Hei,
olne joutunut ottamaan citalopramia jo 10 vuotta. Kauhean pitkän aikaa, ja nyt olen noin puolen vuoden kuluessa vähentänyt todella hitaasti annostusta. Viikko sitten kätin pois viimeiset 5 mg. Sen jälkeen mua on vaivannut huimaus, epätodellinen olo, “sähköiskut” raajoissa ja päässä, muisti reistailee. Onko kellään kokemuksia, kauanko tällaiset oireet kestää pitkän käytön jälkeen? Kerran yritin jo jättää lääkkeen kokonaan pois jonkun aikaa sitten, mutta aloitin sen uudestaan koska en jaksanut näitä vieroitusoireita. Tällä kertaa en haluaisi palata lääkettä käyttämään. Olisi kiva kuulla, miten muilla on vieroitusoireet menneet ohi ja oletteko niitä jollain konstilla onnistuneet helpottamaan?
Moikka! Vähän myöhässä tulee tämä, varmaan on jo kärsitty pois. Itse söin Escitalopramia noin vuoden ja lopetin seinään, muistan nuo “sähköiskut”, taisivat kestää viikon tai pari. Tosin sä olet syönyt 10 vuotta lääkettä, niin vaikea sanoa kauan nuo oireet kestävät 
Minä olen popsinut SSRI-lääkettä muistaakseni vuodesta -94 lähtien. Aloitin tuolloin Cipramililla, joka parin vuoden jälkeen vaihdettiin Seroniliin, josta olikin huomattavaa apua olotilaan (masennus, ahdistus jne). Ja sopii kuulemma oikein hyvin impulsiiviselle alkoholistille. Siitä asti olenkin popsinut Seronilia, enkä ole edes yrittänyt lopettaa, koska jos on viikon verran lääke hakematta apteekista, alkaa tulla sellaisia kummallisia näkökentän siirtymisen tunteita. Siinä vaiheessa on kiiruun vilkkaa käpytellyt apoteekkiin hakemaan täydennystä.
Kaikki nuo vuodet vietin raittiina, vaan sitten jostain kumman syystä ajauduin juopottelemaan. Pikkuhiljaa alkoi masennus sekä unettomuus vaivaamaan, ahdistustakin ilmeni, eikä olotila oikein ollut kehuttava. Marssin psykiatrille ja Seronil vaihdettiin SNRI-lääkkeeseen nimeltä Cymbalta. Lisäksi popsin tietysti nukahtamislääkkeitä. Ja kaljottelua jatkettiin. Lopulta olinkin sitten todella sekaisin, jouduin sairaalahoitoon ja lääkkeet vaihdettiin psykoosilääkkeisiin, joista ei sitten viiden vuoden käytön aikana mistään nappulasta ollut pätkänkään verran apua. Kun nämä lääkkeet poistettiin alkoi olotila pikkuhiljaa paranemaan ja nyt olen hengissä jälleen pitkän vihanneskauden jälkeen.
Kun päätin, että haluan vielä elää tätä elämää, painuin lääkäriin sekä palasin Seroniliin takaisin. Parin kuukauden jälkeen aloituksesta, tunsin kuinka päässä oikein rutisi kun ajatusmaailma alkoi muuttumaan ja päätin, että tätä mömmöä en ikinä enää jätä pois, popsin sitä viimeiseen asti.
Sivuoireena Seronilista on tietynlainen niskan jännittyminen ja pään kääntyminen itsestään sekä hampaiden yhteenpureminen yöllä. Nämä ovat todella kiusallisia oireita sellaiselle ihmiselle, joka on huono saamaan unta.
Äsken tuossa katselin läppärin kirjanmerkeistä linkkejä, jotka joskus olen pannut muistiin, vaan en ole käynyt lukemassa. Törmäsinkin todella tuttuun juttuun sivuilla:
Piilotettu kansansairaus: SSRI-riippuvuus
Antidepressant Withdrawal: A Prozac Story
Silloin kun olin sekaisin, yritin kerran jättää tämän Cymbaltan pois. Seuraukset olivat hirveät. Jouduin sairaalaan tästä serotoniinisyndroomasta. Oli sangen kamoittava kokemus!
Noiden linkkien sivuilta löytyy näitä ihmisten kamalia kokemuksia yrityksistä jättää näitä mielialalääkkeitä pois, vaikkakin he ovat vähennelleet annoksiaan pikkuhiljaa.
Minä olen SSRI-riippuvainen varmaan lopunelämäni. En ala annoksia edes yrittämään vähentää, sillä en halua joutua masennuksen ja ahdistuksen syövereihin takaisin enää koskaan.
Muistaakseni minulle silloin lääkkeitä määrättäessä korostettiin seikkoja, että sivuoireita ilmenee hyvin harvoin sekä minkäänlaisia vieroitusoireita ei tule. Tämän lääkkeen voi lopettaa milloin vain.
Tuo ensimmäinen linkki on Ari Kopakkalan kotisivulla ja Kopakkala siellä kertoo tästä asiasta. Sivulla on myös käyttäjien kokemuksia.
Tietysti nuo vieroitusoireet ovat yksilöllisiä, mutta minä en ainakaan ole valmis kärsimään vuosikausia enää tässä iässä vieroitusoireista. Mikäli olisin nuorempi, saattaisin yrittääkkin elämäntilanteesta riippuen, mutta siinä hommassa voi ajautua niin kyvyttömään tilaan, ettei oikein kauaa viitsi moisista sekalaisista oireista kärsiä, mikäli on tarkoitus opiskella, tehdä työtä, kasvattaa lapsia, elää normaalia elämää: syödä, juoda, naida jne jne.