Onko täällä kuulolla ketään joka olis myös lopettamassa tai kenties jo lopettanut korvaushoidon? Mä oon ite just siirtymässä nollille puolesta millistä (kyllä, vedin sen noin vähiin 
). Pelottaa kovasti oireet, kun yritän nyt aluksi ihan lääkkeittä. Tai, no jotain melatoniinia ja valeriaanavalmisteita löytyy… Viikon alusta siis 1,5 mg aioi tiputtaa jo suoraan lääkkeen pois, mutta jo seuraavana yönä jalat oli niin levottomat ja ahdistus hillitön että otin sen 0,5 mg ja nukuin muutaman tunnin. Nyt oon mennyt tolla pari päivää, ja jokaisena päivänä oon ollut edellistä huonompana. Naurettavaa, ettei vaan uskalla ottaa niitä oireita vastaan ja piinaa itseään tolla murusella/yö.
Onko kellään mitään vinkkejä refloista selviämiseen ilman (resepti)lääkkeitä? TAi oisko kellään edes jotain lohduttavaa sanottavaa tälle surkealle rätille jonka jalat ei vaan lakkaa vispaamasta? 
Vertaistukea, keskustelua, vinkkejä…Ihan mitä vaan koska hullukshan täällä kotona tulee yksin näiden oireidensa kanssa 
Näyttää siltä ettei valtavasti muita lopettajia ole Täällä nyt kuitenkin erinäisten vaiheiden kautta ollaan kolmatta (tai neljattä, jos ei yhtä yöllistä 0,25mg murua lasketa sunnuntaiyöltä) päivää ilman. Aika jäätävät olot. Nukuttua on tullut kolmena edellisena yönä ehkä yhteensä viisi tuntia. Itsesäälissä kieriskelyä ja masentelua kaikki päivät…Mutta suunta on eteenpäin!
No ei näköjän muita lopettajia
Miten menee tällä hetkellä? Oletko ihan yksinäsi asian kanssa? Ei ammatillista tukea tai vertaistukea?
Ihan hyvin kai menee… Tai siis hyvin siinä mielessä, että suunnitelmassa on pysytty ja nyt on kahdeksas päivä ilman. Vähän huonommin siinä mielessä että vieroitusoireet on aika lamaannuttavat. Joka paikkaan sattuu ja ihan jäätävä olo kokoajan. Onnekseni sain nyt vähän apua korvaushoitoklinikalta, tosin “vain” lääkkeellistä, eli ei siellä oikein ole keneenkään mitään keskusteluyhteyttä. Lääkkeet kuitenkin helpottaa tuskaa kun saa nukuttua edes muutaman tunnin yössä, ja pahimmat ahdistukset ja kivut pysyy jotenkin kurissa. Kovasti toivon että kohta jo alkais helpottaa…
Mulla on pari ystävää jotka on olleet vuosia raittiina, että sieltä saa onneksi jonkin verran vertaistukea. Elämäntilanne kun on nyt sellainen ettei oikein missään pääse käymään (esim. na:ssa tms…)