Subutexin lopettaminen

Hei,

Haluaisko joku kertoa kokemuksia subun lopetuksesta? Tulin viikko sitten ulkomaille ja tarkoitus olla täällä koko kesä ilman päihteitä. Aiemmin käyttänyt ainetta päivittäin, nyt lopetin ihan seinään ilman mitään lääkkeitä jne. Vieroitusoireet on hirveät, en pysty nukkumaan, levottomuuden takia en pysy paikoillaan hetkeäkään, kokoajan ärtynyt ja kaikki vituttaa, ruoka ei maistu, maha- ja pääkipeä jne… Kuinka kauan viekkarit yleensä kestävät? Olen käyttänyt 17-vuotiaasta lähtien suonen sisäisesti (nyt 23) välillä enemmän välillä vähemmän, välillä ollut täysin ilman. Kävin täällä terveyskeskuksessa, mutta heillä ei lupaa kirjoittaa minulle mitään lääkitystä. Pääseekö viekkareista eroon kotikonstein? Tai voiko niihin saada mitään helpotusta?

Moi.

Mä lopetin reilut 3 viikkoa sitten opparit. Meinasin kirjoittaa, että kylmällä kalkkunalla, mutta… eh… Ei se aivan niinkään mennyt :mrgreen: . Bupren vetämisen lopetin kertalaakista viime lokakuussa. Silloin aloin tosin lääkitä viekkareitani kodeiinilla(Panacod, eroteltuna), jota lääkäri määräsi mulle mielinmäärin ja kyllä sitä suurilla annoksilla väliin menikin. Kodeiinista en saanut irti mitään oloja, auttoi vain hyvin refloihin. Alunperin otin tuolloin syksyllä kodeiinin käyttöön, koska olen muutenkin tosi herkkä palelemaan, niin ajattelin, että sen avulla kestän paremmin talven ylitse, kun ei tarvitse reflojen tähden jäätyä ja homma kaadu siihen, kun ei pysty edes suihkussa käymään, saati asunnosta poistumaan. Nyttemmin olen miettinyt, että tuo vähän reilun puolen vuoden kodeiinikuuri oli ihan hyvä ajatus myös psyykkisen puolen kannalta, eli pääsin rauhassa orientoitumaan lopetukseen ja bupre sai rauhassa poistua kehosta, eli sen saatanallisen pitkät viekkarit menivät ohitse ikään kuin varkain.

No, nyt vajaa kk. takaperin lopetin sitten kodeiinin seinään ja tulihan siitä reflat, juu, mutta ei mitään sietämätöntä settiä, eli palelua, yöhikoilua, kipeä ja sekaisin oleva vatsa, kolotukset ja säryt(Mulla pahimmat jaloissa), nenänvuotaminen, yleisesti väsynyt ja flunssainen olo ja nämä ihan perusjutut. Lisäksi mulla on erittäin vittumaisena reflaoireena se, että kusen aivan järjettömiä määriä ja aivan tyhjästä ja se todellakin häiritsee ja invalidisoi erittäin pahasti, kun ei saa nukuttuakaan, kun voi joutua jopa 5 min. välein käymään kusella :angry: :open_mouth: . Tuohon vaivaan sain onneksi lääkitykseksi yötä vasten Minirinin(Desmopressiini, reseptilääke), joka auttoi hyvin siihen, etteivät yöt menneet tyystin kusemikseksi. Muutenkin mulla oli toki lääkitystä tukena, eli Duact(reseptilääke) vuotavaan nenään, Primperan(reseptilääke) pahoinvointiin, Imodium ripuliin, Panadol ja Burana särkyihin. Hirveästi en noita lääkkeitä tarvinnut. Benzoja käytin sitten ohella, mutta niitä käytän muutenkin ja olen pahassa koukussa, joten ei tuolla nyt niin väliä ollut, vaikka hetkeksi annosta vähän nostinkin. Kyllähän ne jeesasivat paljon, mutta benzokoukkua en suosittele hankkimaan, vaikka saisit niitä hommattuakin, koska se on miljoona kertaa pahempi koukku, kuin Subu/opparit. Lyhyenä kuurina/vain pahimpiin oloihin satunnaisesti otettuna niistä tuskin kuitenkaan haittaa on.

