Subutexin lopetus päiväkirja . since day 1

Sauna
1

Jeps, elikkä tein nyt tänne tällasen päiväkirjan mitä päivittelen niin usein miten jaksan, ehkä jopa päivittäin.

Eli taustoista nyt sen verran etta aloitin opiaattien käytön siinä 19v (tramalit, kodeiini, subutex, oksikodoni, fentanyyli ja morfiini), noita meni muutama vuosi silleen epäsäännöllisesti. sitten tuli tuo subutex päivittäiseen käyttöön jota on nyt takana noin 8vuotta. On tietysti ollu pieniä taukoja ja sitten viime kesänä olin n.3kk kokonaan ilman ja sitten syyskuussa taas repsahti. Tiedän tämän kuuluvan tähän lopettamis prosessiin.

Eilen oli eka päivä ilman buprea: ei mitään ihmeempiä oireita pientä hikoilua ja ei meinannut saada nukutuksi, mutta en vielä ottanut lääkkeitä näihin oloihin, koska ne olot olivat lähes olemattomia.

Day2: Aamulla oli vähän heikko olo kun heräsin ja otin siihen yhden 300mg gabrionin ja catapresanin. Ainakin vielä olo on ihan siedettävä. Mulla yleensä alkaa bupre reflat tosi nopeeta ja ne kestää vähintään sen 3viikkoa. Sen jälkeen se taistelu sitä tyhjyyttä vastaan alkaa ja se on ihan toinen juttu.

Tiedän, että tää fyysinen puoli tulee vielä vaiketumaan, mutta siihen on varauduttu!
Onneks ulkona paistaa aurinko ja on muutenkin mukava ilma joten ajattelinpa lähtee pienelle kävelylle :slight_smile:

Tosiaan, tsemppistä vaan muillekki jotka yrittää päästä irti ässästä…

toivottavasti toi mun teksti nyt on ees jotenki selkeetä ja luettavaa, omistan tän lukihärön niin teksti saatta olla vähän mitä on :smiley:

2

^ No nih, täähän on mukavaa seurattavaa kun aloitit ton projektin, ja pääsee sivusta seuraamaan ihan näin alusta asti, miten sulla toi onnistuu.

Oon itekin reilut 10-vuotta buprea käyttäny ihan 24/7, ja nykyään korv.hoidossa ollu jo vuosia.

Mä oon yrittäny kaikilla mahollisilla tavoilla tota lopetusta. Itekseni monta kertaa, ns. avo-katkona kerran ja sit ihan laitos-katkona kans kerran, ja sit meni hermot lopulta siihen yrittämiseen, enkä enää edes jaksa ajatella koko asiaa… :imp:
Eli itsekuri ja se tahtotila siihen ilman olemiseen on ihan surkea, ja oikeasti “hattua nostan” ja kumarran niille jotka vuosien käytön saavat lopetettua ja vielä pysyvät kuivilla myöhemminkin!!

Mun hoito on virallisesti ns. ylläpito-hoitoa (kiusaan aina päihde-lekuriani ja puhun “saattohoidosta” :laughing: ) eli ku alkaa olla jo niin vanha kääkkä, niin lekurit totes et parempi ehkä näin kerran ei lopettaminen onnistu.
Ja kun oon koko ajan duunissa normaalisti, niin joutuis ottaa ihan kunnon palkattoman vapaan (puol vuotta-vuosi vähintään) et pystyis moista edes kokeilee, ja se on taas mahdotonta ku on talo ja autot ja perhe ym. elätettävänä… :neutral_face:

Mut joo, tsemppiä ihan kympillä tohon sun urakkaan, ja pistä niitä tuntemuksia ja olotiloja aina ku vaan jaksat ja pystyt.
Ihan mielenkiinnolla seurailen ja tsemppailen, kun kummiski on aihe joka itseäänki koskettaa…
Ja olihan täällä joku toinenki (sharina ?? sori jos sotken johonki muuhun!) jolla on menossa bupren lopetus, et hänkin ehkä jotain heittelee tähän.

3

Juu, itelläkin ollu vaikka minkä näköstä yritystä lopetella, vaan tuo viime kesänen katko ja kumminki 3kk ilman oli sellanen potku itelle, että kyllä mä siihen pystyn vaikka nyt tuli tämä retkahus.

