Subutexin lopetus päiväkirja . since day 1

Sauna
21

Heipä hei Chas! Huomasin kyllä että olit vaihtanut nimimerkin rakas kaunotar ja halit! <3

Joo kyllä se näin on, että tiputtelu vaikutttaa parhaimmailta vaihtoehdolta, tai järkevämmiltä.
Totta, on tämä elämä välillä niin uskomatonta, että ei voi tajutakaan… Niin joo tosiaanhan pakkohan mun on ollut käyttää näitä kipuun, mutta olisin voinut hoitaa tämän nätimminkin… Kovasti olen addiktoitunut tähän, koska vaikeahan tälläistä on käyttää pelkästään ohjeessa tarjotun tavan mukaan, mutta onhan tässä koitettu pitää järki mukana. Lekurin mukaan mun pitäis jatkaa näiden käyttöä, mutta itse en tahdo, joten testaan miten sujuu sitten jatko. Ja ilman opioidia.

Joo olen nyt hyvin pienellä määrällä mennyt bubrea…en tosin osaa täysin arvioida otettua määrää, koska se on tästä vaikea ottaa täysin se mg määrä jonka tahtoisi, mutta arviolta hyvin pieni mutta riittävä… Kysykää maililla, jos jäi kiinnostamaan jotain miksi vaikea mitata oikea määrä…

Jatkan positiivisena eteenpäin! Ja tsemii myös kaikille muillekin ja kiitos… :wink:

22

No älä itseäsi syyllistä, kun sanoit että olis tän voinut hoitaa nätimminkin. Kyseessähän on koukuttava aine, eli jää siihen moni aivan tahtomattaan kiinni. Toisethan jää kodeiiniinkin jo kiinni. Sitäpaitsi kirjoitit, että lääkäri oli sitä mieltä, että käyttäisit vielä oppareita. Eli jos homma ei vielä toimi, niin luvalla saat niitä käyttää.

Tosi hienosti olet pystynyt pysymään positiivisen kaiken ton myrskyn keskellä ja se on jo jotain! Halit rakas ystäväni ja kiva kuulla kuulumisiasi. Tsemppiä edelleen! <3

23

Musta on paaaaljon helpompaa lopettaa/vähentää tilanteessa, jossa lekuri suorastaan vaatii jatkamaan lääkkeen X käyttöä vs. tilanne, että lääkäri tai kuka tahansa muu ihminen painostaisi lopettamaan ja hengittäisi niskaan. Siinä iskisi sellainen paniikki, ettei lopettamisesta/vähentämisestä taatusti tulisi mitään ja menisin hädissäni kiskomaan ties millaiset överit. Oppareista pääsin, mutta nuo benzot nyt ovat elinikäinen riippuvuus. Niiden kanssa olen kuitenkin onnistunut, ihan omasta vapaasta tahdostani ja omalla tahdillani ja tavallani, vähentämään annoksia huomattavasti siitä, mitä joskus olivat, eli menen tällä hetkellä sellaisella ylläpitoannoksella, joka pitää reflat loitolla, eikä muuten “tunnu missään” ja olen tähän tilanteeseen oikein tyytyväinen. Lääkärin mukaan mun pitäisi syödä benzoja enemmän per vuorokausi ja niiden saanti on mulla turvattu loppuiäkseni, joten tällöin on turvallinen fiilis pudotella annosta/yrittää pärjäillä mahdollisimman vähällä, kun koko ajan on kuitenkin se optio palata vanhaan/kiskoa övereitä. En mä näistä koskaan eroon tule pääsemään(Tai kait tuo periaatteessa mahdollista olisi, mutta tuskin maksaisi vaivaa vääntää vuosikausien vieroitushelvettiä läpi huomatakseen, että onkin ahdistuksineen siinä alkupisteessä, mistä koko homma aikoinaan lähtikin), mutta mitä vähemmän noita menee, mitä alemmas saa toleranssiaan ja mitä kirkkaampi pää on, niin aina parempi :slight_smile: .

Tämä on vain henkilökohtainen kokemukseni. Jollain toisella saattaa tepsiä paremmin se, jos joku ulkopuolinen on potkimassa perseelle.