No joo, mun tilanteeni eroaa, paitsi tuon lääkityksen osalta, luultavasti myös muuten sun tilanteestasi, eli aikamoisen pohjatyön tein ennen lopetusta. Eniten auttoi terapia, jonka avulla sain nuppini siihen kuntoon, että koin, etten tarvitse enää mielialalääkitystä, jollaisena bupre mulla oli toiminut. Sitten olikin oikeastaan hyvin helppoa suhtautua fyysisiin refloihin niin, että nämä ovat kuin flunssaa, kyllä mä nyt flunssan kärsin sairastaa, ohi se menee, eikä ole kuolemaksi. Psyykkinen puoli on sitten eri asia ja sen kanssa mun ei auta sanoa vielä juuta tai jaata, vaikka tällä hetkellä tuntuukin varsin valoisalta :smiley: .

Enpä tiedä oliko mun tarinastani mitään apua. Kirjoittelen tässä ehkä vielä lisää. Tsemppiä joka tapauksessa :slight_smile: .

No niin, lisää tekstiä tulee, kun sain tankattua enemmän kahvia koneeseen: Kerroit olevasi ulkomailla ja kyllä kait sieltäkin saa apteekista reseptivapaita lääkkeitä; käsikauppasärkylääkkeitä(Eivät välttämättä kovin hyvin auta kipuihin, mutta silti ei kannata ottaa suuria annoksia, koska tulehduskipulääkkeet hajottavat vatsan ja parasetamoli voi käydä maksan kohtaloksi), ripulilääkettä ja jotakin matkapahoinvointilääkettä nyt ainakin. En tiedä, missäpäin maailmaan olet, mutta joissakin paikoissa voi saada apteekista ilman respaa hyvinkin tehokkaita troppeja, esim. ripulilääkkeet voivat olla niin tujua tavaraa, että vievät pienet Subu-reflat kerrassaan mennessään ja kohta onkin koukussa niihin :wink: :mrgreen: . Kannattaa käydä kyselemässä.

Sitten näistä luomukonsteista: Järjestä itsellesi mahdollisimman mukavat oltavat, eli yritä päästä suihkuun pesemään reflahiet pois, yritä saada syötyä jotakin, mikä maittaa. Jos esim. suklaajäde on ainut, mitä tekee mieli ja mikä menee alas, niin vedä sitä sitten. Lämpimät peitot, vaatteet ja lämmin tee palelua torjumaan. Sitten se tärkein, eli vaikka kuinka vituttaisi ja mielenkiinto kaikkeen olisi nollissa, niin yritä tehdä jotakin, mistä tykkäät, oli se sitten lukemista, kaulaliinan kutomista, pasianssin peluuta, telkkarin katsomista tai mitä hyvänsä. Myös ulos kannattaa yrittää lähteä joka päivä. Mikään hirveä himoliikunta ei ole välttämättä hyvä idea, mutta ihan rauhallinen kävely korttelin ympäri voi piristää yllättävän paljon. Jos vain manaa, että vittu, vittu, vittu, kun on reflat ja saatanan paha olo, niin se kyllä buustaa reflat aivan hirveiksi. Siksi kannattaa yrittää repiä jotakin muuta sisältöä ja ajateltavaa eloonsa ja oloonsa. Liikaa ei toki pidä itseään rasittaa, eikä pakottaa, koska se saattaa aiheuttaa takapakkia. Sinänsähän bupren viekkarit eivät mitenkään vaaralliset ole. Sulla tuo unettomuus taitaa olla se pahin juttu, joka kuormittaa elimistöäsi psyyken lisäksi. Puhun nyt nimenomaan fyysisistä refloista. Se kupolin puoli on hankalampi näissä hommissa ja siksi olisikin hyvä, että olisi saanut tehtyä jotakin ajatustyötä ja rakentavaa pohdintaa lopetuksen alle, niin olisi suuremmat mahdollisuudet onnistua. Itsehän onnistuin kyllä aina lopettamaan opparit ja kärsimään reflat, mutta vain sen tähden, että voin aloittaa pian uudelleen. Nyt meininki ja motivaatio on ihan toinen, olen tosissani ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä ja uskon, että tästä saattaa hyvinkin tullakin jotakin :slight_smile: .