Tosiaan kotikonstein lopettelen. Ei mua nää fyysiset reflat nyt niin ees pelota, ku tietää et ne menee ohi. Se henkinen on ihan toinen juttu. Ois tosi hyvä jos pääsis johonki terapiaan yms… Vaan ei tämän paikkakunnan a-klinikasta ole ollut mulle mitään apua :confused:

Ja niinku jo sanoin niin toivottavasti tästä ois jollekkin muulle kans jeesiä joka haluaa lopettaa :slight_smile:

Ja ehottomasti tänne saa kirjotella muutkin lopetuksistaan jos vaan siltä tuntuu ja autan mielelläni muita lopettajia, miten nyt tämän internetin kautta vaan voi. :slight_smile:

4

Nonnii, nyt ne reflat sitte alko ihan kunnolla. Yöllä heräilin vähän väliä ja aamulla, ku heräs ni oli ihan kylmästä hiestä märkä.
Sitte aamu tupakasta kerkesin ottaa ehkä kolmet savut niin laattahan se lens. Noh ei muutakun catapresania, 2gabrionia ja 2rivaa huiviin, niin johan alko helpottamaan. Kumminki on aika vetämätön olo… Onneks ei vielä oo sen kummempia vetohaluja tullu ja mielialakin on ihan hyvä onneksi.
Eniten mua kuumotta refloissa se levottomuus! Joillain tulee levottomat jalat, mutta mulla se levottumuus tulee käsiin ja ylipäätään koko kehoon. Mun mielestä se on kaikkein pahin fyysinen oire mitä subu refloissa on! Toisaalta toi gabrion, catapresan ja rivatril vie sen tosi hyvin pois.

Mutta mutta, vähä meinaa olla tyhjä pää, että mitäs sitä raportois :smiley: No eteenpäin mennään! Kuiteski käyny vähän kävelemässä ja apteekista hakemassa immodiumia ja kaupasta tonic vettä (jostain lukenu, että sen sisältämä kiniini ois jotenki hyväks näille refloille). Jospa tää ilta nyt menis nopeeta, että pääsis sänkyyn pyörimään :smiley:

5

8päivä menossa! huhhuh. Melkosta.
Unet on ihan mitä sattuu, ei saa nukutuksi muutakun parin tunnin pätkiä yössä. Vituttaa, ahistaa, masentaa ja kolottaa eli kaikki on niinku pitääki tässä vaiheessa. Vaikka on ihan jees lääkkeet, niin nyt on ollu vetohalut melko kovat (se perus vittu ku sais vaan ne yhet). Mut mut hammasta purren eteenpäin… Jospa nää fyysiset oireet rupeis kohta puoliin helpottaa.
Pelottaa se hiton tyhjyys, mutta se on vaan mentävä sen läpi jos tästä kierteestä haluaa pois. :unamused:

6

^ Mä kun lopetin bupren reilu vuosi sitten loka-marraskuussa ja viime toukokuussa ajoin alas viimeisetkin opparit(kodeiini ja satunnaiset Tramalit), joilla loppuun kitkuttelin, niin mulle ei iskenytkään tyhjyys, vaan päinvastoin alkoi sellainen värilähetys, että siinä oli väliin ihmettelemistä :open_mouth: . Siis sen jälkeen, kun olin fyysiset reflat lusinut, jotka tosiaan menevät ohitse, eivätkä ole kuolemaksi, kuten olet todennut itsekin :slight_smile: . Kyllä siinä puski kaikenlaista aika kummallista ajatusta ja mielenliikettä ja paljon ja usein, mutta niistäkin selvisin, kun ajattelin, että suhtaudun oloihini lähinnä mielenkiinnolla ja juuri sillä ajatuksella, että kuuluu prosessiin, joten antaa mennä vain. Sitten, jos aivan liian villiksi meinasi mennä, niin otin runsaampaa Rivatril-annosta(Benzoihin olen joka tapauksessa koukussa loppuelämäni, joten tuossa nyt ei ollut mitään menetettävää). Mulla kyllä auttoi ihan hitosti ja eritoten se, että olin jo ennen lopetusta saanut hoidettua kuntoon masennukseni, jota olin buprella lääkinnyt ja käynyt läpi 3,5 vuoden terapian, jonka myötä vasta se oivallus syttyikin, että josko sitä voisi ihan oikeasti elää ilman oppareita. On tässä suoraan sanottuna vieläkin vähän opettelemista, mutta 90 %:sti positiivisessa mielessä. Vetohimoja ei ole tullut ja itse asiassa tuntuu, kuin olisi enemmän aikaa tehdä kaikkea hauskaa ja hyödyllistäkin, vaikka tuskin ne vuorokauden tunnit lisääntyneet ovat :laughing: . Nyt vasta huomaa, kuinka paljon bupre mua passivoi, vaikka silloin aikanaan ajattelin, että se nimenomaan antaa mulle sitä virtaa jaksaa ja hoitaa asioitani. No, olihan sillekin aikansa silloin masennuksen alhossa, josta tuskin olisin muuten hengissä selvinnyt.