24

Mä olen täysin samaa mieltä, sillai mä itsekin on lopettanut Lyrican onnistuneesti. Tosin myöhemmin se otetiin taas käyttöön, koska jonkunlaista mielialaa parantavaa hyötyä siitä mulle kuitenkin on. Mulla kanssa tulis paniikki, jos lääkäri vaatisi ja uhkailisi, ettei kirjoita enää lääkkeitä. Sitten mikään ei toimisi. Onneks mun psykiatri ei ole yhtään sellanen, se kunnioittaa potilaitaan ja on sellanen pehmeä ja kiltti, myötätuntoinen mutta tarvittaessa kuitenkin hyvin jämäkkä.

25

Juu olen samaa mieltä, että lopetus ja vähennys on paljon helpompaa, kun kukaan ei hengitä niskaan pakko lopetusta. Olen vain ollut lähiaikoina tosi kyllästynyt oppareihin, koska keho menee näistä välillä ihan sekaisin, kun pitoisuudet nousee ja laskee. Olen tästä hieman ristiriidassa itseni kanssa, koska olen ollut aina ennen parhaimmillani aina silloin, kun en käytä mitään lääke aineita, mutta toki tämä on hyväksyttävä, että joudun käyttämään näitä kipu/hermokipu lääkkeitä vaikeisiin kiputiloihin ehkä todella pitkään, tai jopa loppu elämäni ja olen vasta vähän päälle 30v.

Ainakin pyrin selviämään mahdollisimman vähällä lääkityksellä niinkuin vain mahdollista. Välillä mietin kuinka hyvässä tilanteessa oikeasti ovat ihmiset jotka ovat jääneet riiippuvaisiksi hupikäyttö/ajanvietto tarkoituksessa opioideihin/opiaatteihin, sillä jos on oikeasti vakavia kiputiloja ja koittaa lopettaa, niin huomaa ettei lopettaminen olekaan kovin helppoa, kun kiputilat ovatkin todellisia, eikä pelkästään vieroitusoireiden tuomia kolotuksia.

Kaikella kunnioituksella, en siis todellakaan tarkoita väheksyä niitä jotka koittavat lopettaa kipulääkkeitä, koska onhan kaikki se psyykkinen ja fyysinen tuska on todella epämiellyttävää ja vaikeaa. Tajusitte kuitenkin pointin.

26

[Poistettu sääntöjenvastaista -Päihdelinkin moderaattori]

27

En tiedä saiko täällä hinnoista keskustella, mutta annan vinkin vaikka. [Poistettu hintatietoja -Päihdelinkin moderaattori] toisaalta sillä ei kyllä päihdekäytössä pahemmin iloa naloksonin takia. Sen hinta on vaikea määritelmä.

28

Tota, moro ensinnäki! :wink:
Mut hintatiedustelut ja keskustelut modet pyyhkii yli…!
Sorry…!