Siinä oli Winstonilta kattava “how to get rid of subutex 101” joten en lisäile kauheest mitään. :slight_smile:

Lähinnä mul tuli mieleen että kun noin kauan olet käyttänyt, niin etkö kertaakaan ole kokenut viekkareita käytön aikana?

Kiitos viestistä.:slight_smile: joo en ole tehnyt mitään ajatustyötä ennen lopettamista, olen juuri tuolla asenteella liikkeessä että kun taas Suomeen pääsen niin hommaan sitä heti…Huoh… En vain saa päähäni sitä ajatusta että huumeet on perseestä. Unettomuus on tosiaan ehkä pahin oire tällä hetkellä, ärsyttää extra paljon öisin ku ei saa nukuttua.

Viimeisen puolen vuoden aikana oon käyttänyt ainetta paljon about päivittäin, ennen sitä max kerta viikossa alle puolikas…ja koskaan ei ollut pahoja viekkareita ku lopetin, vähän ehkä jaloissa kipua ja uniongelmia… Mut joo käyn tänään uudestaan lääkärissä ja yritän saada jotain lääkettä, kuulin myös että klinikalta voisi saada kunnon lääkkeet, sinne suuntaan heti maanantaina. Niin ja olen Kroatiassa, tuskin täältä saa apteekista mitään särkylääkettä ihmeempää? Unilääkkeet hain eilen mutta eivät vaikuttaneet millään tavalla…

Huumeiden valinta on kaiken A ja O. Opparointi lienee maailman tyhmintä puuhaa, heti kahvinkittaamisen ja tupakoinnin jälkeen! :laughing: Kannattaa ehdottomasti vaihtaa huumetta jos ei ole tyytyväinen jälkimaininkeihin… :wink:

Niin eihän se ollut fiksua silloin teinityttönä aloittaa tuota, olis vaan osannut sanoa ei…:slight_smile: tyhmyydestä saa nyt kärsiä.

Jos sä et saa sitä ajatusta väkisin päähäsi taottua, niin silloinhan huumeet eivät ole sun mielestäsi perseestä. MIKSI sä olet nyt lopettamassa? Se on olennainen kysymys. Koska rahaa palaa liikaa? Välit menevät nk. kunnollisiin läheisiin? Nistikaverit ovat ikäviä ja epäluotettavia? Kaikki aika menee säätämiseen ja jollei saa säädettyä tulee kipeäksi? En minä tuolla tiedolla mitään tee, mutta itsesi sun kannattaisi miettiä sitä. Niinhän se on, että laittoman kaman kanssa säätäessä ja vääntäessä tulee noita ikäviä lieveilmiöitä, vaikka itse aineessa ei mitään kovin pahaa näkisikään. Mä en ole vieläkään sitä mieltä, että Subu on paskaa. Sille, kuten myös muille oppareille, oli aikansa ja paikkansa ja ilman niitä mä tuskin näpyttelisin tässä :wink: . Opparit kävivät mulle tarpeettomiksi, koska aloin voida psyykkisesti niin paljon paremmin(Polku tähän tilanteeseen oli kyllä pitkä ja kivinen), etten enää tarvinnut niitä lääkkeeksi ja siksi päätin lopettaa, koska mitä sitä turhaan roikkua jossakin roippeessa kiinni vain vieroitusoireiden pelossa, jos tuntuu siltä, että elämästä saisi irti enemmän ilman. Totta kai nuo lieveilmiöt vituttivat mua, mutta eivät ne mikään riittävä syy lopettamiselle olleet silloin, kun vielä tarvitsin oppareita. Nyt kun en enää tarvitse, niin mukavaa toki päästä noista lieveilmiöistäkin eroon. Saattaa olla, että tulen vielä joskus tarvitsemaan oppareita, mikäli vajoan hirmuiseen itsemurhadepikseen, eikä mikään muu auta, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Silloin ne ovat okei, jos toki todellakin toivon, etten siihen tilanteeseen enää eläissäni päätyisi. Nyt menee hyvin, vaikka tässä ihan alkumetreillä olenkin, vieläkin on vähän fyysisiä refloja(Ei mitään oikeasti elämää haittaavia) ja päällä kestää aikansa sopeutua uuteen tilanteeseen, minkä olen kyllä huomannut, mutta en siitä juurikaan kärsi.