Tsemppiä sulle omaan taistoosi :slight_smile: .

7

Nonni, vituiksihan tämä lopetus yritys sitten meni :unamused: Tarkotus mulla ois nyt sitte hakea korvaushoitoon ja koittaa lopettaa sitä kautta tämä subutexin käytttö. Sain ajan a-klinikalle vasta ensi kuulle ja päihdelääkärille vasta huhtikuulle…
Onko kellään tietoa, että onko näissä korvaushoito asioissa jotain kohtuullist aikarajaa, että millon ja miten nopeeta pitäs päästä kh:n arviointiin jne?

8

^Morjensta Velm, pitkästä aikaa.!
Ja harmi kuulla ettei se vierottautuminen onnistunutkaan. Mut sitä sattuu, älä murehdi.! :wink:

Mut joo, tosta korv.hoidosta ja siihen pääsemisestä voin kyl kertoo aika paljonkin, kun itekin tappelin joskus aikoinaan saman asian kans.

Eli ensiks on suurin kysymys sun asuinpaikkakunta. Ja en siis tietenkään pyydä kertoo missä asut, mut niiden päihdehuolto asioissa on todella hurjia eroja.!!!
Saat selville oman paikkakuntasi toimintatavat kun oot yhteydessä paikalliseen päihdehuoltoon tai a-klineen tms.
Jollain paikkakunnilla on tosi kireät noi ehdot, ja korv.hoidon piiriin pääsee tyyliin vasta, kun oot menettäny kaiken ja oot ihan rikki, jos edes silloinkaan…
Ja paikkakunnasta riippuen, jonot korv.hoitoon voi olla tuskastuttavan pitkät…!

Mut esim. itelläni meni näin.:
Ilmottauduin paikalliseen päihdehuoltoon, ja kerroin tilanteen. (olin jo sillon käyttäny buprea n. 6 vuotta koko ajan)
Eli ei enää pystyny pitää mopoa hanskassa ilman apua…
Siitä sit pari viikkoa ja päihdelekurin tapaaminen, josta taas pari viikkoa ja toisen (johtavan päihdelääkärin) luo, ja aloitettiin ns. avo-vieroitus yritys.

Eli sain aluksi joka päivä napit (olisko ollu 8mg) valvotusti ja siitä pikku hiljaa joka toinen päivä jne. kunnes kävin viikon lääkkeet kerralla…
No tätä kesti noin vuoden ja annosta ajettiin alas pikkuhiljaa, ja sit koitti se nolla jakso, jolloin olis pitäny lopettaa… No ei onnistunu, ja takas 6mg/vrk annokseen ja laitoskatko jonoon.
Sit melkein vuoden päästä pääsin laitoskatkolle yrittää lopetusta, ja sehän kusi ihan mennentullen… :blush:
Sanoin jo lähtiessäni omalle lekurilleni, et tää ei tuu onnistuu, mut SE laitoskatkoyritys oli ehtona korvaushoidon aloittamiselle, ja huom. täällä mun paikkakunnalla.!

Eli sen jälkeen ei ollu esteitä oikean korv.hoidon aloitukselle, kun oli yritetty avo-katkoa ja yksi epäonnistunut laitoskatko, niin sit vasta meni läpi se korv.hoitoon pääsy.

Mut niinku sanoin, niin noi kaikki riippuu täysin kaupungista missä asut, ja niiden päihdehuollon pykälistä.

