Moikka.
Täällä kanssa ihan samassa tilanteessa oleva, prikulleen saman taustan omaava ja aikalailla vieläpä saman ikäinen mies. Olen täällä palstalla välillä aina lueskellut, mutta nyt vasta, kun huomasin noin samassa tilanteessa olevan, niin ajattelin tänne jotain raapustaa. Voisin koittaa jotenkin tukea sun tota lopetushommaa, mutta en oikein tiedä miten voisin sen tehdä tässä netin välityksellä.
Voisin kertoo vähän omasta taustasta ja päihdehistoriasta ja miten oon nyt saanut vähennettyä opiaatteja ja uskon, että pääsen eroon, oon aika pitkällä jo tässä lopetushommassa.
Olen urheillut koko ikäni ja vammojen myötä vähän sitä ja tätä on leikattu. Luonnollisesti niihin kipuihin saa aika hyviäkin oppareita. Oon aina ollut perso huumeille, saan niistä sellasta sisästä rauhaa ja keskittymiskykyä. Lisäks mun kroppa valmistaa kodeiinista ja tramadolista aika pienistäkin määristä melkosen päihtymistilan. Oon koko elämäni ollut töissä, enkä päihteiden takia oo skipannut päivääkään töitä, eli oon pitänyt sen jokseenkin hanskassa.
Kerran muutama vuosi sitten murtui luu ja sain kipuihin tramalia ja kodeiinia, vedin sellaisen kuukauden putken molempia sekaisin. En vielä koskaan ollu jääny koukkuun noihin ja en osannut odottaa mitään viekkareita. No, lääkkeet loppu ja pari päivää myöhemmin heräsin kuumehouruisen yön jälkeen ja menin duuniin. Päässä tuntui outoja sähköiskun tyylisiä juttuja, käsivarret ja alaselkä oli helvetin kipeinä ja jotenki tuntui, että taju lähtee kohta. Pääsin duuniin ja iski ihan vittu silmitön ahdistus noiden mainittujen oireiden lisäksi. En tajunnu vieläkään, että mitä mulle tapahtuu ja mistä se johtuu. No kotiin oli lähdettävä, koska aattelin, että mulla on influenssa. Sitä oli silloin tosi paljon liikkeellä. Tota oloo jatku varmaan viitisen päivää ja sit se alkoi helpottaa. En nukkunut juurikaan viiteen yöhön ja koko ajan paikallaan olo oli mahdotonta, jalat oli levottomat ja koko kroppa ihan kuin sähköä menisi läpi koko ajan.
Vasta myöhemmin tajusin, että mistä toi kaikki johtui. Tän kerron siksi, että älä lopeta seinään!
Nyt sitten olen hommannut itseni koukkuun tramaleihin. Puolisen vuotta nyt takana. Olen silleen “järkevästi” vetänyt, että vedän kolme tai neljä päivää ja sit pidän saman verran taukoa. Tai pidin aluksi. Pikkuhiljaa jäin koukkuun ja tolla metodilla huomasin, miten koukku eteni, eli ensin pystyin olemaan sen neljä päivää helposti ilman, eli koukkua ei ollut, muuta kuin psyykkistä. Pikkuhiljaa noi välipäivät lyheni lyhenemistään ja viikko sitten olin siinä pisteessä, että kuukauteen ei ollut välipäiviä, vaan välipäivät mentiin 1/8 - 1/4 normaalista päihdyttävästä annoksestani. Noin sain nukuttua ja käytyä töissä, mutta koukku oli selkeä. Tajusin tuossa myös, että tolet laski aika reilusti, eli neljän kituuttelupäivän jälkeen, kun vedin normisetin niin kuosi oli tosi hyvä. Tän tajuuminen sai mut sitten miettimään, että tää on avain mun lopettamiseen. Eli asteittainen lopettaminen. Hommasin hyvän setin kamaa jemmaan, koska se, että sä katot sitä vikaa puolikasta tablettia ja mietit, että tos on kaikki saa sut lähtemään hakemaan lisää. Ainakin mut saa.
Nyt mä oon ollu viikon seuraavanlaisella setillä:
Vika oikee vetopäivän annos kaheksan päivää sitten. Seuraavana kahtena päivänä tiputin 1/3 annosta pois. Refloja ei ilmennyt ja sain nukuttua. Tiputin taas 1/3 annoksesta pois kahtena päivänä. Eli nyt annos oli enää 1/3 siitä täydestä setistä. Sain taas nukuttua ja refloja ei ilmennyt. Kahtena seuraavana päivänä puolitin tuon vikan 1/3. Reflat tuli heikkoina, mutta hyvin havaittavissa. Nyt on ollut kolme yötä aika hikistä ja levotonta, mutta en ole herännyt, kuin ehkä kerran kaksi ja pariksi minuutiksi vaan. Nyt tulee pieniä sähköiskuja päähän ja mieli tekee vähän tepposia, huomaa hyvin, kuinka noradrenaliinia erittyy ja olo on vähän epämiellyttävä. Hiki haisee vähän. Pystyn olemaan töissä ihan hyvin. Eli mä oon nyt kolme päivää menny pienissä refloissa 1/6 annoksella. Tänään on paras päivä kaikista noista kolmesta ja toivottavasti seuraavat kolme vaan paranee.
Tästä tuli nyt vähän pitkä selitys, eikä liity subuun mitenkään, mutta luulisin, että reflat on aika saman tyyliset. Jotkut sanoo, että riippuu ihan ihmisestä, mutta tramalikoukku voi olla jopa pahempi, kuin subukoukku, niin sillä tämän oman vuodatuksen tähän laitoin.
Eli summa summaarum, mä lähtisin sinuna purkamaan annosta niin, että löydät sen sun kipukohdan, jolloin reflat alkaa ja sen jälkeen pidät annoksen siinä hilkulla koko ajan, että sun pitää olla vähän refloissa koko ajan, muutoin homma ei lopu. Pidät ne reflat sun oman sietokyvyn mukaan, mutta avainhomma on, että et lähde nostamaan annosta enää niin, että reflat häviää kokonaan!
Nyt tulee sit ihan vitun tyhmä juttu tähän loppuun, mutta puhuin tosta, että hain hyvän setin kamaa jemmaan. Olen laskeskellut, että nyt mikäli saan itteni vierotettua fyysisesti tästä kamasta, niin noin parin viikon päästä mulla on pari päivää, milloin saan olla ihan yksin himassa, niin tosta kamasta jää kahdelle päivälle hyvä setti ja vedän ne kaks settiä palkinnoksi ja ne on sit vikat. Olen laittanut tähän reunaehdon, että neljä päivää ennen tätä palkintoa mun pitää olla ollut ilman yhtään mitään. Sekin jeesaa mua vähän aattelemaan, että lopussa kiitos seisoo. Tiedän, että tää monista kuulostaa tyhmältä ja ajatus on varmaan, että siitähän se retkahtaminen uudelleen päivittäiseen käyttöön alkaa, mutta omalla kohdalla mä en usko siihen, pelkään näitä refloja niin helvetisti, että en aio enää päästää itteeni tähän jamaan.
.