Kroatian käsikauppalääkkeistä mulla ei ole mitään tietoa, mutta kait ne sielläkin apteekissa osaavat jotakin neuvoa. Toivottavasti saat jeesiä sieltä klinikalta, vaikka tosiaan, pelkkä fyysisten viekkareiden lievittäminen ei riitä, jos aikomus on oikeasti lopettaa, ei vain pitää taukoa. Tiedä sitten, mitä unilääkkeitä sait, kun niitäkin on vähän joka lähtöön, mutta jos yksi ei toimi, niin jokin toinen saattaa toimia vallan mainiosti.

Tsemppiä edelleen :slight_smile: .

Nyt vähän helpottanut, löysin henkilön joka antoi mulle 5mg diapameja ja kaikki viekkarit hävis. En ole ikinä ennen käyttänyt bensoja(??), paljonko niitä pitäis kerralla ottaa? Tänään otin 3 ja tuli kiva rento olo, kävellessä tuntu ku ois hieman sekaisin, nauratti ja hymyilytti kaikki…:slight_smile: hirveesti mulla ei niitä tuossa oo, ens viikolla pitäisi saada lisää… Onkohan tämä nyt tyhmä virhe alkaa diapamejen kans sähläämään? Kaveri täällä sanoo että älä ota enempää kuin 2 päivässä… Lueskelin kyllä muitakin ketjuja aiheesta, mutta aattelin vielä sulta kysyä…::slight_smile: klinikoilta jne täältä ei saa apua, jotain Jeesus saarnausta vain.

^ Moi taas.

Benzojen(kin) kanssa on toki yksilöllistä, mikä annostus on kenellekin riittävä, mutta jos sulla on nollatolet ja jo 15 mg vaikuttaa noin, että olo on rennon letkeä, hymyilyttää vain ja reflatkin katoavat tyystin, niin eiköhän se pari kappaletta(10 mg) vuorokaudessa sulle mainiosti riitä. Noilla on sitten myös todella pitkä puoliintumisaika, eli vaikuttavat kyllä vielä senkin jälkeen, kun eivät enää varsinaisesti tunnu missään. Sinänsä benzot ovat hyvin turvallisia lääkkeitä, että niistä on yksinään käytännössä mahdotonta vetää hengenvaarallista yliannosta. Sekakäyttökombot ovat sitten asia erikseen, eivätkä armottomat benzoöverit muutenkaan tyystin harmittomat ole, sillä esim. muisti saattaa hävitä niistä tehokkaasti, impulssikontrolli laskea huimasti jne. ja saattaa touhuta jotakin aivan typerää, josta ei sitten jälkeenpäin edes välttämättä muista mitään. Älä ainakaan juo alkoholia benzojen kanssa. Ei sekään yleensä hengenvaarallista ole, mutta voi johtaa erittäin ikävään sekoiluun, erittäin ikävin seurauksin :open_mouth: :wink: . Tietty hyvä juttu, jos sait jeesiä refloihisi, mutta noudata äärimmäistä varovaisuutta benzojen kanssa. Ovat hyviä lääkkeitä, mutta niihin, jos mihinkä, pätee erittäin hyvin sanonta: hyvä renki, huono isäntä :wink: . Benzoreflat ovat jotakin paljon pahempaa, kuin Subu-reflat :open_mouth: . Tämä ei ole pelkästään subjektiivinen kokemus. Benzorefloihin voi mm. oikeasti kuolla, toisin kuin bupren tai monen muunkaan aineen. TIETENKIN tuollainen riippuvuus vaatii pidempiaikaisen yhtäjaksoisen käytön, eli esim. kuukauden kuurista ei nyt vielä mitään HC-riippuvuutta seuraa, jos toki senkin jälkeen olo voi olla vähän nihkeä, jos seinään lopettaa. Mä suosittelen, että ottaisit benzoja vain tarpeen tullen, eli silloin, jos olo on todella kurja, etkä saa nukutuksi tai oltua mitenkään päin. Sulla on nimittäin aikamoinen riski innostua benzoista liikaa, jos ne sulle tuollaisen olon tuottivat. Suuri osa ihmisistä ei benzoista mitään kummempia oloja saa, mutta sitten ovat sellaiset tapaukset, kuten minä, jotka ovat saaneet ja erittäin vittumaisessa ja loppuelämän kestävässä koukussa tässä nyt sitten ollaan, kun piti aikoinaan kiskoa noita joka vaivaan ja vitutukseen ja vieläpä isoilla annoksilla :smiling_imp: . Toki tuo sun hyvä olosi saattoi nyt johtua ihan siitäkin, että reflat helpottivat ja se yleensä parantaa oloa nollasta sataan, vaikka itse lääke ei niin kummoinen substanssi olisikaan :confused: .