Nykyään mun hoito on ns. ylläpito-hoitoa haittojen vähentämisen takia (ettei tarviis palata katukauppaan) eli mun elämäntilanne on rauhoittunu, on perhe, vaki duuni ym. joten hoitomuoto on muuttunu enemmän “saattohoidoksi” :slight_smile: eli jatkuu ja jatkuu… Ellen itse haluais lopettaa, jota en todellakaan halua.!

9

Tervehdys!

Minulla on myös vähän sama projekti edessä. Huomisesta on tarkoitus lopetella bubre. Kipuun se tosin mulla on reseptillä, mutta alkaa tuntumaan aika riippuvaiselta tämä käyttö ja jotenkin alkanut hallitsemaan elämää. Jos kipuja ei enää tulisi, niin motivaatio lopettamiseen kohenisi. Saan vaan tätä bubrea kokoajan lekurilta. Ja en jotenkin tohdi kieltäytymäänkään sen määräämisen suhteen, koska sitten voi käydä niin etten saakaan enää mitään kipulääkettä, jos kivut palaavat jne.

Anyway olen kyllästynyt Bubren käyttöön, joten aioin kokeilla olla ilman sitä. Vuoden ajan suunnilleen sitä kipuun käyttänyt, mutta nykyään ehkä enemmän normaalin olotilan hakemiseen tms,

Useita kertoja olen koittanut lopettaa bubren, mutta täytyy myöntää että aika heikoksi on vetänyt olon kun viikonkin ollut ilman. Onneksi mulla on tällä hetkellä tosi hyvät lopetus lääkkeet, mutta bubreakin on hallussa, niin haaste on pitää näpit kurissa siitä. Toki voisin opetella käyttämään kohtuudella oikein, mutta väärinkäytöksi se helposti lipsuu.

Pitää vaan motivaatio ja asenne saada kohdilleen. Kyllä elämästä pitäisi pystyä nauttimaan ilman bubrea ja muita lääkkeitä. Kyllä se on mahtava fiilis kun on vaikka alkuun edes sen kuukauden pari selvinpäin, niin kyllä elämä aina silloin aukeaa ihan uudella upealla tavalla. Se ihana olo, kun lääkkeet eivät sumenna ja sotke tunteita ja ajattelua. Silloin luovuus saa yleensä ihan uuden ulottuvuuden.

Vaikka joudunkin käyttämään lääkkeitä oikeisiin vakaviin vaivoihin, mutta uskon ja toivon mahdollisuutta kuitenkin vielä lääkkeettömään elämään.

Psykedeeliset substanssit ovat minulla henkilökohtaisesti auttanut ymmärtämään omia riippuvuuksiani ja käytöstäni sekä ajatusmallien ymmärtämistä.

Tsemppiä! Ja kyllä asiat järjestyy. Kärsivällisyyttä, eikä kannata lannistua jos retkahtaa!

10

Toi kertoo jo siitä, et sulla on fyysinen (ja psyykkinen) koukku tähän paskaan…
Ja tiedän kyllä kun oon itekin yrittäny aikoinaan taistella tätä vastaan, et se lopettaminen ei todellakaan ole ihan “pikku juttu” ja helposti tehtävissä… :neutral_face:
Mut en siis tarkoita ettetkö sä siinä lopetuksessa vois onnistua, et en todellakaan yritä manailla piruja seinille, sun lopetus yritykseen. :wink:

Ja toi mistä mainitsit, et bupre alkaa hallita elämää, on täysin totta ja komppaan ihan 100% tuota.!!
Kun tarpeeks pitkälle riippuvuus menee, niin tää yks prkleen lääke sanelee sun päivien kulun tavallaan ihan täysin.!
Jos et aamulla herättyäs saa annosta, et koko päivänä pysty yhtään mihinkään, ja jos illalla et saa viimeistään päiväannosta, voit heittää unille hyvästit, ja valmistautua piiiitkään yöhön jonka jokaisen minuutin tulet huomaamaan… :imp:

Mut joo, tsemppiä sulle Helio J. “kokeiluasi” ajatellen, ja toivon ihan oikeasti et onnistuisit yrityksessäsi, JA ettei sun ne kivut pakottais takas bupreen, jos siitä irti muuten pääsisit…!!

