi taas tulee katkolle hyväkuntoisen ja pirteän näköisenä ja pahat olot alkaa vasta silloin kun alkoholistit jo tupakoivat vakain käsin, ruoka maistuu ja pysyy sisällä… Yleensä myös he ovat sisällä laitoksessa sen 3viikkoa ainakin…
Aloin pohtia yleisesti viihdekäytön määritelmää, kun aloittajalla tuntuu olevan se ajatus, että viihdekäytön ja ongelmakäytön erottaa toisistaan fyysinen riippuvuus. Nooh, tuolla logiikalla ei olisi olemassakaan esim. amfetamiinin ongelmakäyttäjiä, koska eipä kyseinen aine järin kummoisia fyysisiä vieroitusoireita aiheuta. Mites sitten uhkapelit? Ne nyt eivät takuulla aiheuta fyysistä riippuvuutta, mutta aika helvetinmoisessa kusessa moni on silti peliriippuvuutensa kanssa.
Mielestäni viihdekäyttö on sitä, että tahtoo jossakin erityisessä tilanteessa(Ei todellakaan tarvitse olla mikään suuri juhlan aihe, mutta jollakin tapaa perusarjesta eroavaa) buustata hyvää fiilistään substanssilla X ja homma jää niihin tilanteisiin. Tähän toki liittyy olennaisena myös se nousun tunne, jonka siitä substanssistaan saa. Jos on joka kuukausi 2 viikkoa putkeen bupren vaikutuksen alaisena, niin aika tasaiseksi normiksi se olotila siinä nopeasti käy, eikä tuossa kummoisiakaan nousuja pääse enää tulemaan, paitsi toki ne ensimmäiset sen parin viikon tauon jälkeen. Eikä tuossa mitään erityistilanteitakaan luulisi riittävän koko kahden viikon putkea, ainakaan joka kerralla, vaan eiköhän se perusarki siinä enimmäkseen pyöri. IMO en pidä tuollaista, varsinkin, jos se on jatkunut jo yli vuoden, enää viihdekäyttönä, oli sitten fyysistä riippuvuutta tahi ei. Tietty joku juoppokin voi vetää puolen vuoden 24/7 -rännin ja sanoa olleensa vain vähän viihteellä, mikäli viihtyi hyvin, eli kai kai tuo kursivoitu voi olla sitten viihdekäytön määritelmä :mrgreen: . Edelleen mielestäni viihdekäyttäjän erottaa riippuvaisesta/ongelmakäyttäjästä/narkkarista/whatever se, että viihtyy hyvin ilman sitä substanssiaankin ja jos se jää välistä, niin asia ei ole mikään maailmanloppu, eikä edes masentumisen paikka, vaan sitten puuhataan jotakin muuta mukavaa, eikä mietitä asiaa sen enempiä.
Jatkan vielä tuosta, kun aloittaja kertoi miehensä olleen aiemmin Subu-koukussa, siis ihan fyysisessäkin. Eiköhän tässä ole kyse siitä, että käyttö vain jatkuu siitä, mihin se jäi. Ei ongelmakäyttäjä/narkkari välttämättä täysin tyhmä ole, vaan monikin ottaa opikseen aiemmista kokemuksistaan/virheistään ja sen pohjalta pyrkii minimoimaan käyttönsä haittoja. Tässä tapauksessa siis meinaa sitä, että kun pitää sen parin viikon tauon, ei ainakaan tarvitse kalkkunoissaan tutista, jos väliin katukauppa myykin ei-oota, vaikka henkiseltä kantilta olo ei niin mukava olisikaan. Ja tuota kikkailua on tosiaan mahdollista jatkaa vaikka elämänsä loppuun, jos vähänkin kykenee himojaan hillitsemään ja järjellään ajattelemaan, mutta sitä kikkailua ja vetämisten välissä keikutteluahan se sitten on koko loppuelämä.