Joo ei nuo apteekin unilääkkeet ja rentoutumislääkkeet ole kyllä mitään näihin verrattuna:D waste of money only. Aattelin että vedän tuon luiskan minkä sain ja jos/kun ens viikolla saan toisen paketin käytän vielä sen ja sit tuskin enää tarvii. Eipä ainakaan tee enää niin paljon subua mieli, ehkä eniten mulla on niitä neuloja ikävä… Niin joo halusin vielä kysyä, että kuuluuko nuo vain niellä vai liuottaa kielen alle ?

^ Ihan nieltäväksi tablettimuotoiset benzot on tarkoitettu ja toimivat sillä tavoin juuri parhaiten. Sinänsä nyt on aika sama nielaiseeko ne vai liottaako kielen alla, koska vatsaan ne joka tapauksessa päätyvät. Jotkut sanovat, että kielen alta nousut olisivat nopeammat, mutta sitten myös vaikutus lyhyempi. Itse en mitään olennaista eroa huomaa(Paitsi ehkä Rivatril nousee hiukan nopeammin kielen alta), eikä sillä Diapamin kanssa oikein merkitystä olekaan, koska se ylipäätäänkin nousee nopeaan ja vaikuttaa pitkään. Vaikka sulla olisi kuinka ikävä piikkiä, niin älä ainakaan sitä virhettä tee, että menisit rännäämään benzoja. Eivät nimittäin toimi niin, eli siinä touhussa heität ne vain hukkaan+saat aivan turhaan suonesi täyteen paskaa :wink: . Itse olen joskus käyttänyt piikkihimon helpotukseen sitä, että rännitin pelkkää vettä tai mieluiten toki apteekin steriiliä NaCl-litkua. Mulla tuo konsti toimi, siis ihan silloinkin, kun vielä käytin, mutta halusin I.V. -käytöstä eroon, mutta joillain voi käydä toki niinkin päin, että himo vain kasvaa ja sinne pumppuun pitää saada jotakin vaikuttavaakin tavaraa.

Ok, mulla varmaan kävis juuri nuin että kohta pumppuun ois pakko saada muutakin kuin vain vettä… :slight_smile:
Häiritsen sua vielä parilla kysymyksellä… Kaverini täällä aikoo tänään käydä lääkärillään, jos hän sais myös mulle hommattua jotain lääkettä kun tuon diapamin saanti ei ole 100%… Mitä hänen kannattais pyytää? Ainoat mitkä tiedät ovat xanor ja rivat… Mitä vaivoja hänellä pitäis olla jotta lääkäri kirjoittaa nuita lääkkeitä, ahdistus/kivut/vitutus? Mulle he eivät siis anna mitään lääkkeitä kun en ole kansalainen ja pitäis jossain todistaa että mulla on subua veressä mut ei täällä mikään toimi kuten sanoin täällä on vaan jotain kristittyjen klinikoilta, ihan eri systeemi kuin Suomessa, joten hän aikoo yrittää saada mulle jotain. Ennen näitä diapameja olen siis käyttänyt vaan subua joten en todellakaan tiedä aineista paljoa…

No joo sain lääkäristä paketillisen niitä mukaan, jos nyt pärjäis:)