11

Mä toivotan tähän väliin voimia kamppailuusi ja tsemppiä todella! <3 Itse olen pyristellyt eroon muista aineista, loppujen lopuksi niidenkin kanssa ilman eläminen on jatkuvaa taistelua. Hitaiden lopettamisen vaikeuden verrattuna nopeisiin (esim. fyysisten olojen takia) ymmärrän, senkin takia paljon voimia yrtiykseesi!

12

^ Joo, tossa bupressa ku on vielä niin prkleellisen pitkät reflat, et monella (kuin myös allekirjoittaneella) loppuu usko ja motivaatio kesken, kun tuntuu ettei se paska-olo helpota millään…!! :imp:
Välillä saattaa olla parempia hetkiä, jopa päiväkin, niin et tuntuu että alkais helpottaa, ja yks kaks seuraavana päivänä olotila on vähintään yhtä paska ku sitä edeltävinä…

Mut kyllä siitä silti moni onnistuu pääsee irti, ja se on hyvä juttu ja varmasti palkitseva lopputulos!
Jos vaan mahdollista, niin kannattaa varata ne normi lääkkeet, mitä täälläki on suositeltu (en jaksa tähän taas alkaa niitä luettelee) MUTTA ei tramalia tai panacodia!!! Niillä vaan pitkittää tuskaansa, ku ne reflat ei tuu oikeasti päälle, ennen kun on täysin ilman oppareita/opioideja.!

13

Kyllä tässä on ehtinyt muodostua fyysinen ja psyykkinen koukku tähän tosiaankin. Aamulla oli kauhea palelu ja keho muutenkin sekaisin, nyt näköjään jo ekana aamuna. Osa on varmaan psykologistakin, kun tiesi aamulla ettei ota annosta.

Se on kyllä todella inhottava puoli opioidi/opiaatti riippuvuudessa, kun päivien tekemiset on mennyt yleensä sen mukaan onko refloissa sinä päivänä ja juuri kun olisi jotain tärkeää, niin pahimmillaan ne on peruttava. Sitä joutuu laskelmoimaan ja arvioimaan kuntoansa jatkuvasti. Eikä tätä voi ihan noin vaan ilmoittaa kaikille, että “Hei, en pääse olen huume vieroitusoireissa”. Ei normi ihmiset sitä ymmärrä.

Hieman harmillista, että ne lääkkeet jotka ovat parhaimpia tähän lopetukseen, niin minulla on niihin aika korkea tole, eli ne ei auta kuin tosi isolla annoksella, jos silläkään… Olen melkein kateellinen niille joille esim. 300mg gabapentiinia ja 75mg pregaa ja joku 5mg Diatsepaamia auttaa. Minä joudun ottamaan 5-10 kertaisen annoksen noita, että ne Jeesis edes hieman :cry:

Ajattelin tänään juosta pikku lenkin. Se kohottaa aina vähän mieltä. Kyllä tää tästä lähtee vielä hyvin sujumaan, vaikka kyllä tuo bubre tuolla kaapissa himottaa. Toki asteittain lopettaminen voisi olla hyvä, mutta niin monta kertaa sitä olen kokeillut ettei se tahdo kovin hyvin onnistua. Tukiverkostoa ei pahemmin mulla ole paitsi vaimo, mutta hän painii saman ongelman kanssa. Ei tässä pidä kuitenkaan liian ankara olla itselleen, mutta en tarkoita tällä sitä, että antaisi itselleen lupaa “retkahtaa”. Pitää vaan koittaa pysyä aktiivisena eikä passivoitua liikaa. Muutamaan päivään ei olisi mulla pahemmin mitään menoja, mutta yleensä mulla on ne pahimmat oireet alkanut vasta juuri siinä viidennen päivän kohdalla. Tiedän että tulen onnistumaan lopetuksessa, mutta helppoa ei tule olemaan. Pitäisi antaa säilytykseen jollekin bubre varastoni. Retkahtaminen on todennäköisempää, jos sitä hallussa.

14

Olen aina ollut lähinnä vaan stimuihin riippuvainen ja niiden psyykkistä addiktio puolta vähätellään, mutta se on uskomattoman voimakas, ja mielestäni kovempi kuin oppareissa, yksilöllistä toki, mutta se oppareiden fyysinen puoli on kyllä todella kovaa kamaa. Keho menee ihan sekaisin ja kokoajan todella huono olo fyysisesti, kauhea tunne kehossa.