29

Eka viestini täällä! Että terve taas, p-linkki! Jotkut saattaa muistaakkin minut vuosien takaa, nimimerkki taisi olla tartuonneen tjsp… :laughing:
Mutta asiaan, kerron tässä oman tarinani ( jos nyt jotain edes sattuu kiinnostamaan )…
Eli käytin päälle 2vuotta noin joka päivä [Poistettu IV-annostus -Päihdelinkin moderaattori] VÄHINTÄÄN… Sitten huomasin, ettei elämässä ollut enää mitään muuta, kuin joka päivä miettiä sitä että mistä saa rahaa / mistä saa subua, että pysyy terveenä, viihdekäyttö oli hävinnyt jo vuos sitten, ei auttanut vaikka tuikkas kokonaisen pallon hihaan… Silloin päätin, että perkele nyt loppuu… joko subu, tai että muija lähtee kävelee.
Mulla oli silloin, ja on nyttenkin respalla rivatril 4mg / pv tramal 200mg / pv ja lyrica 600mg / pv, eli melko soossit! Näitä lääkkeitä sitten keräilin itku silmässä monta kuukautta jemmaan, on apteekkisopimus, ja saan vain 2vko lääkkeet kerralla… Menin niin pienillä määrillä kuin pystyin, ja samalla hankin varastoon muuta: oxycont, oxynorm, targinig, jne…
Sitten kun oli “sopiva-määrä” varastossa aloitin lopettamisen, en kyllä seinään, tiputin annostusta joka 3pv 0.5mg ja kun oli 0mg niin ei muuta kun let’s go…
Alku meni varsin hyvin! Itseasiassa muistan, että liiankin hyvin, ihmettelin sen ekan viikon, että mitäs tämä on kun ei ole viekkareista tyyliin tietoakaan. Käytin kylläkin tramalia, rivatrilia, ja lyricaa, että ehkä siinä se syy-
Toinen viikko: Alkoi tulla jo pienehköä vittumaisuutta pintaan, juoksin wc:ssä, mikään ei meinannut pysyä sisällä, ja huolimatta lääkityksestä, oli kokoajan ihan sietämätön VITUTUS päällä. Mutta oli pakko jaksaa…
3 viikko: Vitutusta ja LAISKUUTTA, muistan kun lainasin kaverilta ps4 ihan sitä varten, että voin pelailla sitä, mutta oli niin laiska olo, etten jaksanut kertaakaan avata koko konsolia… Muistaakseni myös himot iski ja kovasti silloin päälle kanssa, joten turvauduin ottamaan oxyconttia, ja ahhhh… kyllä meni loppupäivät helposti.
4. Viikko: " Ei vittu, ei yhtään hyvä idea! ". joo, ei tosiaan ollut hyvä idis korjailla oloa oxyillä, tuntui että vieroitusoireet alkoivat ns alusta… MUISTAN, ETTÄ SILLOIN “TREENASIN” ITSENI SEMMOSEEN MIELENTILAAN, ETTÄ MIELUMMIN KUOLEN, KUIN RETKAHDAN, PSYYKKASIN ITSEÄNI VARMAAN KAKSI PÄIVÄÄ HOKIEN TUOTA ITSELLENI, ja uskon, että se oli yksi pääsyy miksi pääsin irti! 4-vko oli jo muutenkin kulunut, ja muut alkoivat ihmetellä että esitänkö vaan, vai miten muka vieläkin jatkuu olot. En esittänyt, kun ne vaan jatkui, hirveitä painajaisia, vessassa edelleen juoksemista, raivoamista, itkua jnejnejne… Sitten tapahtui jotain uskomatonta, mitä ihmettelen edelleen: Oli yö (klo jotain 03:00), tyttöystäväni oli jo nukkumassa, itselleni ei tullut uni ja olin keittiössä, vaan chillaamassa, kun yhtkkiä iski aivan helvetimmoinen KIPU ja oli pakko lyyhistyä keittiön lattialle sikiö asentoon, en tarkalleen tiedä kauanko siinä olin, mutta veikkaisin että puolisen tuntia ainakin, ja se oli yhtä soittoo pelkästään kipua (mahassa,nivelissä,selässä,luutuneissa luissa,kaikkialla)… Sitten kun se meni ohi, olin niin heikkona, että just ja just pystyin kävelemään alle 10m toisen huoneen sänkyyn, ja romahdin siihen. Siinä kun olin, niin kohtaus senkun jatkui; itkin PITKÄSTÄ aikaan, kunnolla, sydämmeni pohjasta noin tunnin… Ajatuksia ja muistoja sinkoili vaan mielessä ja meikä poika parkuu sängyssä. :open_mouth:
5. Viikko: Alkaa jo olemaan suhkoht “normaali-olo”, tunteet mitä en muistanut että omistan oli tullut takaisin ja olin muutenkin tullut sieltä usvasta pois… ja yksi aamu herään siihen, että ei ole kipua, ei ole mitään fyysisiä oloja! Muistan sen hetken, sen mielialan vieläkin, jotain niiiiiiiiin uskomatonta… Silloin tiesin että nyt fyysiset on OHI, ja tervetulloo vaan henkiset… hehheh.

Tästä tapahtumasta on siis yli vuosi, itseasiassa taitaa olla kohta 2v. Tällähetkellä en ole subuun koukussa, en ole ollut tuon jälkeen, mutta käyttänyt olen, ja vähän ehkä liikaa, etenkin nyt viimeaikoina… pitää pistää stoppi taas. :unamused:
Mutta tällanen tarina jokerilta, ikää oli 22v. Muistakaa te, jotka lopetttelette, että kaikki lähtee sinusta itsestäsi, ei muista, vaan sen täytyy sen syyn lähteä sinusta ja millään muulla ei ole silloin väliä! Tsemppiä vain!