Puoli vuotta päivittäistä subun käyttöä ei oikeasti ole vielä yhtään mitään, suurin osa niistä refloista on juuri sellaisia kuin itsellesi psyykkaat. Tähän tietty ne pamit auttavat, mutta mitään opiaattia ei todellakaan kannata ottaa vaikka jotenkin onnistuisi saamaankin. Alle kahdessa viikossa nuo reflat on kärsitty. Tosin tuommosella pitkäaikaisella kerran viikossa käytöllä saattaa jonkinlaista hallaa olla endorfiinijärjestelmille, eli hieman apaattinen olo voi olla jonkun aikaa. Jos oikeasti nyt lopetat (ja lopetat myös niiden pamien popsimisen muutaman päivän sisään), niin pääset todella vähällä. Kun tiedostat, että joku 90 % niistä sun fyysisistä refloista johtuu ihan psyykkisistä syistä, niin voi se fyysinenkin olo helpottua.

Nyt ulkomailla ollessa ihan ok kun ei millään voi saada subua jne, diapamit onneksi auttavat vähän Subu himoon. Pelkään vain, että kun Suomeen palaan niin vaikka siellä käynkin töissä ja opiskelen korkeakoulussa niin silti aika käy pitkäksi, yksinäisyys ja kun ei ole tukiverkkoa niin varmaan heti laitan “kaverille” viestiä et onnistuisko…:confused:

Miten sulla nyt menee? Kuten Petri tuossa jo sanoikin, jos Diapamit riittävät, niin on aivan turha haalia mitään muita lääkkeitä enää soppaan mukaan. Vieroituslääkkeiden tarkoitus kun on helpottaa pahimpia refloja, ei suinkaan tuottaa parempia oloja, mitä alkuperäisestä substanssista tuli :wink: . Edelleen kehoitan varovaisuuteen niiden Pamienkin kanssa, ettet aja itseäsi ojasta allikkoon.

Eihän tuo homma kovin kestävällä pohjalla ole, jos kärvistelet ilman vain sen tähden, että tyhjästä on paha nyhjästä :confused: . Jos sulla kuitenkin on oikeasti halu päästä Subusta eroon, niin etkö sä Suomeen palattuasi voisi yrittää hankkia jotakin hoitokontaktia? Millainen hoitokontakti sulle sitten on sopivin, riippuu siitä, minkä katsot alkuperäiseksi ongelmaksesi. Jos se on se, että ihan huvikseni Subua vedin, jäin koukkuun ja se vituttaa, niin päihdepalvelut lienevät oikea osoite. Jos olet taas lääkinnyt esim. masennusta Subulla, niin MT-palvelut olisivat toki parempi vaihtoehto, mutta siellä kannattaa pitää turpansa kiinni päihteiden käytöstään, koska muuten ei pahemmin apua saa ja potkitaan sinne päihdepuolelle. Ihan perseestähän se on, ettei voi olla rehellinen kaikista ongelmistaan, koska eihän niitä silloin voida kokonaisvaltaisesti hoitaa, mutta noin se nyt vain valitettavasti menee Suomessa julkisella puolella :frowning: . Sitten varoitan vielä siitä, että jos ilmoitat julkiseen terveydenhuoltoon olevasi narkkari, niin saattapi olla ikuinen narkkileima kaikissa tiedoissasi, joka hankaloittaa mm. erinäisten lääkkeiden saantia ihan oikeisiinkin tarpeisiin ja aiheuttaa muutakin vähättelyä ja ylenkatsomista vaivojasi kohtaan. Yhtenä mahdollisuutena ovat toki NA-ryhmät, joissa saa käydä aivan anonyyminä ja epävirallisesti tuntojaan purkamassa. Joitain nuo ovat auttaneet paljon. Itselläni ei kokemusta ole.

Yleisesti vaan sanon että mulle ainakin oli helvetillinen kokomus lopettaa buprenorfiini ja esim muuta ns vahvemmat mömmöt kuten oxycontin oli lasten leikkiä koska muiden mömmöjen kanssa vieroitusoireet kestivät päiviä ja tietysti ne oli fyysisimpiä ,mutta bupren kanssa se kesto teki oireista helvettiä…

Monta viikkoa vähillä unilla ja se henkinen pahaolo oli yhtä tuskaa jota en kelleen tahdo… Ehkä nämäkin on eri ihmisillä erilaisia mutta fyysistä oloa kestän kyllä vaikka ja kuinka kauan mutta pitkäaikainen henkinen olo on kamalaa.