Onneksi kaikki menee ajallaan ohi. Stimuihin en ole enää riippuvainen muulla tasolla, kuin sillä mikä jokaisella varmasti on jossain alitajunnassa, että “joskus vielä” :wink:

Ja hei kiitos kaikille jotka tsemppaatte! Pahoittelut topicin aloittajalle, jos tulin liikaa höpisemään tähän omia juttujani.

15

No täähän on nimenomaan bupren lopetus-ketju ja sullahan on se projekti just alkanu, et kerro vaan aina tuntemuksia ja olotiloja kun homma etenee.
Ja ainahan välillä jostain muustakin lähtee juttu liikkeelle, et hölmöä olis mun mielestä vaan siks heittää sitä johonki toiseen ketjuun, kun ne kummiski liittyy siihen itse ketjun aiheeseen. Eli pientä off-topiccia tulee aina ja se vain värittää keskusteluja, ja tekee niistä mielenkiintoisempia.! Imo.! :slight_smile:

16

Jep, samaa mieltä olen Zeus :smiley:

Lenkin juoksin ja kohotti mielialaa kyllä, mutta myönnän että retkahdus on juuri nyt todella lähellä. Eka päivä vasta ja bentsot sekä lyrica alla, mutta se tunne et jotain puuttuu. Pitäisiköhän sittenkin harkita asteittain tiputusta…?

Aagh, vaikea olo.

17

^ Okei, voin hyvin kuvitella sun olotilaas täl hetkellä… Ei se varmasti ole helppoa.!!
Entäs jos kokeilet tehä sen homman niin, et otat sit ihan vaan sen verran et olo vähän kohenee, ja taas yrität mennä sit niin pitkälle ilman ku vaan mahdollista…?
Mä muistan ainaki yhden yrityksen ku itte kokeilin lopettaa, ja mulla oli vähän jemmassa buprea ihan siltä varalta, et jos olotila alkaa olla sitä et “hyppään katolta” niin tiesi, et pystyi sitä vähä helpottaa.
Niin se auttoi jo psyykkisesti paljo eteenpäin ku tiesi, et jos se rotkon reuna tulee, niin siitä pääsee karkuun.

En tiedä saitko tästä mun epäselvästä selityksestä mitään pointtia, mut ainaki sillon menis tavallaan “asteittain” se pudotus, ku ottaisit vasta pakon edessä ja vain sen verran, et se pahin kärsimys helpottaa. Ja sit taas sinnittelisit niin kauan ilman ku vaan pystyt… :neutral_face:

18

Kiitos Zeus76

Juuri näin ajattelinkin. Otan pienen määrän nyt, koska on turha kiduttaa itseään tällä hetkellä, mutta jatkan kyllä lopetus prosessia.

19

No problem!
Ja mä veikkaan et tolla systeemillä pääset vielä pitkälle, kunhan vaan muistat sen, et ainakun ns. “helpotat” sitä karmeaa oloa, niin ota vain sen verran mitä siihen olon kohentamiseen pakosti tarviit, JA joka kerta kun ns. helpotat oloas, niin ota pikkuisen vähemmän ku edellisellä kerralla.!
Sillon on suunta oikea ja tiputus tulee ihan luonnostaan siinä sivussa. :wink:

20

Mun mielestä myös Helio järkevä pointti hoitaa toi noin. Eihän sellasta rääkkiä meinaa elimistö kestää, jos kaikki lyödään kerralla poikki. Mä jouduin vaihtamaan nimimerkkiä, mutta sama olen edelleen, jos tiedät mitä tarkoitan. Voimia paljon tuohon ja halit! Järkevä tosiaan noin ja sitten kun elimistö on tottunut siihen pienempään annokseen, niin vasta jossain vaiheessa sitten taas tiputtaa kun on valmis. On se kumma miten elämä menee ja mitä kaikkea ihmiselämässä ehtii tapahtua, sulla nyt kuitenkin oli pakko noita käyttää, se oli ihan selvä juttu se. Hienoa on se, että jaksat yleensä pyristellä, että pääsisit niistä eroon. <3