^ Mä en voi sanoa olleeni nyt lainkaan masentunut, päinvastoin :smiley: , mutta kyllä mullakin puskee kaikenlaista psyykkistä oirehdintaa. Mielialavaihtelut ovat korostuneet, eli yhtäkkiä saattaa iskeä ihan puskista hirveä itkuisuus ja olo, että eihän mistään tule mitään. Nuo “kohtaukset” menevät kuitenkin itsestään ohitse n. 5 min. sisällä ja suurimman osan ajasta aurinko paistaa, joten eivätpä ne juuri elämääni hetkauta. Myös aggressiiviset/vihamieliset tuntemukset nousevat nyt herkästi pintaan. Saatan raivosta ja kostonhimosta kihisten muistella joitakin ikivanhoja kaunoja(Niiden ei todellakaan tarvitse olla mitään pahoja juttuja) tai meinata tosissaan hermostua, jos joku kehtaa jumittaa kassajonossa 30 sek. “yliaikaa”. Nuokin kestää, koska iskevät vain ohimenevinä aaltoina, osaan käsitellä nykyään noita juttuja niin, ettei ajatuksista tarvitse ryhtyä tekoihin, eli vittuilemaan ja mätkimään porukkaa turpaan ja toisaalta toinen puoli on se, että usein koen hyvinkin suurta ihmisystävällisyyttä, solidaarisuutta ja myötätuntoa. Sinänsä noissa mielialavaihtelu- ja aggressiivisuusoireissa ei ole mulle mitään uutta, vaan kärsin niistä nuorempana tosi paljon, joten en yhtään ihmettele, jos ne nyt nostavat päätään, koska pistäähän se opparivieroitus kupolia uuteen uskoon.

Ahdistunut en koe olevani(Mulla on tosin säännöllinen bentsodiatsepiinilääkitys, jos toki se on nykyään lähinnä ylläpitoa, eli ei varsinaisesti “tunnu missään”), MUTTA pakko-oireiluni on korostunut ja tästä voisi päätellä, että mua oikeasti ahdistaakin, koska eivätkös pakko-oireet yleensä johdu siitä, että purkaa niihin oireisiin joitakin piileviä/kiellettyjä ahdistuksiaan :confused: . Pakko-oireetkin kyllä kestän, vaikka ärsyttäähän se monesti, kun esim. hampaiden pesu tai kahvinkeitto on aloitettava alusta, koska sattui jokin pieni virheliike :unamused: . Benzojen annostusta en tahdo nostaa noiden vuoksi, vaikka mulla on siihen ihan lääkärin lupakin, koska mulla on jo ihan riittävän paha riippuvuus ja korkea toleranssi ko. lääkkeisiin, eikä huvita pahentaa sitä tilannetta.

Kaiken kaikkiaan sanoisin kuitenkin, että todella hyvin mulla on mennyt :slight_smile: . Olen jopa yllättänyt homman kivuttomuudesta, enkä odottanutkaan ilman psyykkisiä oireita pääseväni. Ja onneksi mulla on hyvä kallonkutistaja, jolle voin käydä juttelemassa vihapuhetta :smiley: :laughing: .

Edit: Ehdottomasti yhtä mieltä olen siitä, että fyysiset oireet ovat helpompia kestää, kun eivätpä ne bupresta, tai mulla siis lopulta kodeiinista, ole sen rajumpia, kuin vittumainen flunssa. Joskus olen myös oksikodonireflat kärsinyt ihan kylmällä kalkkunalla ja olihan se helvetin hirveää, siis ihan fyysisesti, mutta tosiaan kolmessa päivässä ohitse. Tuon psyykkisen puolen kanssa tein nyt tosi ison pohjatyön, jota ilman en taatusti olisi päässyt näin pitkälle ja vielä näinkin helpolla.

Fyysisesti menee nyt paljon paremmin, saan nukuttua ja pystyy istumaan jopa tunnin paikoillaan ilman että alkaa ahdistaa liikaa.:slight_smile:

Mulla sama juttu mielialavaihtelujen kans, eka hymyilyttää ja sit vaan alkaa vituttaan ja ahdistamaan. Muullakin just kassajonossa joka kerta meinaa palaa pinna kun ihmiset hidastelevat ja tekis mieli mennä huutamaan niille mut oon jotenki pystynyt hallitsemaan aggressiivisuuden. Kaverilla täällä kenen kanssa olen ei ole mitään kokemusta huumeista ja hän ei millään voi ymmärtää miks oon liian usein allapäin, joka kerta vaan hoen samaa että ei johdu sinusta, mulla vaan on huono-olo. Eilen ostettiin vähän piliveä ja oli kiva vähän aikaa vaan nauraa ja olla iloinen.:smiley:

Diapameja otan 2 päivässä, välillä oon päiviä ilman. Sain myös kaverin mummolta(:D) tramadoleja 35mg, onko nuo samantapaisia kuin diapamit? Miten niitä kannattaa ottaa?

^ Tramadoli on opioidikipulääke, mutta se on sellainen ihan omankaltaisensa hassu aine, että sillä on myös SNRI-vaikutus ja näin ollen siitä tuleva olo saattaa poiketa paljon tyypillisestä oppariolosta. Itse olen tuotakin roipetta paljon käyttänyt ja tykkään/tykkäsin kyllä siitä, vaikka perus-SNRI-lääkkeet ovat täyttä myrkkyä mulle ja vain huonontavat oloani kaikin tavoin. Tramadolista sain tietynlaisen oppariolon(Auttoi siis myös refloihin/kitkutuksiin), mutta se myös piristi eri tavoin, kuin nk. tavalliset opparit, eli tuli sellainen ylös, ulos ja lenkille -fiilis enemmän+paransi keskittymiskykyä ja mielialaa hurjasti. Mihinkään piripörinään en tramadolipiristymistä kuitenkaan voi verrata. Hieman vaikeaa selittää. Yksilöllistä toki, miten tuo kullakin toimii ja monet perusoppareista diggailevat eivät välitä Tramal-olosta tuon taivaallista tai se ei “tunnu missään”, kun taas vastaavasti ne, jotka eivät yleensä piittaa lainkaan hitaista, voivat pitää suurestikin tramadolin vaikutuksesta.

TramalitKIN kannattaa ihan vain nielaista, toimivat oikein hyvin niin :wink: . Mietojahan nuo ulkomaan Tramalit näyttävät olevan(Suomessa miedoin on 50 mg), joten aika turvallisin mielin tuollaisen voinee napata, mutta tramadolin kanssa ei missään nimessä saa ylittää 400 mg:n vrk-annosta, koska tuota korkeammat annokset voivat herkästi aiheuttaa vaarallisiakin tajuttomuus-kouristuskohtauksia ja kouristusherkät saattavat kramppailla jo matalammillakin annoksilla. Jos Tramal-annos kovin korkeaksi nousee, niin sen kanssa on syytä käyttää jotakin benzoa(Diapam on oikein hyvä) juuri mahdollisten kouristusten estämiseksi ja tuossa tilanteessa sekakäyttö on todellakin lähinnä hyväksi, vaikka yleensä oppareita ja benzoja ei hirveästi kannattaisi kombotella, jollei toleranssejaan tiedä tarkoin. 35 mg tuskin aiheuttaa kouristuksia kenellekään, ellei nyt ole aivan ehta epileptikko kyseessä. Tramal pahentaa/aiheuttaa herkästi myös univaikeuksia monille ihmisille, joten jos niistä suuresti kärsii, Tramal on aikas huono troppi tai ainakin sen ottaminen kannattaa ajoittaa aamuun/siihen aikaan, kun on tarkoitus olla hereillä ja aloittaa päivä.

Sitten se tärkein juttu: Jos reflasi ovat jo helpottaneet ja pahimpiin psyykkisiin oloihin tepsii Diapam, niin miksi ihmeessä sotkea tuohon enää Tramalia? Siihen kun voi tosiaan jäädä pahaankin koukkuun, jos siitä tykkää ja kyllähän tuosta nyt paljon enemmän oloja IMO irtoaa, kuin Diapamista. Ja kun se kuitenkin opparia on, niin suotta vain viivyttää Subu-reflojen(Psyykkistenkin, joita nuo sulla enää ovat) ohimenemistä.